- Valmistaja: Viña Leyda
- Tyyppi: Punaviini
- Maa: Chile
- Alue: Aconcagua, San Antonio, Valle de Leyda
- Rypäleet: Syrah (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 14,48e (Joulukuu 2015, Alko)
- Hinta nyt: 14,48e (Joulukuu 2015, Alko)
No niin, tässä uutta yhteissettiä Suomen viiniblogipiiriltä! Tämänkertainen arvio tehtiin yhteistyössä viinien maahantuontia harjoittavan Vindirektin kanssa: Vindirekt postitti kaikille kiinnostuneille bloginkirjoittajille viinipullon, josta oli riisuttu kaikki päällipuoliset tuntomerkit ja kaulaan korkin kohdalle oli vielä kääräisty teippiä, ettei korkin mahdollisista tiedoista olisi voinut luntata speksejä. Sokkopullon ideana on saada kaikilta osallistuneilta viinibloggaajilta mahdollisimman rehellinen arvio, jossa viinin etiketti, alkuperä tai mikään muu ei vaikuttaisi lopputulokseen – ainoastaan viinin laatu. Tästä lähtee nyt meikäläisen osuus!
Postista noudetusta pahvilaatikosta paljastuu etiketitön Burgundi-pullo, joka on suljettu ihan perinteisellä luonnonkorkilla. Jee, Pinot Noiria! Kai? No, korkki auki ja katsomaan! Nykäisen pullosta korkin veke ja heitän sen piiloon pahvilaatikkoon vilkaisematta sitä. Nyt ei spoilaannuta!
Viinillä on erittäin tumma ja syvä, kevyesti sinertävän karmiininpunainen väri, joka reunoilta taittuu kevyesti läpinäkyvään kirsikkaan. Keskeltä viinin ulkonäkö läpinäkymätön. Ei taida sittenkään olla Pinot Noiria...
Lasista kohoaa melko runsas ja muheva tuoksu, jossa tuntuu intensiivistä mustaherukkamehua, luumua ja keitettyä mustaherukkaa; taustalla värjöttelee kohtalaista lihaisuutta ja kypsää tummaa kirsikkaa. Näin järjettömän runsas mustaherukka, joka saa suorastaan epäilemään, että lasissa on Marlin mustaherukkamehutiivistettä eikä viiniä, vie heti mielikuvani Cabernet Sauvignoniin. Viini kuitenkin oli pullotettu Burgundi-pulloon, mikä olisi äärimmäisen poikkeuksellista kyseiselle rypälelajikkeelle, joten tahdon uskoa, ettei lasissa nyt ole kaikesta herukasta huolimatta Cabernet'ta. On kyllä pakko myöntää, että suorastaan epäilyttää, voiko muista rypälelajikkeista saada yhtä röyhkeän herukkaista tuoksua irti tekemättä jotain temppuja kellarin puolella, esimerkiksi teollisilla hiivoilla?
Suussa viinillä on melko täyteläinen, varsin ryhdikkään hapokas ja mukavan napakka suutuntuma. Tanniinit ovat kuitenkin erittäin maltillisia ja pehmeänkypsiä. Makumaailmassa tuntuu hyvin paljon kypsää tummaa marjaisuutta, herukkahilloa kuitenkin ilman hilloisuuden alleviivattua makeutta, mehevää luumua, kevyttä ja aavistuksen bitteristä mausteisuutta, hillittyä boysenmarjahilloa, aavistuksen verran karhunvatukkamarmeladia ja taustalla värjöttelevää tammista suklaata. Alkoholi tuntuu kokonaisuudessa hyvin kevyesti.
Kypsänmakea jälkimaku on tumman hedelmäinen, mehukas, kypsän herukkainen, hennon boysenmarjainen ja kohtalaisen mausteinen, mahdollisesti tammesta juontuen. Alkoholin lämpöä tuntuu jälkivaikutelmassa kevyesti samalla kun hyvin maltilliset tanniinit ujosti kuivattavat suuta.
Pakko myöntää, että viinin hyvin muhkea, ryöppyävän runsas ja paikoin jopa imelä herukkaisuus tuoksussa ei houkuta. Tuoksusta ei tunnu erottuvan käytännössä lainkaan tammea, mutta se suattaapi johtua siitä, että kaikki mahdolliset sellaiset piirteet jäävät hedelmän alle piiloon. Viinin suutuntuma on mukavan eloisa ja ryhdikäs, mutta näin täyteläinen ja kypsänmehevä makumaailma kaipaisi mielestäni vastapainoksi melko tuntuvaakin tanniinista rouheutta – nyt viinit lähest tanniinittomalta tuntuva yleisilme tuntuu turhankin siistiksi siloitellulta ja korostetun lempeältä. Viinistä jää helpostilähestyttävä, korostetun hedelmäinen ja vähän liiankin helppo kuva.
Minkäslaisia johtopäätöksiä viini sitten meikäläisessä herätti? No ensinnäkin, ainoat viinit, joissa olen vastaavanlaista herukkaisuutta tavannut ovat olleet chileläisiä punaviinejä – rypäleestä riippumatta (niin Carignania, Carménèrea, Merlot'ta kuin Syrah'ta), joka viittaisi johonkin Chilessä suosittuun teolliseen hiivaan. Sitten viinin rakenne: viinillä on mehukkaan makea ja melko täyteläinen olemus, mikä vihjaa suht lämpimiä olosuhteita ja runsaita aurinkotunteja. Sillä on kuitenkin myös hyvin reipas hapokkuus ja tanniinit ovat erittäin kiltit ja kypsät, mikä viittaisi suureen vuorokausittaiseen lämpötilanvaihteluun ja pitkään kasvukauteen – viini on siis kyennyt saavuttamaan hyvin pitkälle edenneen kypsyyden niin hedelmässä kuin tanniineissa kuitenkaan menettämättä hapokkuuttaan. Tällaiset olosuhteet viittaisivat edelleen Chilen suuntaan, joskin enemmän maan viileämpiin alueisiin joko lähellä Tyyntä Valtamerta tai sitten Andien rinteillä. Toki on mahdollista, että viiniä on tuunattu kellarissa enemmänkin, eli tanniinit ovat voitu suodattaa viinistä pois ja lopuksi lisätä pussista hieman happoja tuomaan kokonaisuuteen ryhtiä.
Koska Chile on kerännyt laajalti tunnustusta tyylikkäistä viileän alueen Syrah-viineistään, voisin veikata ylläolevan evidenssin perusteella tämän olevan joku semmoinen. Pullon perusteella Cabernet Sauvignon tämä ei suurella todennäköisyydellä ole, Merlot ja Carménère harvemmin kykenevät saavuttamaan näin runsasta hapokkuutta ja Carignan on loppupeleissä harvinainen tulokas markkinoillamme, joten todennäköisyyksien valossa tahdon kääntyä chileläisen viileän alueen Syrah'n suuntaan.
Pakko näin lopussa todeta, että en viinistä suuresti innostunut: viinin naurettavan läpitunkeva herukkainen tuoksu ei kuulu lemppareihini; viinin puhtaan marjainen ja kohtalaisesti tammista mausteisuutta eivät tunnu olevan linjassa ja kontrasti on enemmän hämmentävä kuin positiivisesti yllättävä; johtuen viinin hyvin lempeästä tanniinisuudesta kokonaisuus tuntuu enemmän korostetun siloitellulta ja kosiskelevuuteen tähtäävältä kuin helpolta ja maukkaalta. Plussaa kuitenkin ryhtiä antavasta, raikkaasta ja eloisasta hapokkuudesta. Itse kuitenkin suosin tällaisissa viineissä joko voimakkaampaa tanniinisuutta tai vaihtoehtoisesti keveämpää ja kuivakampaa hedelmää.
Ja jumalauta jos tämä kaikesta huolimatta onkin joku Uuden-Seelannin Pinot Noir tai espanjalainen Tempranillo. Jos on, keskityn sitten vain Beaujolais'n Gamay-viineihin.
Update 10/12/2015: Ja sieltähän sitten paljastui Leydan tarha-Syrah. Mukava havaita, että hoksottimet ovat edelleen paikallaan!
Update 10/12/2015: Ja sieltähän sitten paljastui Leydan tarha-Syrah. Mukava havaita, että hoksottimet ovat edelleen paikallaan!
Lyhyesti: Erittäin mustaherukkaisen tuoksuinen, tumman marjainen, mausteinen, raikkaan hapokas ja lähes vähätanniininen sokkopunaviini.
Arvio: OK – tämä on tämmöinen helppo, mehukas ja kypsänmakea punaviini, jolla on kivasti happojen tuomaa ryhtiä, mutta joka ei tunnu haastavan juojaansa oikein millään tavalla. Kiltti ja helpostilähestyttävä arkinen peruspunu.
Hinnan (14,48e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ja lopuksi muut mukana olleet blogit, joista voi vertailla, kuinka paljon arviot erosivat toisistaan:
Hinnan (14,48e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ja lopuksi muut mukana olleet blogit, joista voi vertailla, kuinka paljon arviot erosivat toisistaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti