Kolkhida Tsinandali 2011- Valmistaja: Mildiani, Tsinandali Old Cellar
- Tyyppi: Valkoviini, Tsinandali
- Maa: Georgia
- Alue: Kakheti, Tsinandali
- Rypäleet: Rkatsiteli, Mtsvane Kakhuri
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 7,20e (Tammikuu 2015, AlkoPörssi Sadamarket)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Meikäläisen pari kuukautta sitten pitämä Georgia-maistelu jatkui Tbilvinon Rkatsitelin jälkeen tällä Tsinandalilla. Tämä siirtymä oli looginen siksi, että Tbilvinon Rkatsiteli valmistetaan laajalti koko Kakhetin laakson alueen rypäleistä, kun taas Tsinandali on yksi, spesifi ala-alue Kakhetin laaksossa.
Vanhalta, 1800-luvun alussa rakennetulta, château-henkiseltä Tsinandalin kartanolta nimensä saanut Tsinandalin viinialue on Kakhetin laakson suurin viinialue ja levittäytyy Kakhetin "pääkaupungin", Telavin, ympärille. Alueen oma erikoisuus on viinialueen nimellä kulkeva valkoviini (aivan samalla lailla, kuten Bordeaux'n viinialue saa nimensä Bordeaux'n kaupungilta ja alueen viini tunnetaan samalla nimellä), joka perinteisesti valmistetaan kahdesta rypälelajikkeesta, Rkatsitelista ja Mtsvanesta. Rkatsiteli on näistä kepeämpiä ja hapokkaampia viinejä tuottava lajike ja se antaa viinille ryhdin ja rungon perinteisesti n. 75-90% osuudellaan, kun taas runsaampia, raskastekoisempia ja hedelmäisempiä viinejä tuottavaa Mtsvanea käytetään sekoituksessa maltillisemmin, ensisijaisesti tuomaan runsautta ja mehevää hedelmää.
Tämän kyseisen viinin tarkka sekoitussuhde ja valmistusprosessi on meikäläiselle täysin hämärän peitossa, koska Tsinandali Old Cellarin viinitalolla ei ole omia nettisivuja, eikä viinistä tahdo muutenkaan löytää tietoa netistä. Viini on kuitenkin todennäköisesti perinteinen, edullisen pään Tsinandali, eli terästankeissa kypsytetty valkoviini, josta valtaosa on Rkatsitelia.
Viini on väriltään intensiivisen vaaleanvihreä; selkeästi voimakasvärisempi kuin viereisestä lasista löytyvä, neutraalihko Tbilvino Rkatsiteli.
Tuoksu on varsin aromikas ja runsas, jopa vivahteikas. Pinnassa on runsasta, makeahkoa hedelmäisyyttä, joka taittuu jopa hennosti trooppiseen suuntaan – todennäköisesti Mtsvane hommissaan. Taustalla häilyy hieman läpitunkevaa vihreää yrttisyyttä, jopa ujoa vegetaalisuutta, sekä jotain, jolle osuvin termi mielestäni olisi mäntysuopa. Erityisen saippuainen tämä aromi ei ole, mutta siinä on jotain epämääräisesti samaan suuntaan vihjaavaa.
Runsas ja moniulotteinen tuoksu vie hieman harhaan, sillä tämä kuiva viini on suussa kepeä, ohut ja neutraali; happojensa puolesta jossain matala- ja keskihappoisen välimaastossa. Kielellä pyörii kevyttä tropiikin hedelmää, ujoa kypsää omenaa, hentoa tuoretta keltaista hedelmää ja lämmetessään myös aavistus oksidatiivista pähkinää, mikä vihjaisi viinin todennäköisesti ohittaneen vastikään huippunsa. Suutuntuma on rauhallinen ja pehmeähkö, muttei missään nimessä isokokoinen – päin vastoin. Erityisesti mausta puuttuu matalien happojen vuoksi puhtia.
Jälkimaku on merkittävästi kuivempi ja vihersävytteisempi kuin keskimaku: kielelle jää vihreää yrttisyyttä, ruohoisuutta ja hentoa kellervää omenaa. Koska vaatimattomat hapot eivät jaksa kantaa pitkälle, on jälkivaikutelma hieman lyhyehkö ja ponneton.
Kolkhidan esitys jäi melko vaatimattomaksi esitykseksi muigen georgialaisten viinien keskellä, johtuen ennen kaikkea sen varsin maltillisesta hapokkuudesta. Näin matalahappoinen viini tuntui väistämältä lattealta muuten selkeästi hapokkaampien viinien joukossa, mitä muutenkin viinin hillitty hedelmäisyys tuntui korostavan entisestään. Lisäksi viini vaikutti neljän vuoden iässä olevan viimeisillään, päätellen makumaailman keskeltä paikoin erottuvasta aavistuksesta oksidaatiota. Viini ei kyllä missään nimessä ollut vielä mitenkään kuolleen tai yli-ikäisen oloinen, mutta selvästikin suunta oli jo siirtynyt alaspäin.
Yleisesti en oikein voi suositella tätä viiniä, sillä esimerkiksi Tallinnasta löytyy samaan hintaan paljon laadukkaampia ja mielenkiintoisempia viinejä – esimerkiksi muiden tuottajien Tsinandaleja. Jos tämmöinen viini kuitenkin sattuu eksymään näppeihisi, suosittelen juomaan sen viimeistään 3-vuotiaana!
Lyhyesti: Runsastuoksuinen, mutta hyvin hennon makuinen, vihertäväsävytteinen ja latteahappoinen Kakhetin laakson valkoviini.
Arvio: Kehno – tuoksu lupaa paljon, mutta harmillisesti viinin maku osoittaa nuo lupaukset täysin katteettomiksi. Vaatimattomimpia maistamiani georgialaisia valkoviinejä.
Hinnan (7,20e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti