Pohjanrannan Karviaisviini

Pohjanrannan Karviaisviini

• Valmistaja: Pohjanrannan viinitila
• Tyyppi: Marjaviini
• Maa: Suomi
• Alue: Lappi, Keminmaa
• Marjat: Hinnonmäen keltainen karviainen (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,00e (Heinäkuu 2015, Pohjanrannan viinitila)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kesällä tuli pyörähdettyä Lapin läänissä, missä yksi vierailukohde oli Paavo ja Vuokko Väyrysen Pohjanranta – lähinnä siksi, että siellä sijaitsee yksi Suomen pohjoisimmista viinitiloista, Pohjanrannan viinitila. Nappasimme mukaamme pari tilan marjaviiniä mukaamme testiin ja poistuimme ketterästi paikalta.

Pohjanrannan Karviaisviini on satoisasta, vaaleita karviaisia tuottavasta Hinnonmäen keltainen -lajikkeesta valmistettu kuiva marjaviini, josta ei löydy käytännössä mitään tietoa, ainoastaan 12,5% alkoholipitoisuus mainitaan. Edes vuosikertaa ei viinissä ole mainittu, joskaan suomalaisilla marjaviininvalmistusmenetelmillä sillä ei taida pahemmin olla väliä.

Väriltään viini on hennosti rusehtavan keltainen

Tuoksussa tuntuu hunajaa, ujoa pähkinää ja rusehtavaa omenaa. Tuoksu on melko miellyttävä ja ujosti hapettuneen oloinen, tuoden mielen etäisesti tawny portin erikoisella, keltahedelmäisellä vivahteella.

Suussa viini on kuiva, melko hapokas ja suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Mausta löytyy flättiä, epämääräistä hedelmää, kevyttä oksidatiivista pähkinäisyyttä ja hentoa vaaleaa marjaisuutta. Yleisilme on epäpuhdas ja melko epämiellyttävä.

Jälkimaku on lyhyt ja epäpuhtaan makuinen, suorastaan likainen. Hennon pähkinäinen jälkivaikutelma onnistuu olemaan yhtä aikaa ujosti kirpeä ja silti flätti.

Hoh, juu, ei. Tämä viini ei nyt ainakaan valanut uskoa suomalaisiin marjaviineihin, päin vastoin. Pohjanrannan viinitila mainostaa tätä "valkoviinityyppisenä", mutta ei tästä kyllä mitään valkoviinimäisyyttä löydä yrittämälläkään. Kenties viinin "makea seurusteluversio" olisi voinut toimia paremmin, sillä olen todennut lähes kaikkien kuivien viinien olevan melko surullisia esityksiä, mutta jos marjaviineihin jätetään hieman sokeria, rupeaa balanssi löytymään heti paremmin.

Toin tämän viinin sokkona tarjoiltavaksi kuukausi pari takaperin järjestämiimme kellarintyhjennystalkoisiin jokeripulloksi. Viini ei saanut mitenkään mairittelevaa vastaanottoa (ensimmäinen kysymys oli heti "onko tämä muka rypäleistä tehtyä?" – no eihän se ollut), mutta viinin kehno laatu korostui entisestään, kun se tarjoiltiin heti upean Château Musar 1995:n jälkeen. Viini ei kuitenkaan yllättäen kulunut loppuun maistelutilaisuudessa, joten kiikutin tilaisuuden jälkeen pulloa ympäriinsä maistattamalla eri ihmisille suomalaista viiniosaamista. Siltikään pullo ei ikinä tyhjentynyt loppuun asti ja lopulta viikkoa myöhemmin pullon pohjat oli kaadettava viemäriin, koska ne eivät yksinkertaisesti kelvanneet kenellekään.

Lyhyesti: Tuoksultaan hennosti oksidoitunut, maultaan epämiellyttävän epäpuhdas ja yhtä aikaa sekä kirpeä että flätti suomalainen tilaviini.

Arvio: Ala-arvoinen – tätä en tarjoaisi edes tehdäkseni verivihollisia.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: Ryöstö.