Errazuriz Don Maximiano Founder's Reserve 2008- Valmistaja: Viña Errázuriz
- Tyyppi: Punaviini
- Maa: Chile
- Alue: Aconcagua
- Rypäleet: Cabernet Sauvignon (84%), Carménère (8%),
Syrah (5%), Petit Verdot (3%) - Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 59,90e (Syyskuu 2012, Wennerco)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että joka kerta tutustun mielenkiinnolla uusiin "Super-Chileläisiin", ja jotakuinkin joka kerralla viini on enemmän tai vähemmän pettymys. Jotkut ovat kyllä varsin kelvollisen oloisia, mutta sellaisten ongelmana on poikkeuksetta täysin naurettava, lähes aggressivinen hinnoittelu – miksi maksaisin täysin naurettavia summia melko tavanomaisesta, vaikkakin hyvintehdystä uuden maailman viinistä, jos samaan hintaan saa varsin loistavia, ikääntyessään vain paranevia italialaisia tai ranskalaisia? Ja jos sijoitusta kaipaa, lienee näiden viinien hinnalla usein samanhintainen Tignanello paljon luotettavampi ostos – se sentään nauttii kovan hintansa lisäksi sentään maailmalla tunnustetun statuksen asemasta.
Nämä ajatukset päässäni pyörien marssin Mikä viini -tapahtumassa Errázurizin ständille ja pyysin maistiaisen talon lippulaivaviiniä, viinitalon perustaneen Don Maximianon kunniaksi nimettyä, n. 20 kuukautta uudessa tammessa kypsytettyä Cabernet Sauvignon -vetoista Reserve-punaviiniä. Tämä Reserve / Reserva -termin käyttö jaksaa kyllä huvituttaa chileläisissä viineissä, sillä termillä ei ole maassa varsinaisesti mitään määritelmää, minkä lisäksi monesti sillä ei ole edes käytännön merkitystä – onpahan tullut tapauksia, joissa valmistusmenetelmällisesti "reserve" ja perusviini eivät ero juuri mitenkään, mille selityksenä oli Reserve-viinin "reserve-viiniltä odotettava makuprofiili." No just niin.
No mutta. Itse aiheeseen, eli Don Maximianoon. Väriltään viini on todella paksu ja käytännössä täysin läpinäkymättömän viininpunainen. Melkein jalat tutisevat, jos pelkästään ulkonäkö saa viinin näyttämään todella raskaalta.
Tuoksultaan viini on todella mehevä. Selvimpänä elementtinä on tuoretta Cabernet'n herukkaisuutta, mutta mukana on myös kevyttä (lue: ilahduttavasti odottamaani hillitympää) hilloista punamarjaisuutta, kevyesti makeaan vaniljaan taittuvaa tammea, savuisuutta ja mustikkaa.
Maku on paksu ja mehevä, mutta ilahduttavasti ja yllättävästi melko kuivahko. Aromipuolella on runsaasti, jopa massiivisesti mustaherukkaa, tupakkaa, puista tammea, luumua ja nahkaa, sekä melko runsaista tanniineista tulevaa bitteriä. Rakenne on todella helppo ja pehmeä, sillä happorakenne ei tunnu mitenkään kantavan näin massiivista runkoa. Edes tanniinien kanssa hapot eivät jaksa tuoda ryhtiä ja napakkuutta kokonaisuuteen.
Jälkimaku on keskimakua kypsemmän makeampi ja vaniljaisempi sekä melko lyhyehkö. Lisäksi kielellä häivähtelee hieman tummia hedelmiä ja leivontamausteita.
Ei tätä nyt oikein voi sanoa hedelmävetoiseksi viiniksi. Ei tämä ole edes hedelmävoittoinen viini. Tämä tuntuu olevan pelkkää hedelmää ilman varsinaista rakennetta. Makua on todella paljon, mutta missä ryhti? Missä luonne? Kyllähän tämä viini on nyt jo vallan nautittavissa ja hedelmää riittää varmasti ainakin kymmenen vuoden kypsytykseen – saattaisi jopa suurin liiallisuus lähteä keskimausta – mutta ennen kuin minulle toisin todistetaan, epäilen että tällä viinillä (tai sen vuosikerralla) ei rakennetta ole. Jo parilla kympillä saa samanlaisia naurettavuuteen asti yliuutettuja ja -tammitettuja hedelmäpommeja, joten en näe miksi kukaan haluaisi sijoittaa tähän kuutta kymppiä. Tämän ikäisenä ja tämän tyylilajin edustajana viini ei puhutellut oikeastaan ollenkaan.
Lyhyesti: Todella stereotyyppinen uuden maailman jättiläisviini. Jo näin nuorena hyvin helppo, pehmeä ja erittäin hedelmävoittoinen punaviini, joka lienee paras sellaisenaan nautittuna – en tähän hätään keksi oikeastaan mitään syötävää, joka sopisi näin massiiviselle ja rakenteettomalle chileläispommille.
Arvio: Tylsä – viinissä on oikein paljon jopa miellyttäviäkin Cabernet'n aromeja, mutta koko homma on aluksi vesitetty kypsyttämällä rypäleet niin ylikypsiksi, että missään ei ole jälkeäkään tuoreudesta ja hapoista, minkä jälkeen homma on viimeistelty peittämällä kaikki mielenkiinto liiallisella, yliuuttuneella tammella. Yhtä mielenkiintoisia hedelmäpommeja saa Suomestakin paljon halvemmalla.
Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaa hintaan saa paljon parempaakin.
Kovin tutulta kuulostaa noin niinkuin yleisellä tasolla, mitä tulee Chilen (ja parin muun maan) "ikoniviineihin".
VastaaPoistaViiniexpossa muistan elävästi maistaneeni Torresin Chile-tuotannon viiniä nimeltä Conde de Superunda ja miettineeni onko kyseessä lainkaan viini. Muistan myös tätä seuranneen Piemonten viinejä promoavan ständin jonka esittelijä katsoi nyt jo tyhjää, mutta viinin värjäämää lasiani ja kysyi: "mitä ihmettä sulla on ollut lasissa?"
Hoho, varsin rehellinen reaktio. :D
PoistaMutta tuntuu kyllä siltä, että Italian, Ranskan ja jossain määrin Espanjan ikoniset (ja hinnakkaat) viinit saavat vain lisää syvyyttä, persoonaa ja rakenetta hinnan kasvaessa (ei toki aina; halvallakin voi saada hyvää siinä missä tyyriillä sekundaa), mutta lähes järjestään uudessa maailmassa hinnan kasvaessa kasvaa vain tammi, hedelmä ja uutos. Rakenne, persoonallisuus ja syvyys ovat näillä itse-julistetuilla kulttiviineillä monesti noin kympin viinin tasolla.
Toki erityisen kattavaa kuvaa itselläni näistä viineistä ei ole, johtuen viinien melko rampauttavasta hintatasosta, mutta näin muutaman kymmenen näytteen otoksella kuitenkin. Tuntuu että Australia on viinimaana se suurin poikkeus tässä porukassa; sielläkin monet superviinit tuntuvat olevan melko tuhteja ja tammisia, mutta niissä monesti tulee vastaan myös ilahduttavaa rakennetta ja mielenkiintoa kutittelevaa persoonaakin!
Muistan kuulleeni että reserva ja reserve eivät käy yksiin näissä Chilen viineissä, vaan reserva on sanahelinää mutta reserve vastaa joitain pohjois-amerikkalaisia käytäntöjä. En koskaan ole tarkistanut kummemin tätä mutua, kun viinit eivät niin kiinnosta. Voisko olla näin?
VastaaPoistaAinakin Wikipedia esittää The Wine Biblestä: "Similar to the United States, the term Reserve has no legal definition or meaning."
PoistaMinkä lisäksi epäilyttää, jos niillä olisi jotain varsinaista painoa, sillä ainakin Alkon hyllyllä termin Reserva/Reserve alta löytyy viinejä hintaluokassa 8-11e, minkä yläpuolelle noustessa termiä ei enää käytetä etiketissä. Jos termi vastaisi jotain, luulisi sitä käytettävän myös kalliimmissa viineissä.