Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.12.15

Sinebrychoff Porter

http://www.alko.fi/tuotteet/000067/
Sinebrychoff Porter
  • Valmistaja: Sinebrychoff
  • Tyyppi: Olut, Porter
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Kerava
  • Maltaat: Münchner-, Pilsner-, ruskea-, väri-
  • Humala: Hercules, Saaz, Zeus
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 2,45e (Joulukuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 2,45e (Joulukuu 2015, Alko)

Onhan tästä klassikko-oluesta arvio blogissani ollut aikaisemmin, mutta kun olutblogipiireissä innostuttiin tuosta viinibloggaajien keskuudessa pari kertaa käytössä olleesta yhteispostauksesta, piti sitä tottakai lähteä leikkiin mukaan!

Ideana on siis se, että iso porukka arvioita harrastavia bloggaajia postaa yhtä aikaa arvion samasta oluesta / viinistä, jolloin lukija voi vertailla miten eri tavalla eri ihmiset arvioivat täysin samaa tuotetta ja miten loppupeleissä sama tuote voi saada hyvinkin erilaisia arvioita aikaiseksi. Samalla lukija voi toki verrata blogien arviointeja omaan kokemuspohjaansa ja sen perusteella haarukoida bloggaajia, joiden makumieltymykset ovat lähimpänä omiaan.

Olutbloggaajien ensimmäisen yhteispostauksen olueksi valikoitui sosiaalisessa mediassa järjestetyn huutoäänestyksen perusteella suomalaisten laatuoluiden kummisetä, Koffin Portteri, joka on kerännyt laajaa tunnustusta niin kotimaassaan kuin maailmalla – siitä huolimatta, että se ei ole pienpanimo-olut vaan jättiläispanimon vuosikymmeniä tuotannossa ollut klassikko. Itselleni olut oli reilut 10 vuotta sitten peräti se ensimmäinen todellinen kosketus oluttyyleihin bulkkilagereiden ulkopuolelle ja yksi suurimpia tekijöitä siinä, miksi loppujen lopuksi todella innostuin oluista. Kiinnostuneet voivat lukea lisää tästä ei porttiteoriasta vaan portteriteoriasta aikaisemmasta Koffin Portterin arviostani. Ei kuitenkaan nyt länkytetä enempää, vaan mennään itse asiaan!

Lasiin kaatuu väriltään läpinäkymätöntö, synkän mustanpuhuvan tummanruskeaa olutta. Kaadon myötä oluen ylle kehittyy runsas, paksu, kuohkea ja kestävä, väriltään hiekanruskea vaahtolakki, joka laskeutuessaan jättää melko reilusti pitsiä lasin reunoille.

Lasissa oluella on aromikas, paahteinen ja moniulotteinen tuoksu, josta erottuu ruislimppua, kärtsäisen paahteista mallasta, tummaa kahvia ja kevyesti mehukasta hedelmäisyyttä. Viielänä monien tuhdimpien ei makeutta ei juurikaan erotu ja lämpimänäkin olut on enemmän kuivakka kuin makeanpuoleinen.

Oluen makumaailma on melko kuivakka, johtuen niin kärtsäisen maltaisuuden kuin kohtalaisen erottuvan katkerohumaloinnin tuomasta karvaudesta. Suussa pyörii lakritsia, tummaa mallasta, kevyttä salmiakkia, hillitysti pannuun seisomaan jäänyttä tummaa kahvia, hentoa tummaa hedelmää ja aavistus kielen kärjessä tuntuvaa siirappista makeutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen, muttei varsinaisesti imperiaalisen paksu, mitä hyvin pehmeä ja lempeä, lähes olematon hiilihappo kuitenkin parhaansa mukaan täydentää.

Jälkimaussa tumma siirappisuus saa enemmän tilaa, mutta jälkivaikutelma pysyy silti varsin kuivakkana ja särmikkäänä – kiitos oluen melko intensiivisen katkeroisuuden. Kielelle jää häilymään mustaa kahvia, salmiakkia, nokista maltaisuutta, kevyttä ruislimppua ja hentoa marjaisuutta.

Myönnettävä on, että Koffin Portteri on edelleen, kaikkien näiden höpöolutnörtteilyvuosien jälkeen edelleen pirun kovaa ja kansainvälisen vertailun kestävää kamaa. Maailman huippujen joukkoon oluella ei ole asiaa, mutta tyylilajissaan se on silti todella mallikas ja tasapainoinen esitys: ei liian suuri, muttei vaatimatonkaan; ei liian makea, muttei myöskään överikuivakka. Kuten viime arviossani mainitsin, Koffin Portteri on mitä mainioin benchmark-olut, johon on helppo verrata muita tyylilajin edustajia: olut on siinä vaiheessa oikein kelpo kamaa, kun se on vähintään yhtä hyvää kuin tämä.

Plussaa myös oluen hinnan ja laadun suhteesta: olut oli pitkään ainoa alle kahden euron olut, jota pystyin hyvillä mielin Suomesta ostamaan ja vaikka oluen hinta on noussut niistä ajoista neljänneksellä, on se edelleen laatuunsa (ja Suomen hintatasoon) nähden naurettavan edullinen ostos! Tämä on olut, jonka ääreen palaan kerta toisensa jälkeen iloisena ja luottavaisena siitä, että tarjolla on takuuvarma nautinto.

Lyhyesti: Porterin ja imperial porterin välimaastosta löytyvä tasapainoinen, kuivakka ja herkullinen esitys. Kenties Suomen paras suuren panimon olut ja hinta-laatusuhteeltaan älytön.

Arvio: Erinomainen – lainaten itseäni: vetisten bulkkilagereiden sijaan tämän pitäisi olla se olut suomalaisille, mitä Guinness on irlantilaisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti