Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


21.10.12

Marimar Estate Pinot Noir "La Masia" 2008

Marimar Estate Pinot Noir "La Masia" 2008
  • Valmistaja: Marimar Estate
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Green Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County,
    Russian River Valley, Green Valley
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 39,90e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 39,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Miguel Torresin luotsaamassa tilaisuudessa ensimmäinen oikeasti mielenkiintoinen viini oli itse pääjehun siskon, Marimar Torresin, luotsaaman kalifornialaisviinitalon, omaperäisesti nimetyn Marimar Estaten, Pinot Noir "La Masia". Viinirypäleet tulevat yhdeltä viinitarhalta – Don Miguel Vineyardilta – joka sijaitsee kalifornialaisittain melko viileän Russian River Valleyn vielä viileämmässä eteläpäässä, Green Valleyssa. Viini on aluksi käytetty teräksessä ja sitten kypsytetty vajaan vuoden ajan tammitynnyreissä, joista vain kolmannes on uusia, minkä jälkeen viini on pullotettu suodattamattomana.

Pakko myöntää, etten yleensä en ole järin innostunut jenkkiviineistä – vaikka niihin toki aina mielelläni olen tutustumassa tilaisuuksien sattuessa kohdalle – mutta on myönnettävä, että suhteellisen viileän alueen + eurooppalaisen viinintekijän Pinot Noir kuulostaa ainakin paperilla varsin siedettävältä viiniltä.

Viinin väri on tumman läpinäkyvä ja kuulas, reunoilta hieman rusehtavan vaalea. Tuoksu on kepeän karpaloinen ja hieman vaatimaton. Seassa on yleensä tuliperäisestä maasta peräisin oleviin viineihin yhdistämääni hennon pölyistä maamaisuutta, kevyttä ja tyylikkään setristä tammea sekä vivahde orvokkisuutta. Varsin elegantti ja puhdaspiirteinen Pinot Noirin tuoksu.

Suussa viini on aluksi pehmeä ja lempeä; tuoksun tavoin hieman vaatimattoman oloinen. Yleisilme on tuoreen karpaloinen, hennon mausteinen ja kuiva. Hapokkuus on uuden maailman tyyliin hieman kevyenpuoleista, minkä takia viini on melko pehmeänpyöreä ja kulkee enemmän hedelmä kuin ryhti edellä, mutta tästä huolimatta rakennetta löytyy ja viini on kunnon Pinot'n tyyliin miellyttävän kepeä. Viini kuitenkin kehittyy suussa selvästi intensiivisemmäksi ja keskimakuun rupeaa tulemaan tummapiirteisempiä sävyjä, runsaampaa puisuutta, aavistuksen neilikkaista mausteisuutta ja havumetsää.

Jälkimaussa erittäin tukeva (14,5%) alkoholi tulee kunnolla esille hyvin tulisena poltteena, mutta ihme kyllä muuten jälkimaku ei ole erityisen lämmin. Kielelle jää pitkähkö, yrttisen rehevä, kevyen suklainen, hennosti bitterinen ja varsin vivahteikas jälkimaku.

Aluksi viini vaikutti melko vaatimattomalta esitykseltä niin tuoksun kuin maunkin perusteella, mutta loppujen lopuksi se onnistuikin yllättämään ja viivan alle jäikin erittäin hyvin tehty, moniulotteinen ja -kerroksinen Pinot Noir. Viinissä on selvästi enemmän Eurooppaa kuin Jenkkejä, mutta on siinä myös uutta maailmaa – tyylistään huolimatta viini on tietyllä tapaa hieman turhan helppo ja varman päälle pelaava, enemmän hedelmävetoinen Pinot, mutta ainakin omissa silmissäni viinin monet avut antavat anteeksi sen pienet puutteet. "La Masia" on nyt varsin erinomaisessa tikissä ja pysynee sellaisessa vielä muutamia vuosia, mutta kehittynee tuskin paljoa enempää. Hyvin miellyttävä kevyt viini, joka toimii niin sellaisenaan kuin kevyempien, tyylillä tehtyjen ruokien (riistalinnut, pataruoat, kasvisruoat) kanssa.

Lyhyesti: Varsin tyylikäs ja tasapainoinen Kalifornian Pinot Noir moneen makuun. Nuorena juotavaksi tarkoitettua eleganssia.

Arvio: Tyylikäs – tässä on todellinen malliesimerkki miten uudessa maailmassa kannattaa tehdä kevyitä viinejä. Tietystä helppoudestaan huolimatta viini ei sorru liiallisuuteen, makeaan mehevyyteen tai muunlaiseen kosiskelevuuteen, mitkä ovat monien jenkkipunaviinien helmasynti. Espanjalaisuus ja amerikkalaisuus lyövät tässä viinissä hienosti kättä.

Hinnan (39,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti