Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.12.15

Plevna Siperia Imperial Stout 2013 vs. 2015

http://www.alko.fi/tuotteet/769434/
Plevna Siperia Imperial Stout 2013 & 2015
  • Valmistaja: Panimoravintola Plevna
  • Tyyppi: Olut, Imperial Stout
  • Maa: Suomi
  • Alue: Pirkanmaa, Tampere
  • Maltaat: Karamelli-, paahdettu, pale ale-, pilsner-, wiennamallas
  • Humala: Amarillo, Columbus, Simcoe
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,50e (Marraskuu 2013, Alko)
  • Hinta ostohetkellä: 5,84e (Marraskuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 5,84e (Joulukuu 2015, Alko)

Kun usein Suomen parhaaksi stoutiksi ja jopa parhaaksi olueksi tituleerattu Plevna Siperia saapui joulun 2015 alla Alkoon, kertaostona jälleen, päätin ottaa oluen tuoreen version ja kellarissa pari vuotta kypsytetyn version rinnakkaintestiin (tässä tuoreesta versiosta arvio) ja julkaista niistä yhteisarvion blogin puolelle. Suomen parhaaksi olutblogiksi tituleerattu Reittausblogi ehti tehdä samanlaisen vertailevan arvion ennen kuin pääsin itse laittamaan ideaani täytäntöön, joten piru vie ja hemmetti. Noh, tässä kuitenkin oma näkemykseni aiheesta.

Siperia on siis Tampereen keskustassa sijaitsevan Plevnan ravintolapanimon imperial stout, joka alun perin kehitettiin vuonna 2005 maanmainion olutbaari Pikkulinnun 5-vuotisolueksi. Sitä saa yleensä jatkuvasti Plevnan hanoista sekä vaihtelevalla menestyksellä muista kotimaisten baarien hanoista, mutta olutta on pullotettu suuremmassa mittakaavassa vain kahdesti: vuonna 2013 Nokian Panimolla ja vuonna 2015 Laitilan Wirwoitusjuomatehtaalla. Siperia on humaloitu tyylilajin normeihin nähden sekä melko reippaalla katkerolla että tuntuvalla aromihumaloinnilla ja ilmestyessään olut oli katkeroisin Suomessa pantu kaupallinen olut. Iän myötähän nämä aromihumaloinnin tuoksuista ja mauista vastaavat ainesosat hajoavat oluen sekaan ja katoavat, kun taas katkerohumaloinnin bitteriset ainesosat eivät katoa oluesta kellaroinnilla minnekään. Näin ollen kahdella samalla reseptillä valmistetulla oluella, joilla on ikäeroa peräti pari vuotta, on todennäköisesti melkoisesti eroa.

Siperia 2013

Väri on läpinäkymättömän musta. Runsas, melko kestävä, pienikuplainen, maitokahvinruskea ja runsaasti pitsiä jättävä vaahtohattu.

Lasista kohoaa selkeästi kehittynyt tuoksu, josta erottuu mämmiä, lakritsia, luumua, pölyisiä paahdettuja maltaita, kevyttä suklaasiirappia, hillittyä siirappipiparia ja aavistus kuivattua taatelia. Vanhalle Siperialle on kehittynyt siis varsin miellyttävä, ujosti makeutta vihjaava, kompleksinen stoutin tuoksu.

Suussa oluella on varsin kehittynyt, kuivakka ja hieman ohentunut maku, jossa tuntuu aluksi lähinnä pölyistä puuta, juureskellaria ja tuhkaa, taustalla hillittyä paahteisuutta, lääkeyrttisyyttä ja lakritsia. Hiilihappo on melko pientä ja pehmeää. Suht reilut, jopa lähes IPA-maiset katkerot antavat yrttisyyden kanssa oluelle hieman fernetbrancamaisen habituksen. Kellarimaisten piirteittensä vuoksi tämä Siperia on hieman epämiellyttävä – tiedä häntä onko se vain mennyt yli, kärsinyt ajoittain heittelevästä lämpötilasta vai ollut hieman off bottle. Lämmetessään pölyisyys ja kellari katoavat onneksi makumaailmasta lähes kokonaan ja kokonaisuudesta tulee 500% miellyttävämpi.

Jälkimaussa tuntuu varsin voimakasta saippuaista katkeroa, tuhkaa, puuta, palanutta leivänkuorta, voimakasta kärtsää, greippistä bitterisyyttä ja hentoa yrttistä Fernet Brancaa. Erityisesti voimakkaat katkerot ja greipinlihainen sitruksisuus jatkuvat kielellä hyvin pitkään.

Siperia 2015

Ulkonäkö on täysin identtinen pari vuotta vanhemman kanssa. Vaahtolakki on ehkä inasen verran tummemman ruskea.

Tuoksussa tuntuu todella reippaasti aromikasta humaloinnin tuomaa pihkaisuutta, havuisuutta, saippuaa, kevyttä trooppista hedelmää ja hentoa sitruunankuorta, joiden alta paljastuu maltaiden tuomaa lakritsivanukasta, tummaa kahvia, paahteisuutta, kevyttä makeaa savua ja hentoa tuhkaa.

Suussa olut on melko täyteläinen. Kielelle iskeytyy katkeroiden hallitsema paahteinen maku, jossa tuntuu greippiä, lakritsia, ruisleipää, kevyttä tummaa karvasta suklaata ja häivähdys siirappia. Hiilihappo on hyvin pientä, pehmeää ja kevyesti nipistelevää. Oluen runsas, intensiivinen maku ja melko täyteläinen suutuntuma antavat mainiosti tasapainoa tiukalle katkeroisuudelle ja kokonaisuus on mainiosti balanssissa.

Jälkimaku on ennen kaikkea voimakkaan greippilihaisen katkeroinen; muuten kielelle jää hillittysti pihkaisuutta, kärtsää, kevyttä ruohoisuutta, hentoa lakritsia ja aavistus raakasuklaata. Todella tiukka katkeroisuus (73 EBU) jatkuu tuntuvan bitterisessä mutta melko monisyisessä jälkivaikutelmassa pitkään.

Siperioiden erot ovat kahden vuoden ikäerosta johtuen huomattavat: vuoden 2015 versio on maukas, sopivasti juojaansa haastava DIPA-stout, kun taas 2013 on lämpimänä miellyttävästi iän myötä rauhoittunut, hienostunut ja tasapainoisella tavalla kompleksisen maltainen. Vanhassa oluessa nousee kuitenkin häiritsevänä puolena sen erikoinen ja melko epämiellyttävä, kellarimainen aromi – kenties tässä jossain välissä pitää testata vielä joku kellarini muista vanhoista Siperioista ja tarkastaa, mahtaako kyseessä olla vain yhden pullon virhemaku vai kehittyneen Siperian ominaismaku. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että tuo piirre tuntui erityisen korostuneena vain viileässä oluessa ja mitä lämpimämmäksi olut kävi, sitä hennommaksi kyseinen aromi jäi – joskaan se ei missään vaiheessa poistunut oluen makumaailmasta täysin.

Ennen kuin olen toisen vanhan Siperian testannut, en uskalla oikein sanoa juuta enkä jaata oluen kypsyttelyn kannattavuudesta – uusi Siperia on pirun mainiota tavaraa tuoreena, johtuen ensisijaisesti oluen vahvan IPA-maisesta humaloinnista. Jos vanhasta oluesta tuota kellarimaisuutta ei löydy, on kyseessä varsin mainio, hienostunut ja tyylikkään moniulotteinen stout, johon tuntuva katkerohumalointi tuo mainiolla tavalla särmää.

2013 Lyhyesti: Hyvin kehittynyt, viileänä hallitsevan kellarimaisen aromin pilaama, mutta lämpimänä nautittava ja hienostunut DIPA-stout.

Arvio: Tyylikäs – niin kauan kuin oluen muistaa nauttia lämpimänä.

Hinnan (4,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.


2015 Lyhyesti: Erittäin ronskisti aromi- ja katkerohumaloitu, tasapainoinen, moniulotteinen ja vaikuttava super-stout.

Arvio: Täydellinen – vaikuttava, intensiivinen ja helposti kansainvälisessäkin kilpailussa pärjäävä imperial stoutin ja double IPA:n hybridi. Imperial stout hardcore-pään hopheadeille; helposti Suomen olutmaailman parhaimmistoa.

Hinnan (5,84e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti