- Valmistaja: Brewdog
- Tyyppi: Olut, maustettu olut / IPA
- Maa: Skotlanti
- Alue: Aberdeenshire, Ellon
- Maltaat: Pale-
- Humala: Bramling Cross-, Centennial-, Challenger-, Citra-, Mosaic-
- Koko: 0,33
- Hinta ostohetkellä: 3,85e (Syyskuu 2015, Alko)
- Hinta nyt: 3,85e (Marraskuu 2015, Alko)
Brewdog on pukannut jo jonkin aikaa markkinoille erilaisia, poliittisten suurihmisten mukaan nimettyjä Hello My Name is (HMNi) -oluita, jotka ovat olleet jollain maata sopivasti edustavalla marjalla maustettuja IPA:ja. Nyt loppusyksystä joulumarkkinoille pamahtanut olut on yhdistelmä aikaisemmin Pohjoismaihin lanseerattuja Sonjaa (Tanska / mustikka), Päiviä (Suomi / tyrni), Mette-Maritia (Norja / puolukka) ja Ingridiä (Ruotsi / lakka). Tämä neljän pohjoismaisen oluen liitto on nimetty Brewdogin oman, mautonta bulkkiolutta vastaan taistelevan Holy Moose -hahmon taakse. Ihmetelläänpä, miten neljän erilaisen marjan ja IPA:n liitto toimii.
Väriltään olut on kirkas, hohtava ja voimakkaasti punertava keskiruskea. Vaalea vaahto jää melko maltilliseksi ja laskeutuu pois suht nopeasti.
Tuoksussa tuntuu voimakkaasti Brewdogin oluille tyypillistä, sitruksisen makeaa ja kevyen havuista humalointia, jota tukee kevyt vadelmamarmeladisuus ja hento kuningatarhilloisuus ja häivähdys marjaista happamuutta. Kokonaisuutena oluella on tasapainoinen, miellyttävän vivahteikas ja kohtalaisesti makeaan taittuva tuoksu.
Kielellä Pyhä Hirvi onkin sitten melkoinen sekametelisoppa: sitruksisuutta, kirpeähköä ja puolukkamehuista happamanmakeaa menoa, kevyttä kukkaisuutta (joka voi yhtä hyvin olla hillaisuutta), kevyttä männynhavuista vihertävyyttä. Vaikka kielen kärjessä tuntuu makeaa marjaisuutta ja hennon toffeista mallasta, hallitsee puolukkainen happamuus voimakkaasti kokonaisuutta, eikä muista marjoista ole juuri tietoakaan. 38 EBU:a ei juuri erotu ja korkeintaan keskitäyteläistä kokonaisuutta kannattelee tasainen, hyvin pieni ja tasapainoinen hiilihappo.
Jälkimaku on taasen kohtalaisen greippisen katkerohumalainen. Kielelle jää puolukkamehuista happamuutta, tuntuvaa yrttisyyttä, kevyttä karamellimaltaisuutta ja hennosti tummempaa, makeampaa marjaisuutta. Jälkivaikutelma on melko happaman marjainen, metsäinen ja pitkähkö, joskin myös harmillisesti kevyen tunkkainen.
Olut on ihan ok-tasoinen tapaus, mutta puolukkainen happamuus hallitsee makumaailmaa selvästi, muiden marjojen jäädessä selkeästi statistien rooliin antamaan lähinnä tasaista aromimattoa kokonaisuuteen. Olisi mielenkiintoista päästä maistamaan rinnalle samalla reseptillä tehty ja yhtä tuore versio Brewdogin Mette-Maritista, sillä olut tuntuu ensisijaisesti nyt lähinnä puolukka-IPA:lta ja oikeaan puolukka-IPA:an verratessa voisi ehkä löytää oluesta ne muiden marjojen piirteet.
No mutta mites noin muuten? Noh jaa. IPA:na tämä on hieman laimea esitys, niin runkonsa kuin katkeroittensa osalta, ja pelkkä puolukkaisuus ei tätä olutta pelasta – toisin kuin hyviä, kuivia marja-lambiceja*. Kyllähän tätä HMNia hörppii, mutta hieman vaikea tästä(kään) on loppupeleissä innostua. Ihan kiva yritys ja jälleen kiva kunnianosoitus Pohjoismaille, Brewdogin vankalle kannattaja-alueelle, mutta suuria hurraahuutoja tämä ei herätä. Kädenlämpöisen "kippiksen" korkeintaan.
*Mistä tulikin mieleeni, että kyllä jonkun lambicpanimon pitäisi tehdä kuiva vanhan koulukunnan lambic puolukoilla maustettuna! Vai onko sellaisia?
Lyhyesti: Neljällä marjalla maustettu IPA, jossa pääosassa ovat lähinnä puolukka ja sitruksinen humala. Hieman vaisuhkoksi jäävä esitys.
Arvio: Miellyttävä – olut vaikuttaa paperilla speksiensä osalta kiinnostavalta, mutta loppupeleissä olut ei ole kovinkaan erikoinen, vaan lähinnä helppo, peruskiva ja siemailtava perus-IPA selkeän puolukkaisella twistillä. Olut, jonka testaa ihan mielellään kerran, mutta jonka pariin ei jaksa enää palata.
Hinnan (3,85e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti