Georgia

Georgia

Yleistä

Georgia on viinimaana monelle viininystävälle täysin tutkan alapuolella, vaikkei näin missään nimessä pitäisi olla; viininviljelyksen ja -valmistamisen nimittäin uskotaan vahvasti olevan lähtöisin juuri Georgia-Armenian seudulta! Tältä alueelta on nimittäin löytynyt vanhimpia jäännöksiä viininvalmistukseen käytettävistä saviruukuista, joista on löytynyt muinaisten, viljeltyjen rypälelajikkeiden siemeniä. Nämä löydökset ovat arvioitu noin 8000 vuoden takaisiksi, eli ne ajoittuvat samoille ajoille, jolloin oluenvalmistuksen on uskottu alkaneen. Viininviljelyn ja -valmistamisen uskotaan sittemmin levinneen Georgiasta ja Armeniasta aluksi Lähi-Idän välimerellisiin maihin, sieltä Afrikkaan ja Kreikkaan ja Kreikasta lopulta muualle Eurooppaan.

Koska viininviljelemisellä ja -valmistuksella on ollut merkittävä jalansija Georgiassa, on viinillä ollut aina merkittävä osa georgialaisessa kulttuurissa – ja sitä se on siellä vieläkin: näkeväthän monet paikalliset heidän ainutlaatuisen viininsä pitkän ikänsä salaisuutena. Johtuen georgialaisten rehellisestä ylpeydestä viiniään kohtaan (sekä georgialaisten viinien nauttimasta suuresta arvostuksesta erityisesti entisen itäblokin maissa), eivät maailmalla riehuvat viinitrendit ole juuri pystyneet hetkauttamaan Georgian omaa viiniskeneä ja maassa perinteiset rypälelajikkeet ja viinien valmistustyylit ovat edelleen vahvasti voimissaan.

Käytöstä poistettuja, koristeettomia kvevrejä maan pinnalla.
Lähde: L. Totosashvili / Wikipedia

Maan viininvalmistuksen merkittävin erikoispiirre on kvevrien käyttö. Kvevrit ovat valtavia, vetoisuudeltaan muutamista kymmenistä litroista aina jopa useisiin tuhansiin litroihin, muodoltaan pulleita, savesta valmistettuja, amforamaisia saviruukkuja, jotka haudataan suuaukkoaan myöten maahan. Ei ole tarkkaa käsitystä, kuinka kauan kvevrejä on Georgiassa käytetty, mutta niiden käyttö juontanee melko lähelle viininvalmistuksen alkuaikoja.

Perinteisesti Georgiassa viinejä on valmistettu niin, että kypsät rypäletertut on yksinkertaisesti heitetty näihin mehiläisvahalla pinnoitettuihin kvevreihin, rankoineen kaikkineen, ja niitä on murskattu kunnes ruukkuun ei enää mahdu rypäleterttuja yhtään enempää. Tämän jälkeen kvevrin suuaukko on peitetty kannella, tilkitty umpeen vahalla ja lopuksi kansi peitetty maalla. Viini on jätetty käymään rypäleenkuorten ja -rankojen kanssa siihen asti, kunnes viini on valmis (mikä yleensä vie n. 5-6 kk) tai peräti niin pitkäksi aikaa, kunnes viiniä on yksinkertaisesti satuttu tarvitsemaan, eli jopa useiden vuosien jälkeen. Lopputuloksena on äärimmäisen intensiivinen ja ennen kaikkea erittäin tanniininen viini; valkoisten rypäleiden tapauksessa viini on myös usein saanut rypäleiden kuorista syvän keltaisesta pronssisen oranssiin ulottuvan värin. Kvevreissä kypsyessään viini kirkastuu luonnollisesti sakan pudotessa ruukun pohjalle kuorimäskin sekaan samalla kun viinin runsas tanniinisuus suojaa sitä tehokkaasti hapettumiselta ja erilaisilta kontaminaatioilta. Tästä syystä monet georgialaiset kvevri-viinien tuottajat tuottavat hyvin käsittelemättömiä ja sulfiitittomia ns. natural-viinejä. Lisäksi nykyisin suosiota keränneiden oranssien viinien voidaan hyvin sanoa saaneen alkunsa Georgiassa jo tuhansia vuosia sitten, eli kyseessä ei ole mikään tuore keksintö.

Kvevrien mielenkiintoisin piirre on niiden koristeet: käytännössä kaikki kvevrien valmistajat koristelivat kvevrinsä erilaisilla, jokaiselle valmistajalle omalla, uniikilla koristetyylillään – siitä huolimatta, että kvevrit haudattiin maahan, eikä kukaan tulisi koskaan näkemään näitä ornamentteja. Näiden koristeiden perusteella on kuitenkin voitu tunnistaa vanhojen, löydettyjen kvevrinkappaleiden perusteella miltä alueelta nämä kvevrit ovat tulleet ja kenen tekemiä ne ovat olleet. Kvevrit ovat ennen kaikkea pitkäikäisiä – ei ole mitenkään tavatonta, että vanhimmat kvevri-viinejä tuottavien tuottajien kvevrit ovat useita satoja vuosia vanhoja.

Moderni viininviljelys saapui Georgiaan verrattain myöhään – vasta 1800-luvun alkupuolella. Kvevrien käyttö alkoi pikku hiljaa väistyä nykyaikaisempien viininvalmistusmenetelmien myötä ja pikku hiljaa kvevrien käyttö alkoi jäädä historiaan. Maan ollessa Neuvostoliiton vallan alla (1921–1991) Georgian viinintuotannon painotus siirtyi vahvasti laadusta määrään – olihan georgialainen viini hyvin suuressa arvossa Neuvostoliitossa ja erityisesti georgialaissyntyinen valtionpäämies Josif Stalin tunnetusti piti erityisen paljon georgialaisista punaviineistä. Vielä Georgian itsenäistyttyä viinintuotantoa leimasi edelleen määrään panostaminen laadun kustannuksella, mutta kun Venäjä vuonna 2006 määräsi georgialaisviineille maahantuontikiellon, joutuivat monet tuottajat pulaan. Muutamilla laatuun panostaneilla tuottajilla ei ollut mitään ongelmia pärjätä kansainvälisillä markkinoilla, joten maan yleinen viinintuotanto ryhtyi ottamaan mallia näistä tuottajista ja georgialaisviinien yleinen taso on noussut viimeisen 10 vuoden aikana kohisten. Erityisesti palaaminen historiallisiin kvevri-viineihin on osoittautunut erityisen tehokkaaksi keinoksi erottautua edukseen kansainvälisillä markkinoilla, vaikka Georgian sadat paikalliset, ainutlaatuiset rypälelajikkeet antavat jo hyvin mahdollisuuksia erottautua maailman miljoonasta Chardonnaysta ja Merlot'sta! Nykyisin Georgian vuosittainen viinituotannon on arvioitu olevan 150 miljoonaa viinipulloa, mutta todennäköinen luku on suurempi, kun mukaan otetaan dokumentoimaton kotiviinin tuotanto.

Viinialueet

Georgia on hieman palasiksi hajonnut maa – varsinaisesta emämaasta ovat yrittäneet irroittautua nykyisin jo melko autonomiset alueet Abhasia Georgian länsirajalla ja Etelä-Ossetia Georgian pohjoisessa keskiosassa. Vaikka näilläkin alueilla on ollut omaa viinituotantoa, on leijonanosa Georgian viineistä peräisin maan itälaidalta, Kaukasus-vuorten rinteiden alle levittyvässä Kakhetin laaksosta.

Päästäkseen Euroopan markkinoille oli Georgian luotava omat appellaationsa viineille, joten sellaiset sitten myös luotiin. Nykyisin maassa on 18 alueellista viiniappellaatiota ja lukuisia viinityyliappellaatioita, joiden kanssa on merkittävästi päällekkäisyyksiä. Georgian maantieteellinen appellaatiojärjestelmä muistuttaa hyvin pitkälti Ranskan vastaavaa siinä mielessä, että monet appellaatiot saavat nimensä alueen tärkeimmän kylän mukaan ja jokaisella kylällä on omat rypäleensä ja viinityylinsä – eikä näitä aina edes kerrota viinien etiketeissä; toisessa kylässä saatetaan tehdä kuivaa Saperavia, toisessa taas puolimakeaa sekoitetta Aleksandrouli- ja Mujuretuli-lajikkeista. Nämä ovat vain faktoja, jotka pitää tietää – samaan tyyliin, kuin että Burgundi on aina Pinot Noiria ja Hermitage Syrah'ta. Koska viinityylit ja -appellaatiot kulkevat Georgiassa melko pitkälti käsi kädessä, on monet maan viinityylien nimistä synonyymeja niiden viinialueille. Loput viinityylit tai -appellaatiot ovat saaneet nimensä niillä alueilla laajalti viljellyiltä rypälelajikkeilta.

Maan viinialueet voidaan jakaa kolmeen pääalueeseen. Idästä länteen (kartalla oikealta vasemmalle) liikuttaessa tulee vastaan heti maan merkittävin viinialue, kuiva ja lämmin Kakheti, jonka tuotanto vastaa vuodesta riippuen n. 65-80% maan kokonaistuotannosta; täällä kvevri-viinit ovat tyypillisesti olleet niitä kaikkein robusteimpia ja tanniinisimpia johtuen siitä, että rypälemäskistä käytetään täysin kaikki mahdollinen viininvalmistuksessa. Pääkaupunki Tbilisin lähistöllä tasamaalla sijaitsee Kartli, jossa ei olla käytetty käytännössä lainkaan kvevrejä viininvalmistuksessa hyvin pitkään aikaan. Tällä alueella ilmasto on Kakhetia viileämpi, minkä vuoksi viinit ovat usein kepeämpiä ja hapokkaampia. Georgian länsiosissa sijaitsevat Imereti ja Racha-Lechkhumi, joissa Mustanmeren läheisyys tekee ilmastosta viileämmän ja sateisemman. Täällä kvevri-viinit ovat perinteisesti olleet Kakhetin kvevri-viinejä kevyempiä, johtuen viininvalmistustyylistä, jossa rypälemehusta poistetaan rypäleiden rangat ja mehun sekaan jätetään käymään vain n. 10% rypälemäskistä. Lopuksi maan länsilaidalla, Mustanmeren rannalla on viileä ja kostea, usein simppeleihin ja korkeintaan keskitasoisiin viineihin keskittynyt Abhasia.

Perinteisesti Georgian viineistä monet ovat olleet ainakin jollain tavalla makeita; näiden viinien suosio kasvoi entisestään modernin viininvalmistustekniikan myötä (jolloin oli helpompi hallita viinin käymisprosessia ja sen pysäyttämistä ennen kuin viini on käynyt kuivaksi) ja Neuvostovallan alla (itänaapureillamme tuntuu olevan kyllä joku selittämätön himo hieman makeampiin viineihin. Kansainvälisillä markkinoilla erityisesti kuivat viinityylit, kuten Saperavi, Mukuzani ja Tsinandali tuntuvat kuitenkin lyöneen maan viinityyleistä parhaiten itsensä läpi.

Merkittävimpiä Georgian viinialueita ja/eli/tai viinityylejä:

Racha-Lechkhumi

• Barakoni: Aleksandrouli- ja Mujuretuli-lajikkeista valmistettu puolikuiva (15-25 g/l) punaviinityyli.
• Khvanchkara: Erittäin arvostettu ja suosittu, korkealaatuinen puolimakea (30-50 g/l) punaviinityyli, jota valmistetaan Aleksandrouli- ja Mujuretuli-lajikkeista. Tämä samalla viinialueella muinoin asuneelta viinintuottajalta nimensä saanut viinityyli tuli tunnetuksi Josif Stalinin lempiviinityylinä.
• Ojaleshi: Samannimisestä rypälelajikkeesta valmistettu laadukas puolimakea (30-50 g/l) punaviinityyli.
• Tvishi: Tsolikouri-lajikkeesta valmistettu puolimakea valkoviinityyli.
• Usakhelouri: Samannimisestä rypälelajikkeesta valmistettu erittäin arvostettu ja korkealaatuinen, ruusuinen, puolimakea (30-50 g/l) punaviinityyli. Epäselvää, saako kylä nimensä rypälelajikkeelta tai viinityyliltä, vai toisin päin.

Imereti

• Dimi: Perinteinen kuiva ja tanniininen pöytäviinityyli, jota valmistetaan käyttämällä valkoisia Tsolikouri- ja Krakhuna-lajikkeita kvevri-astioissa pienen määrän rypäleiden kuorien kanssa.
• Lelo: Valkoisista Tsitska- ja Tsolikouri-rypälelajikkeista valmistettu makea (50 g/l), valkoista portviiniä muistuttava väkevöity (19%) viinityyli.
• Salkhino: Äärimmäisen korkeatasoinen, makea (jopa 300 g/l), hailakanpunainen jälkiruokaviini, jota valmistetaan mm. Dzelshavi- ja Tsolikouri-rypälelajikkeista.

Kartli

• Marabda: Valkoisesta Rkatsiteli-rypälelajikkeesta valmistettu puolimakea (50 g/l), väkevöity (19%) viinityyli.
• Mtatsminda: Monista punaisista ja valkoisista rypälelajikkeista valmistettu puolikuiva (10-20 g/l) roséeviinityyli.

Kakheti

• Akhasheni: Saperavi-lajikkeesta valmistettu puolimakea (30-50 g/l) punaviinityyli.
• Alazani: Punaisesta Saperavista ja valkoisesta Rkatsitelista (usein n. 60-40-suhteella) valmistettu puolimakea, hailakanpunainen viinityyli tai vain Rkatsitelista valmistettu puolimakea valkoviini.
• Anaga: Valkoisista Rkatsiteli-, Khikhvi- ja Mtsvane-rypälelajikkeista valmistettu oksidatiivinen, makea ja väkevöity (19%) viinityyli.
• Gareji: Rkatsiteli- ja Mtsvane-rypäleistä valmistettu kuiva, oranssi kvevri-viini.
• Kardanakhi: Valkoisesta Rkatsiteli-rypäleestä valmistettu makea (100 g/l), väkevöity (18%) viinityyli, joka usein kypsyy tammitynnyreissä vähintään 3 vuotta.
• Khikhvi: Hyvin arvostettu, samannimisestä rypälelajikkeesta valmistettu, kuparinruskea, erittäin makea (180-300 g/l) jälkiruokaviinityyli.
• Kindzmarauli: Alueella muinoin asuneelta viinintuottajalta nimensä saanut arvostettu, laadukas puolimakea (30-50 g/l) punaviinityyli Saperavi-lajikkeesta.
• Mukuzani: Todennäköisesti kansainvälisesti arvostetuin georgialainen kuiva punaviinityyli, joka valmistetaan Saperavi-lajikkeesta. Usein tammitynnyrikypsytetty.
• Pirosmani: Muinainen, Saperavista valmistettu matala-alkoholinen, puolikuiva (15-25 g/l) kvevri-viinityyli.
• Saamo: Rkatsiteli-rypälelajikkeesta valmistettu makea (130 g/l) ja korkea-alkoholinen (usein jopa 17%) jälkiruokaviinityyli, jota yleensä kypsytetään vähintään 3 vuotta ennen markkinoillelaskua.
• Saperavi: Ei tiettyyn ala-alueeseen liittyvä kuiva, Saperavi-rypäleestä valmistettu viinityyli, jota valmistetaan kautta Kakhetin alueen. Viinit voivat olla niin perinteisiä kvevri-viinejä kuin moderneja, terästankeissa tai tammitynnyreissä kypsytettyjä viinejä.
• Shuamta: Kuiva, intensiivinen ja tanniininen oranssi viini, joka valmistetaan kvevri-astioissa valkoisista Rkatsiteli- ja Mtsvane-lajikkeista.
• Tsinandali: Rkatsiteli- ja Mtsvane-rypälelajikkeista valmistettu valkoviinityyli, joka on saanut nimensä alueella sijaitsevalta, 1800-luvulla rakennetulta linnalta, jossa valmistettiin viiniä.
• Veria: Makea (70 g/l), väkevöity (18%) viinityyli, jota valmistetaan mm. valkoisista Rkatsiteli-, Mtsvane- ja Chinuri-lajikkeista.

Rypälelajikkeet

Georgia on yksi maailman monipuolisimpia viinimaita rypälelajikkeidensa osalta: maassa tavataan peräti yli 500 erilaista paikallista lajiketta, joista melkein kaikki ovat sellaisia, joita ei tavata maan rajojen ulkopuolella. Suurimman poikkeuksen tekevät tähän pienissä maan taloudellisesti merkittävimmät lajikkeet: punaista Saperavia tavataan hyvin pienissä määrin myös muualla maailmassa, kun taas Neuvostoliiton aikoihin valkoisen Rkatsitelin uskottiin olevan maailman viljellyin rypälelajike; nykyisin tuo kyseenalainen meriitti lienee siirtynyt espanjalaiselle Airén-lajikkeelle.

Joka tapauksessa, Georgian viinien ehdottomasti suurin vahvuus on sen ainutlaatuisessa rypäleiden kirjossa: mistään muualta maailmasta et voi vastaavia viinejä yksinkertaisesti löytää.

Muutamia tunnettuja Georgian rypälelajikkeita:

Valkoiset

• Chinuri – maltillisen sokeripitoisuuden, mutta korkean happopitoisuuden saavuttava valkoinen rypälelajike, josta tuotetaan tyypillisesti kuohuviinejä ja makeita väkevöityjä viinejä sekä kuivia kvevri-viinejä. Viljelysala n. 900 ha.
• Khikhvi, myös Janaani – sekä korkean sokeri- että happopitoisuuden saavuttava valkoinen rypälelajike, joka soveltuu korkealaatuisten valko- ja jälkiruokaviinien valmistamiseen, niin nykyaikaisin menetelmin kuin kvevreissä. Viljelysala vain n. 20 ha.
• Krakhuna – useita satoja vuosia vanha valkoinen rypälelajike, josta tuotetaan usein yrttisiä, hapokkaita ja kypsytyskestäviä valkoviinejä ja laadukkaita väkevöityjä viinejä. Viljelyala vain 35 ha.
• Mtsvane Kakhuri ("nuori / vihreä rypäle Kakhetista") – runsaita, melko hapokkaita ja hedelmäisiä viinejä tuottava valkoinen lajike, joka saavuttaa helposti korkean sokeri- eli potentiaalialkoholipitoisuuden. Georgiassa viljelyala n. 240 ha, mutta lajiketta tavataan myös Armeniassa, Moldovassa, Venäjällä ja Ukrainassa.
• Rkatsiteli ("punainen verso") – kepeitä viinejä tuottava hapokas, monikäyttöinen valkoinen lajike, joka on erittäin kylmänkestävä ja geneettisesti hyvin läheistä sukua alkuperäisille, luonnonvaraisille villiviineille. Harvoja Georgian ulkopuolella laajasti tavattuja lajikkeita. Georgiassa viljelyalue n. 20,000 ha, muualla maailmassa lähes 40,000 ha.
• Tsolikouri / Tsolikauri – täyteläisiä, maltillisen hapokkaita, päärynäisiä valkoviinejä tuottava lajike, joka soveltuu matalasta hapokkuudestaan huolimatta hyvin kuohuviinituotantoon. Viljelyala n. 5,800 ha.
• Tsitska – äärimmäisen hapokkaita (kypsänä normaalisti jopa 9–12 g/l) viinejä tuottava valkoinen lajike, josta tuotetaan laadukkaita valkoviinejä ja kuohuviinejä. Viljelyala n. 2,800 ha.

Punaiset

• Aleksandrouli, myös Kabistoni – harvinaiseksi käynyt länsigeorgialainen punainen lajike, josta yleensä tuotetaan puolimakeita, orvokkisia punaviinejä, mutta josta voi tuottaa myös kukkeita ja sinimarjaisia kuivia punaviinejä. Viljelyala n. 170 ha.
• Mujuretuli – helposti runsaasti korkean potentiaalialkoholin saavuttava punainen lajike, josta yleensä tehdään puolimakeita punaviinejä, mutta joka kykenee tuottamaan myös kelvollisia kuivia punaviinejä.
• Ojaleshi ("puissa kasvava") – monelle turkkilaiselle rypälelajikkeelle sukua oleva punainen lajike, joka siis on itsekin mahdollisesti turkkilaista alkuperää. Viihtyy Georgian viileämmissä ja kosteammissa luoteisosissa, jossa siitä tuotetaan usein makeahkoja, punamarjaisia ja kevyen pippurisia viinejä. Kuivemmissa olosuhteissa tuottaa myös kukkeita, ruusuisia punaviinejä. Nykyinen viljelyalue n. 130 ha.
• Saperavi ("värjäävä") – kylmiä olosuhteita ja kuivuutta kestävä monikäyttöinen, tumma, tiivis ja tanniininen punainen lajike. Harvoja Georgian ulkopuolella laajasti tavattuja lajikkeita. Viljelyalue Georgiassa 3,700 ha ja muualla maailmassa yhteensä n. 3,000 ha.
• Shavkapito – äärimmäisen harvinainen, lähes unohdettu, savuisia viinejä tuottava punainen lajike. Vain muutama lajikeviinejä tuottava tuottaja Georgiassa / maailmassa; viljelyalue n. 10 ha.