Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: russian river valley. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: russian river valley. Näytä kaikki tekstit

6.2.16

Töövi Saralee's Vineyard Marsanne 2011

Töövi Saralee's Vineyard Marsanne 2011
  • Valmistaja: Crushpad, Asko Kassinen
  • Tyyppi: Valkoviini, AVA Russian River Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Russian River Valley
  • Rypäleet: Marsanne (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Marraskuu 2015)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Tällä kertaa on vuorossa kolmas Asko Kassisen Töövi-nimen alla, yhdysvaltalaisella Crushpad-vuokraviinitalolla tuotattama viini (aikaisemmat olivat mainio Brosseau Pinot Noir 2005 ja julmetun herkullinen Kiona Cabernet Sauvignon 2008).

Crushpad oli siis vuonna 2004 perustettu kalifornialainen yhtiö, jolla jokainen viinintekijäksi halunnut sai itse tehdä juuri sellaisia viinejä, joita itse halusi. Crushpadilla oli valtava kattaus erilaisia sopimusviljelijöitä, joilta sai ostaa rypäleitä, minkä lisäksi talolla oli runsaasti osaavaa henkilökuntaa, jotka osasivat toteuttaa asiakkaidensa toiveet tarkasti ja virheettömästi. Harmillisesti yhtiö ei kuitenkaan paljastunut niin kannattavaksi kuin toivottiin ja viimeisimmän laman seurauksena Crushpad joutui 2010-luvun taitteessa taloudellisiin ongelmiin; yhtiö lopulta huutokaupattiin vuonna 2012.

Tämä viini on tuotettu juuri Crushpadin ongelma-aikoina, mikä on tietyllä tapaa jättänyt jälkensä viiniin – kun tämä jo etukäteen maksettu viini piti pullottaa ja lunastaa, päätyi se kypsymään vielä epämääräisen ajan lisää tynnyrissä, mitä ei alun perin oltu lainkaan suunniteltu. Lopulta ennen huutokaupattavaksi päätymistään Crushpad pullotti ja luovutti lunastamistaan odotelleet pullot, mutta monet viinit alkuperäistä sopimusta pidemmällä aikataululla.

Viini on tuotettu alun perin Richard ja Saralee Kunden vuonna 1989 istuttamalta, n. 80 hehtaarin köynnöstarhalta, jota pidetään yhtenä parhaista Sonoman viinitarhoista. Tällä arvostetulla tarhalla viljellään peräti 14 eri lajiketta, joista moni on rhônelaisia punaisia ja valkoisia rypälelajikkeita. Itse viini kypsyi 10 kk terästankissa ja lisäksi epämääräisen, noin 6-8 kk ajan tuntemattomassa tynnyrissä (käytetty termi oli surprise barrel.

Viinillä on intensiivinen, vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on hillitymmänpuoleinen, mutta miellyttävän moniulotteinen: siinä tuntuu rypäleen tuomaa makeankypsää omenaa, tynnyrikypsytyksen tuomaa paahteisuutta ja kevyttä pähkinäisyyttä, sekä näiden synteesin nostattamia, kuivan hunajaisia ja jopa ujon viljaisia piirteitä. Todennäköisesti tynnyrikypsytys tekee tuoksusta kehittyneemmän tuntuisen mitä viini todellisuudessa onkaan, sillä yleisilme vaikuttaa jo vähän enemmän ikää saaneelta.

Melko intensiiviseltä maultaan viini on runsas, mehukas ja melko konsentroitunut. Makumaailmasta löytyy kypsää keltaista hedelmää, hunajaisuutta, melko runsastakin mausteisuutta, kevyen rapsakkaa mineraalin tynkää ja hentoa kermaisuutta. Viinillä on melko tuhti ja vähän jopa ikää ilmentävä olemus, mutta toisaalta hapokkuus on samalla melko ryhdikästä ja viinillä on edelleen mukavalla tavalla nuorekkaan eloisa alavire. Peräti 14,5% suuruinen alkoholipitoisuus pysyy hienosti alusta loppuun piilossa.

Jännittävässä, runsaassa ja viipyilevän pitkäkestoisessa jälkimaussa tuntuu pähkinäisyyttä, kevyttä mausteisuutta ja hentoa hunajaisuutta, mutta toisaalta siinä on keskimaun tavoin myös tasapainottavaa sitruksista raikkautta, minkä vuoksi edes loppuliu'ussa viini ei tunnu raskaalta. Jälkivaikutelma on intensiivinen, kompleksinen ja kevyesti kehittyneen oloinen.

Kassisen Crushpad-viinit eivät tälläkään kertaa onnistuneet pettämään! Viini kyllä sokkona tarjoiltuna vaikutti kehittyneemmältä mitä sillä todellisuudessa oli ikää, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viini olisi vaikuttanut vielä millään tavalla vanhalta tai väsähtäneeltä – päin vastoin, kokonaisuus oli hyvin maukas, tasapainoinen ja täynnä energiaa! Lisäksi intuitiivisesti voisi odottaa kalifornialaisten Rhône-henkisten valkoviinien olevan vielä raskaampia ja tuhdimpia kuin esikuvansa, mutta tämä kyseinen viini osoitti upeasti, kuinka osaavissa käsissä on mahdollista saada Kalifornia-rhônelaista, joka on vähintään yhtä ryhdikästä ja raikasta kuin originaalit! Juuri tätä viiniä ennen maistettuun valkoiseen Hermitagen Marsanneen verrattuna erot olivat kyllä melko olemattomia.

Viini on todennäköisesti hieman kehittyneemmän oloinen mitä sen pitäisi ikäisekseen olla, johtuen ennakoimattomasta, venyneestä terästankki + tammitynnyri -kypsytyksestä, mutta tästä huolimatta viini on varsin hurmaavassa tikissä ja kokonaisuus on ihastuttavan tasapainoinen, moniulotteinen ja kiehtova –luontevasti arvostettujen valkoisten rhônelaisten tasolla! Viinin kellarointipotentiaalista on mahdotonta sanoa mitään; se kestänee varmasti hyvin vielä joitain vuosia, mutta en kyllä ihmettelisi, jos viini olisi fantastisessa kunnossa vielä vuosikymmenenkin jälkeen.

Lyhyesti: Hieman kehittyneen oloinen mutta edelleen hyvin eloisa, vivahteikas ja tasapainoinen valkoinen rhônelainen Kaliforniasta.

Arvio: Tyylikäs – hyvin vakuuttava esimerkki siitä, kuinka myös Kaliforniassa on mahdollista tuottaa erittäin tyylikkäitä ja tasapainoisia viinejä Rhônen rypälelajikkeista.

10.10.15

Merry Edwards Pinot Noir Olivet Lane 2005

Merry Edwards Pinot Noir Olivet Lane 2005
  • Valmistaja: Merry Edwards
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Russian River Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Russian River Valley
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: +45,00e (Elokuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Miesvaltaisessa Kalifornian viiniskenessä vuonna 1974 Mount Eden Vineyardsilla viinintekijänä aloittanut Merry Edwards oli merkittävä poikkeus – yksi Kalifornian ensimmäisiä naispuolisia viinintekijöitä. Hän toimi erilaisilla viinitaloilla Kaliforniassa ja Oregonissa konsultoivana viinintekijänä, kunnes lopulta vuonna 1997 hän perusti oman viinitalon Russian River Valleyn alueelle, fokuksenaan tuottaa kyseistä aluetta ilmaisevia, terroir-vetoisia Pinot Noireja.

Nykyisin Merry Edwards omistaa omia tarhoja alueella, mutta osaa viinejä tuotetaan muilta tuottajilta vuokratuilta tarhoilta. Vuonna 1973 istutettu 24 hehtaarin Olivet Lane on yksi vanhimpia ja arvostetuimpia, puhtaasti Burgundin lajikkeille (Chardonnay, Pinot Noir) istutettuja tarhoja Russian River Valleyssa. Merry Edwards vuokraa tarhaa Pellegrinin vilejlijäperheeltä ja tältä tarhalta valmistettua viiniä Edwards on valmistanut ensimmäisestä vuodestaan, 1997, alkaen. Viini on valmistettu jättämällä 25% rypäleistä rankaamattomiksi tertuiksi ja käyttämällä saatu vieni pienissä käymisastioissa. Tämän jälkeen viini on käytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 80% on uusia.

Viini tuli vastaani siinä sokkomaistelussa, jonne itse toin Weningerin Veratinan. Kyseistä vuosikertaa löysin netistä wine-searcherilla vain yhdestä paikasta, jossa pullon hinta oli n. 45e, mutta esimerkiksi Merry Edwardsin oma hinta Olivet Lanen uusimmalle vuosikerralle on $65, joten viinistä todennäköisesti voi varautua maksamaan paljon enemmänkin.

Väriltään Olivet Lane Pinot Noir on lajikkeelle tyypillisesti kirkkaan läpinäkyvä, hohtava vadelmanpunainen.

Todella intensiivisestä ja aromikkaasta tuoksusta löytyy eloisaa kirsikkavadelmaa, karpaloa, kypsää metsämarjaisuutta ja hentoa makeaa tammen mausteisuutta. Tuoksun perusteella veikkasin heti suoralta kädeltä uuden maailman Pinot Noiria, mutta oma veikkaukseni vei ensiksi Uuden-Seelannin lämpimämmille alueille.

Runsaan kirsikkaisuuden ympärille muodostuneesta makumaailmasta erottuu myös paljon hienoviritteisempiä sävyjä: kevyttä vadelmaa, hillittyä tammen tuomaa colapähkinäisyyttä, hentoa lihaisuutta ja ujoa mineraalisuutta. Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen Pinot Noiriksi, mutta ei missään nimessä ponneton tai raskas – siitä pitää viinin hyvin eloisa ja runsaanpuoleinen hapokkuus huolen. Vaikka kokonaisuus huokuu varsin kypsää hedelmää, ei yleisilmeessä ole juurikaan makeutta, vaan kokonaisuus on koostaan ja runsaudestaan huolimatta kuiva ja freesi. Tanniinisuus on äärimmäisen maltillista ja ystävällistä. 14,3% alkoholia pysyy oikein siististi piilossa.

Mehukas jälkimaku jatkaa runsaan kirsikkaisella linjalla, mutta on selkeästi keskimakua kypsemmänmakeampi. Pitkässä ja vivahteikkaassa lopetuksessa jää kielelle viipyilemään muhevaa, tummaa kirsikkaisuutta, hennommin mehevää karpaloisuutta ja kevyen maustepippurista tammen mausteisuutta samalla kun reilut hapot jättävät kielelle hennosti kirpeän oloisen jälkivaikutelman.

Vielä makupuolen testattuani uskoin kyseessä olevan lämpimämmän alueen uusseelantilainen Pinot Noir. Vasta silloin minulle paljastettiin, että kyseessä oli rehellinen Kalifornian Pinot Noir – vieläpä 10 vuoden kiitettävään ikään ehtinyt sellainen! Koska useimmat täkäläisillä markkinoilla näkyvät Cali-Pinot't ovat usein tyylillisesti paljon läskimpiä ja makeampia, oli tämä selkeästi kuivempi ja eloisampi näkemys varsin ilahduttava tuttavuus.

Nuorena voin kuvitella viinin olleen varmasti selkeämmän tamminen, jos viini on kerran kypsynyt ensisijaisesti uusissa tynnyreissä – aavistus, jonka cellartrackerin arviot vanhemmista vuosikerroista vahvistavat – mutta nykykunnossa tammi on upeasti harmonisoitunut osaksi hienostunutta kokonaisuutta ja monet puun vivahteet menevät helposti Pinot Noirin omien, maamaisten aromien lomassa täysin sekaisin. Yleisesti Merry Edwardsin Olivet Lane nosti Cali-Pinot'n osakkeita silmissäni merkittävästi ja viini vaikutti olevan sen verran eloisassa kunnossa, että voin kuvitella sen kestävän hyvin kellarissa vielä vähintään 5, ellei jopa toiset 10 vuotta. Viini on kuitenkin nyt varsin nautittavassa kunnossa, joten varsinaista lisäikää se ei tunnu tarvitsevan.

Lyhyesti: 10 vuoden iästään huolimatta mukavan nuorekas, ihastuttavan eloisa, kuiva, ryhdikkään hapokas ja varsin maltillisen tamminen Kalifornian Pinot Noir.

Arvio: Tyylikäs – viini on selkeästi kypsempi ja hedelmävetoisempi kuin esimerkiksi Burgundin Pinot Noirit, mutta tyyliin sopivalla vakavuudella ilman minkäänlaista kosiskelevuutta. Mainio esimerkki todella mainiosta kalifornialaisesta Pinot Noirista.

Hinnan (n. 45,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

21.10.12

Marimar Estate Pinot Noir "La Masia" 2008

Marimar Estate Pinot Noir "La Masia" 2008
  • Valmistaja: Marimar Estate
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Green Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County,
    Russian River Valley, Green Valley
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 39,90e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 39,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Miguel Torresin luotsaamassa tilaisuudessa ensimmäinen oikeasti mielenkiintoinen viini oli itse pääjehun siskon, Marimar Torresin, luotsaaman kalifornialaisviinitalon, omaperäisesti nimetyn Marimar Estaten, Pinot Noir "La Masia". Viinirypäleet tulevat yhdeltä viinitarhalta – Don Miguel Vineyardilta – joka sijaitsee kalifornialaisittain melko viileän Russian River Valleyn vielä viileämmässä eteläpäässä, Green Valleyssa. Viini on aluksi käytetty teräksessä ja sitten kypsytetty vajaan vuoden ajan tammitynnyreissä, joista vain kolmannes on uusia, minkä jälkeen viini on pullotettu suodattamattomana.

Pakko myöntää, etten yleensä en ole järin innostunut jenkkiviineistä – vaikka niihin toki aina mielelläni olen tutustumassa tilaisuuksien sattuessa kohdalle – mutta on myönnettävä, että suhteellisen viileän alueen + eurooppalaisen viinintekijän Pinot Noir kuulostaa ainakin paperilla varsin siedettävältä viiniltä.

Viinin väri on tumman läpinäkyvä ja kuulas, reunoilta hieman rusehtavan vaalea. Tuoksu on kepeän karpaloinen ja hieman vaatimaton. Seassa on yleensä tuliperäisestä maasta peräisin oleviin viineihin yhdistämääni hennon pölyistä maamaisuutta, kevyttä ja tyylikkään setristä tammea sekä vivahde orvokkisuutta. Varsin elegantti ja puhdaspiirteinen Pinot Noirin tuoksu.

Suussa viini on aluksi pehmeä ja lempeä; tuoksun tavoin hieman vaatimattoman oloinen. Yleisilme on tuoreen karpaloinen, hennon mausteinen ja kuiva. Hapokkuus on uuden maailman tyyliin hieman kevyenpuoleista, minkä takia viini on melko pehmeänpyöreä ja kulkee enemmän hedelmä kuin ryhti edellä, mutta tästä huolimatta rakennetta löytyy ja viini on kunnon Pinot'n tyyliin miellyttävän kepeä. Viini kuitenkin kehittyy suussa selvästi intensiivisemmäksi ja keskimakuun rupeaa tulemaan tummapiirteisempiä sävyjä, runsaampaa puisuutta, aavistuksen neilikkaista mausteisuutta ja havumetsää.

Jälkimaussa erittäin tukeva (14,5%) alkoholi tulee kunnolla esille hyvin tulisena poltteena, mutta ihme kyllä muuten jälkimaku ei ole erityisen lämmin. Kielelle jää pitkähkö, yrttisen rehevä, kevyen suklainen, hennosti bitterinen ja varsin vivahteikas jälkimaku.

Aluksi viini vaikutti melko vaatimattomalta esitykseltä niin tuoksun kuin maunkin perusteella, mutta loppujen lopuksi se onnistuikin yllättämään ja viivan alle jäikin erittäin hyvin tehty, moniulotteinen ja -kerroksinen Pinot Noir. Viinissä on selvästi enemmän Eurooppaa kuin Jenkkejä, mutta on siinä myös uutta maailmaa – tyylistään huolimatta viini on tietyllä tapaa hieman turhan helppo ja varman päälle pelaava, enemmän hedelmävetoinen Pinot, mutta ainakin omissa silmissäni viinin monet avut antavat anteeksi sen pienet puutteet. "La Masia" on nyt varsin erinomaisessa tikissä ja pysynee sellaisessa vielä muutamia vuosia, mutta kehittynee tuskin paljoa enempää. Hyvin miellyttävä kevyt viini, joka toimii niin sellaisenaan kuin kevyempien, tyylillä tehtyjen ruokien (riistalinnut, pataruoat, kasvisruoat) kanssa.

Lyhyesti: Varsin tyylikäs ja tasapainoinen Kalifornian Pinot Noir moneen makuun. Nuorena juotavaksi tarkoitettua eleganssia.

Arvio: Tyylikäs – tässä on todellinen malliesimerkki miten uudessa maailmassa kannattaa tehdä kevyitä viinejä. Tietystä helppoudestaan huolimatta viini ei sorru liiallisuuteen, makeaan mehevyyteen tai muunlaiseen kosiskelevuuteen, mitkä ovat monien jenkkipunaviinien helmasynti. Espanjalaisuus ja amerikkalaisuus lyövät tässä viinissä hienosti kättä.

Hinnan (39,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

13.7.12

Lost Canyon Stage Gulch Syrah 2007

Lost Canyon Stage Gulch Vineyard Syrah 2007
  • Valmistaja: Lost Canyon Winery
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Russian River Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Russian River Valley
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 19,59e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tätä nykyä uuden maailman Syrah-lajikkeviinien merkitseminen etikettiin on ruvennut noudattamaan kahta koulukuntaa: jos etiketissä lukee Syrah, viinistä usein pyrkitään saamaan tyyliltään hillitympi, tanniinisempi ja elegantimpi esikuvansa Pohjois-Rhônen Syrahin hengessä. Sen sijaan jos etiketissä lukee Shiraz, viinistä usein pyritään saamaan tuhdimpi, hilloisempi ja pehmeämpi esikuvansa Australian Shiraz-viinien tyyliin. Katsotaan ovatko Lost Canyon Wineryn veijarit olleet samaa mieltä nimetessään viiniä – jotenkin jenkki-"Syrah" hieman epäilyttää, oli viini kuinka markkinoitu yhden ainoan viinitarhan Syrah-viininä.

Väriltään viini on reunoille asti paksun mustanpunainen. Nuorekkuudesta kielivää purppuraa ei näi juuri ollenkaan. Tuoksu on – ylläripylläri – mehevän hilloinen, kevyesti Cabernet'maisen mustaherukkainen ja tukevan karhunvatukkainen. Seassa on myös vaniljaista tammea ja hentoa pippuria, joka sekoittuu omintakeiseen oliivimaiseen mausteisuuteen.

Roteva maku on erittäin pehmeä, hieman suklainen, moniulotteisen tamminen, kirsikkainen, karhunvatukkainen, oliivinen, hieman liian makeankypsä mutta muuten ihan tyylikäs aromeiltaan. Tanniineja löytyy jonkin verran, happojakin melko runsaasti, mutta ne eivät tunnu riittävän pitämään viinin hedelmää riittävän ryhdikkäästi pystyssä. Kokonaisuus ei ole aivan hahmoton, mutta hyllyy melko lailla ilman selvää muotoa, kuin makea karhunvatukkahyytelö. Tukevuudestaan huolimatta viinistä tuntuu puuttuvan selvästi kaivattu potku.

Pitkähkö jälkimaku on voimakas, tumman marjainen ja alkoholisuudessaan melko lämmin. Kielelle jää tuoreen vadelmaisia aromeja ja kevyen puista tammisuutta.

Pakko myöntää, odotuksiini peilaten Syrah-viiniksi tämä on pettymys. Viinistä puuttuu tiukka ote ja napakkuus, jota tämä rypäle lajikeviininä kaipaisi. Sen sijaan Shiraz-viininä Stage Gulch "Syrah" olisi paljon parempi esitys, sillä ennakko-odotukset eivät veisi niin paljon harhaan. Viini on nimittäin hyvin tyypillinen, tosin myös tyylikkäämmänpuoleinen, uuden maailman Shiraz, jonka ongelmaksi muodostuu lähinnä sen yllätyksettömyys ja kevyt rakenteettomuus. Viini on uuden maailman viiniksi hyvin miellyttävä ja maukas, mutta sen makea, hedelmävetoinen sydän hukuttaa suuren osan viinin mielenkiinnosta alleen ja loppujen lopuksi viini ei ole jotain, mitä ei olisi jo tuhat kertaa aiemmin maistanut uuden maailman +15 euron Shiraz-viinissä.

Lyhyesti: Runsaan mehevä, hilloinen, melko vivahteikas mutta hieman turhankin paksu Shiraz – ei Syrah. Hyvä vaihtoehto, jos kaivataan tyylikkäämmistä viineistä jotain helpostilähestyttävää.

Arvio: OK – viinillä on ansionsa, minkä takia en tahdo antaa sille arvosanaksi "Tylsää", mutta tähän hintaan viiniltä soisi odottaa enemmän. Parin kympin korvilla esimerkiksi Geyser Peakin Meritage tarjosi mielestäni uuden maailman punaviineissä enemmän mielenkiintoa.

Hinnan (19,86e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.