Marco Felluga Collio Ribolla Gialla 2013
- Valmistaja: Marco Felluga
- Tyyppi: Valkoviini, DOC Collio
- Maa: Italia
- Alue: Friuli-Venezia-Giulia, Collio Goriziano
- Rypäleet: Ribolla Gialla (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 14,95e (Heinäkuu 2015, Liviko Store Lootsi Keskus, Tallinna)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Italian koillisnurkassa sijaitseva Friuli ja sen sisältä löytyvä Collio Goriziano (tai tuttavallisemmin vain Collio) on ehdottomasti yksi maan mielenkiintoisimpia ja korkeatasoisimpia viinialueita. Alue on vain harmillisesti monien ihmisten tutkan ulkopuolella, sen jäädessä Piemonten tai Toscanan maineiden varjoon – puhumattakaan kaikkien tuntemasta, lähinnä massaviineihin keskittyneestä Venetosta, joka sijaitsee aivan Friulin naapurissa.
Friuli on monien muiden Italian viinialueiden tapaan nostanut merkittävästi tasoaan sitten 1970-luvun ja nykyisin alueella tuotetaan erittäin intensiivisiä, raikkaita ja ryhdikkäitä puna- ja valkoviinejä sellaisista paikallisista lajikkeista kuin Friulano, Pignolo, Refosco, Ribolla Gialla, Schiopettino ja Verduzzo. Monet näistä viineistä on sellaisia, joita ei voi löytää muualta Italiasta, mutta sen sijaan ei ole mitenkään tavatonta törmätä vastaavanlaisiin viineihin esimerkiksi naapurimaasta Sloveniasta tai Kroatian länsiosista.
Viidennen sukupolven viinintuottaja Roberto Fellugan luotsaama n. 100 hehtaarin viinitalo Marco Felluga on alun perin saanut alkunsa vuonna 1956, mutta Fellugan suvun historia viininviljelyn parissa näillä samoilla alueilla ulottuu aina 1800-luvun puoleen väliin. Talolla on nykyisin kaksi viinilinjastoa: simppelimmät, terästankeissa ja/tai vanhoissa tynnyreissä kypsytetyt Marco Felluga -sarjan viinit, jotka tuotetaan suuremmalta alueelta ympäri DOC Colliota, ja runsaammat, pidempään tammessa kypsyvät Russiz Superiore -sarjan viinit, jotka tuotetaan ainoastaan Capriva del Friulissa sijaitsevan viinitalon ympäröivien tarhojen rypäleistä (tässä kiinnostuneille vanha arvio Russiz Superiore Cabernet Francista).
Tämä viini on valmistettu yhdestä Friulin ikonisimmista valkoisista lajikkeista, jostain päin Istrian niemimaata kotoisin olevasta Ribolla Giallasta, jota on viljelty alueella laajalti jo 1300-luvulla. Tyypillisesti tämä rypälelajike tekee melko kepeitä ja vaatimattomia valkoviinejä, minkä vuoksi siitä valmistettiin perinteisesti ns. oranssia viiniä maseroimalla rypäleiden kuoria pitkään viinissä. Nykyisin tämä tyyli on kadonnut lähes täysin, joskin muutamat tuottajat ovat palanneet takaisin sen pariin (esimerkiksi alueen legendaarisin biodyny-tuottaja Josko Gravner). Nykyisin monet tuottajat ovat kuitenkin pyrkineet panostamaan enemmän Ribolla Gialla -viinien laatuun, tarkoituksenaan tuottaa tästä rypäleestä runsaampia ja intensiivisempiä valkoviinejä. Tähän viiniin rypäleet ovat kerätty kahdelta, 150 ja 80 metrin korkeudessa sijaitsevalta tarhalta, joita sekä Adrianmeren läheisyys (20 km) että Alpeilta laskeutuvat tuulet viilentävät. Viiniin ei olla lähdetty hakemaan runsautta tammesta, vaan se on käynyt ja kypsynyt pelkästään terästankeissa. Aluksi viini on maseroitunut lyhyen aikaa kuorten kanssa ja käymisen jälkeen viinin on annettu kypsyä muutaman kuukauden ajan sakkojen päällä ennen pullotusta.
Viinillä on neutraali, hailakan keltainen väri, joka paikoitellen taittuu ujosti hennon vihertävään.
Tuoksu on runsas, raikas ja intensiivinen. Nuorekas aromimaailma tarjoilee tuntuvaa merellistä mineraalisuutta, hädin tuskin vielä kypsää omenaa, olkisuutta, herkkää kukkaisuutta ja hillittyä, makeaa sitruunamehua.
Suutuntuma on melko runsas, keskitäyteläinen ja suht konsentroitunut, mutta samalla siitä löytää reilusti happoja ja tuntuvaa, suolaista mineraalisuutta. Hedelmää on Ribollaksi mukavan paljon, mutta se ei ole mitenkään runsasta tai alleviivattua, vaan tietyllä lailla pidättelevää sorttia. Kieli voi erottaa makumaailman kirjosta kypsää omenaa, valkoista persikkaa, kevyttä sitrusta ja hentoa valkoherukkaa. Yleisilmettä sävyttää maltillinen, mutta läpi kokonaisuuden kirkkaana tuntuva aavistus hunajaa sekä aavistus mantelimaista pähkinäisyyttä. Rakenteesta pitää huolen jämäkkä, runsas ja kokonaisuuden kanssa sopusuhtainen hapokkuus.
Jälkimaussa hunajaisuus saa enemmän jalansijaa ja kielelle jää suolaisen ja hennon kivisen mineraalisuuden kanssa makeankypsää keltaista omenaa, hunajamelonia, valkoista persikkaa ja hentoa kukkaisuutta. Jälkivaikutelma on raikas, miellyttävän tiiviin oloinen ja pitkähkö.
Viini onnistui vakuuttamaan erittäin tasapainoisella ja freesillä olemuksellaan helposti ja voinkin rehellisesti sanoa tämän olleen erinomainen ostos, jeppistä. Viinin juotuani muistelin lukeneeni joskus Copatintosta arvion tästä samasta viinistä ja totta maar, sieltähän löytyi yhtä lailla positiivisia sanoja viinistä nostava arvio. Näyttää viinin hinta samalla nousseen parilla eurolla parin vuosikerran myötä, mutta tästä huolimatta voin vakuuttaa viinin olevan enemmän kuin hintansa väärti ostos.
Ribolla Gialla näyttää näiden nykytuottajien käsissä taittuvan varsin mielenkiintoiseksi, runsaaksi ja rakenteikkaaksi mutta samalla raikasta kepeyttä ilmaisevaksi lajikkeeksi, jolla on melko vähän tekemistä historiallisesti alleviivatun kepeän ja vaatimattoman Ribollan kanssa. Toivottavasti nämä modernit Ribollat herättäisivät muidenkin alueiden tuottajia tekemään samaa – Italialla on enemmän kuin tarpeeksi neutraaleja, mitäänsanomattomia kotoperäisiä lajikkeita, joista voisi mahdollisesti kuitenkin saada tämän viinin henkeen jotain mielenkiintoista ja vakuuttavaa pienellä yrittämisellä ja laatuun panostamisella! Meikäläisessä taloudessa viini kului feta-quinoa-salaatin kera, eikä tästä yhdistelmästä noussut esiin muita kuin positiivisia adjektiiveja.
Lyhyesti: Ryhdikäs, tuntuvan mineraalinen, yhtä aikaa tasapainoisen hillitty ja mukavan runsas Ribolla Gialla Italian koillisnurkasta.
Arvio: Erittäin hyvä – maukas, ryhdikäs ja mukavan rakenteikas esitys ruokapöytään, ei kellariin. Ribolla Giallan potentiaali on selvästikin löydetty.
Hinnan (14,95e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti