- Valmistaja: Georgian Wines & Spirits
- Tyyppi: Punaviini, Khvanchkara
- Maa: Georgia
- Alue: Racha-Lechkhumi, Racha, Khvanchkara
- Rypäleet: Aleksandrouli, Mujuretuli
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 10,50e (Heinäkuu 2015, Prisma, Tallinna)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Hiljattain pitämäni Georgia-maisteluni vedettiin päätökseen tällä hieman makeammalla tapauksella – koska puolikuivat ja -makeat punaviinit ovat varsin suosittuja Georgiassa, oli mielestäni ihan perusteltua esitellä ainakin yksi sellaisen tyylin edustaja maistelun erilaisten kuivien punaviinien jälkeen. Samalla sain myös hieman vaihtelua viinien maantieteelliseen alkuperään, sillä lähes kaikki muut maistelun viinit olivat kotoisin Georgian itälaidalla sijaitsevasta Kakhetin laaksosta.
Viinin tuottanut Georgian Wines & Spirits (GWS) on Pernod-Ricardin vuonna 1993 (eli pian Georgian Neuvostoliitosta itsenäistymisen jälkeen) perustama viinitalo ja tislaamo, joka on vuodesta 2011 eteenpäin ollut hollantilaisen Marussia Beverages -yhtymän omistuksessa. Viinitalolla on kaksi viinilinjastoa: simppeleihin ja edullisiin viineihin keskittynyt Old Tbilisi ja laadukkaampiin viineihin keskittynyt Tamada.
Tamada eli maljojenkohottaja on keskeinen käsite georgialaisessa viini- ja ruokakulttuurissa: hän on henkilö, jonka johdolla jokainen aterian malja kohotetaan. Yleensä tamadaksi valitaan skarppi, sujuvasanainen ja huumorintajuinen henkilö, joka esittää maljaa kohotettavaksi aina kun hän kokee sen tarpeelliseksi, minkä jälkeen muut pöydässä istuvat yleensä jatkavat maljapuhetta – usein pyrkien nokittelemaan tamadan tai edellisen maljan kohottaneiden aterioijien kanssa. Perinteisesti tamada pyrkii yhdistämään maljoillaan menneen, nykyisyyden ja tulevan, mm. nostamalla maljoja niin esivanhemmille kuin pöydän vieraille. GWS:n Tamada-sarjan viinit viittaavat etiketissään tälle perigeorgialaiselle perinteelle – pullon etiketissä on nimittäin kuvattuna georgialaisen navistitaiteilija Niko Pirosmanin maalaus "viiden prinssin ateria".
Rachan alueella valmistettu Khvanchkara on yksi Georgian vanhimmista ja arvostetuimmista appellaatiosuojan saaneista viinityyleistä – onpa se jopa saanut (kyseenalaista) mainetta georgialaissyntyisen valtionpäämies Josif Stalinin lempiviinityylinä. Viini on tyypillisesti sekoitus kahta paikallista rypälelajiketta, Aleksandroulia ja Mujuretulia. Viinin käyminen yleensä keskeytetään kun viini on saavuttanut n. 11-12% alkoholipitoisuuden, jolloin viiniin jää muutama kymmenen grammaa jäännössokeria tehden viinistä puolikuivan tai -makean.
Väriltään tämä Khvanchkara on läpinäkyvän ja nuorekkaasti hohtavan rubiininpunainen.
Tuoksussa nokka kohtaa aivan ensimmäiseksi jonkinlaista vahaliitua tai pyyhekumia. Tämän rinnalle nousee kuitenkin lähes välittömästi muita, makeampia sävyjä, kuten mehiläisvahaa, kevyttä viikunaisuutta, maltillista villihunajaa ja aavistus makeaa hillomarjaa. Avautuessaan tuoksu saa myös kuivakan kalkkisia ja kivipölyisiä piirteitä.
Viinin maku on selkeästi puolimakea, kuten tyyliin kuuluu, mutta myös ihastuttavan moniulotteinen – kotimaiden markkinoilta löytyvät puolimakeat punaviinit kun ovat totuttaneet suun odottamaan lähinnä yksiulotteista, makean marjaista bulkkiviiniä. Runsaasta mausta erottuu kirsikkahilloa, tummaa hedelmää, kevyttä vadelmamarmeladia, hentoa ruusuisuutta ja aavistus hunajaa. Suutuntuma on melko täyteläinen; viinin melko kevyiksi jäävät tanniinit ja korkeintaan keskihapokas runko eivät kykene täysin tarjoamaan riittävää ryhtiä jäännössokerin tuomalle runsaudelle, vaikkei viini onneksi tunnu sentään läskiltä tai ponnettomalta.
Mehukas jälkimaku on runsas, vivahteikas ja kohtalaisen kestävä. Kielellä häilyy melko pitkään kypsää mansikkaa, tummaa kirsikkaa ja vadelmaa, hellän makeaa mausteisuutta ja keveyää tanniinisuutta, joka tuo hentoa karheutta muuten makean marjaisaan jälkivaikutelmaan.
Toisaalta nämä makeammat punaviinit eivät vieläkään ole voittaneet minua puolelleen, mutta toisaalta taas ymmärrän näiden viinien suosion Georgiassa ja muissa itäblokin maissa – nämä makeammat punaviinit kun eivät ole köykäisiä ja laimeita bulkkiviinejä, joissa jäännössokerilla peitetään makuvirheitä ja luodaan keinotekoista runsauden tuntua, vaan yllättävän tasapainoisia, tyylikkäitä ja usein myös mukavan rakenteikkaita esityksiä! Aivan Tamada Kindzmaraulin tasoiselle, melkeinpä kevyttä portviiniä muistuttavalle napakan hapokkaalle ja tiiviin tanniiniselle tasolle ei nyt päästy – mikä johtunee siitä, että Kindzmarauli valmistetaan tanniinisesta Saperavista, kun taas Khvanchkaraan käytetään luonnollisesti pehmeärakenteisempia rypälelajikkeita – mutta viinistä jäi ihan positiivinen yleisilme.
Itse en ole ikinä oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat sekavalle juustolautaselle ensisijaisesti punaviiniä, sillä siinä missä aromikas valkoviini tai makea jälkiruokaviini usein pelittää vaivatta melkein kaikkien juustojen kanssa, toimii punaviini helposti vain yhden tai kahden juuston kanssa mutta jyrää loput alleen tai yksinkertaisesti riitelee niiden aromien kanssa. Sen sijaan voisin hyvin kuvitella tämmöisen hieman makeamman, aromikkaan, pehmeärakenteisen ja sopusuhtaisen kokoisen punaviinin sopivan mainiosti hyvinkin sekalaisen juustotarjottimen kylkeen! Jos siis kaapistasi löytyy Khvanchkaraa tai muuta makeampaa georgialaista punaviiniä, suosittelen lämpimästi iskemään sellaisen juustojen, tai vaikkapa marjaisten tai hedelmäisten jälkiruokien kumppaniksi! Vaikea kuvitella, miten tämmöinen viini sopii ihan tavallisten kasvis- tai liharuokien kanssa, mutta kenties paikallisille semmoinenkin on täysin looginen yhdistelmä, tiedä häntä.
Lyhyesti: Aromikas, pehmeärakenteinen, sopusuhtainen ja miellyttävän maukas puolimakea länsigeorgialainen punaviini.
Arvio: Miellyttävä – yllättävän mukiinmenevä esitys tällaiseksi hieman makeammaksi punaviiniksi. GWS:n Saperavista valmistettu Tamada Kindzmarauli jätti kyllä hieman vakuuttavamman yleisvaikutelman, mutta kyllä tämäkin ihan passelia tavaraa tuntui olevan. Mehukasta ja helpostilähestyttävää tavaraa.
Hinnan (10,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti