Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


28.12.15

Sterkens St. Paul Speciale

Sterkens St. Paul Speciale
  • Valmistaja: Brouwerij Sterkens
  • Tyyppi: Olut, Belgi, luostariolut / ale
  • Maa: Belgia
  • Alue: Flanderi, Antwerpen, Meer
  • Koko: 0,33
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Syyskuu 2015)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Koska juuri taakse jäänyt joulu ja lahjat liittyvät niin usein yhteen, lienee paikallaan arvio lahjaoluesta! Tuossa aiemmin syksyllä tulin korkanneeksi tämmöisen kellaristani löytyneen lahjaoluen, joka ei kuitenkaan ollut joululahja. Koska olut on saatu, eikä ostettu, ei meikäläisellä ole sen tarkempaa käsitystä oluen hinnasta, mutta todennäköisesti ihan muutaman euron perusoluesta on kyse.

Oluen tuottaneella Brouwerij Sterkensillä on varsin vaikuttava historia: tämä edelleen perheomisteinen panimo on nimittäin toiminut Antwerpenin pohjoispuolella sijaitsevassa Meerin kylässä vuodesta 1651 ja nykyisin johdossa on panimosuvun 14. sukupolvi. Aina 1990-luvulle asti panimo myi oluitaan Belgian baareihin ja ravintoloihin, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana panimo on panostanut vientipuoleen ja nykyisin enemmän kuin yhdeksän kymmenestä panimon oluesta menee vientiin. Panimon erikoispiirteenä ovat vanhanaikaiset, läpinäkymättömät, keraamiset olutpullot, mutta tämä meikäläisen St. Paul Speciale on ihan perinteisessä lasipullossa.

Väriltään olut on kirkkaan ja hohtavan kuparisen punaruskea. Kaataessa syntyvä vaahtohattu on runsas, höttöinen, melko kestävä ja väriltään kermaisen beige.

Aromikas, hedelmäinen tuoksu vie makean maltaisilla ja hennon luumuisilla sävyillään mielikuvat osittain Belgiaan, osittain taas saksalaisten bockien maailmaan. Aromimaailmasta erottuu rusinaa, luumua, tummaa ja hennon karamellista maltaisuutta sekä jouluista mausteisuutta ja hentoa maustepippuria.

Pyhällä Paulilla on melko kevyt ja hillitty yleisolemus suussa. Kuivahko, hieman limppuisen maltainen maku on kevyen maamainen, hillityn mausteinen ja maltillisesti kuivatun luumuinen; taustalla häilyy aavistus eleganttia, muskattista kukkaisuutta. Suutuntumalle antavat oman osansa pehmeä, melko kevyt ja suht lyhytkestoinen hiilihappo sekä varsin hillitty katkero. Aluksi olut on vaatimattoman oloinen, mutta pinnan alta löytyy onneksi hieman syvyyttä – silti olut pysyy melko simppelinä kokonaisuusuutena. 5,5% alkoholia ei odotetusti erotu.

Suht pitkä jälkimaku on belgisen mausteinen, kevyen paahteisen maltainen, hennon siirappinen, ujon teräksinen ja hyvin maltillisen katkeroinen.

Eipä tästä oluesta hullua hurskaammaksi tullut. Ymmärtääkseni Sterkens on jotain palkintojakin pokkaillut tällä oluellaan, mutta meikäläiseen tämä ei kovinkaan suurta vaikutusta tehnyt: tämä "erikoisempi" St. Paul on melko kevyt ja paikoitellen jopa ihan maukas, mutta yleisesti suht simppelin oloinen belgi, jossa on paikoitellen jopa vähän erikoisesti bock-henkistä makeaa maltaisuutta. Kyllä tämä olut toimii kaikista akuuteimpaan belgihätään, mutta mihinkään kuriositeetinjanoon näin yksinkertaista ja ennalta-arvattavaa olutta en lähtisi suosittelemaan. Ihan peruspasseli tapaus siemailuntarpeeseen.

Lyhyesti: Paikoitellen ihan maukas, mutta yleisilmeeltään melko tylsänpuoleinen, kepeähkö ja ennalta-arvattava belgi ujon bock-henkisellä sivujuonteella.

Arvio: Tylsä – tämä on kyllä niin perus-belgi kuin kuvitella saattaa. Kenties panimo on keksinyt menestyksen reseptin 1600-luvulla, eikä sen jälkeen oluiden reseptiikkaan ole ollut tarvetta puuttua? Kai tässä on ainekset ihan klassikkokamaan, mutta omassa suussani olut edustaa lähinnä sitä harmaata, persoonatonta olutmassaa.

1 kommentti:

  1. Hieno historiikki tämän lahjaoluen myötä! Ikävää jos olut sinänsä maistui perusmaltaalle, tuo ujo bock-henkinen-ilmaus ihastutti kovasti, Sinulla on hieno taito kuvata juomia ja niiden ominaisuuksia:) Niiden maun voi melkein maistaa sanojesi myötä. Panimo, joka on jatkunut näin pitkään sukupolvelta toiselle puhumattakaansen sen intresantista uudenajan alkuperästä -ansaitsee tulla kiitoksella mainituksi.

    VastaaPoista