The Velvet Devil Merlot 2014

The Velvet Devil Merlot 2014

• Valmistaja: Charles Smith Wines
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Washington, Columbia Valley
• Rypäleet: Merlot (99%), Cabernet Sauvignon (1%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,98e (Lokakuu 2016, Alko)
• Hinta nyt: 14,98e (Joulukuu 2016, Alko)

Tämä viiniarvio on melko relevantti kahdesta eri syystä. Ensimmäinen on loogisesti siksi, että viini on Alkon valikoimiin hiljattain saapunut uutuus. Toinen on se, että viinimaailman "rocktähti" Charles Smith otti ja myi Constellation Brandsille viisi tuotemerkkiään peräti 120 miljoonan dollarin hintaan. Tämän kaliiperin kauppoja harvemmin tapahtuu viinimaailmassa – erityisesti, kun tässä ostettiin vain tuotemerkkejä, ei viinitaloa! Nämä tuotemerkit olivat Suomessakin erittäin suosituksi noussut Kungfu Girl Riesling, tämä The Velvet Devil Merlot, sekä paikallisilla markkinoilla hieman harvemmin näkyneet Eve Chardonnay, Boom Boom Syrah ja Château Smith Cabernet Sauvignon. Charles Smith todennäköisesti jatkaa edelleen käsiinsä jääneillä viinibrändeillä, kuten esimerkiksi piirun verran laadukkaampiin keskittyneillä K Vintners -sarjansa viineillä, joskin muutamaa dollaria rikkaampana miehenä.

Tietenkin tällaiset kaupat vaikuttavat muuallakin kuin Charles Smithin lompakossa: esimerkiksi Suomessa vuosien ajan tehokkaasti Charles Smithin viinien profiilia kasvattanut maahantuoja Vindirekt menetti viinit yhdessä silmänräpäyksessä Constellation Brandsia edustavalle Altialle.

No niin, sitten taustatiedoista itse viiniin. Kyseessä on siis Washington Staten Merlot. Viininvalmistuksesta ei juuri löydy mitään speksejä, joten ei niistä sen enempää. Itse en ole juuri koskaan onnistunut innostumaan jenkki-Merlot'sta, koska yleensä nämä viinit ovat läskejä, hahmottomia tylsiä. Tosin kokemukseni ovat painottuneet lähinnä Kalifornian suuntaan, kun taas Velvet Devil tulee viileämmästä Washingtonista, joten mahdollisuudet laadukkaampaan viiniin ovat olemassa. En silti pettymysten pelossa aseta rimaa merkittävän korkealle.

Viinillä on varsin tumma ja melko läpinäkymätön, sävyltään mustan luumunpunainen väri.

Melko runsas tuoksu on yhtä lailla tummanpuhuva ja synkeä, mutta myös selkeästi makeaan taittuva ja jopa piirun verran hillomainen. Aromipuolelta löytyy makeaa luumua, karhunvatukkaa, boysenmarjahilloa, makeaa tammen mausteisuutta, hillittyä suklaata ja hentoa kaakaota. Ei viini mikään tammipommi ole, mutta tammen kanssa ei myöskään varmasti olla pihistelty.

Suussa viini on melko sulavaliikkeinen ja kooltaan hillitympi mitä tuoksu antaa odottaa. Makumaailmasta löytyy kypsänmakeaa tummaa marjaisuutta, kypsää luumua, mausteisuutta, mehukasta punasävytteistä hedelmää ja hillittyä hapokkaampaa marjaisuutta. Pieni jäännössokerisuus (5 g/l) antaa kokonaisuudelle ujosti mansikkahilloisen tatsin. Viini tuntuu tietyllä tavalla hieman ponnettomalta, vaikka sillä on kokonaisuuteen nähden varsin sopusuhtainen ja sopivan ryhdikäskin rakenne. Erityisesti tanniineja soisi olevan enemmänkin, sillä ne ovat uuden maailman viineille tyypillisesti melko vähäisiä ja antavat viinille lähinnä pientä tiiviyden tuntua, ei puruvoimaa.

Jälkimakua hallitsevät yllättävästi kuivakammat ja mausteisemmat pippurin, tuoreiden tummien ja hieman hapahkojen marjojen sekä tumman suklaan sävyt. Keskimaun makeammat piirteet huuhtoutuvat melkein heti kurkusta alas, kun taas kielelle jää napakka, kuivakka ja mausteinen jälkivaikutelma kohtalaisen pitkäksi aikaa.

Kokonaisuutena viini on tyypillinen, perus-ok-tasoinen Merlot, joka kärsii lajikkeen yleisestä epämääräisyydestä ja massojakosiskelevasta tuotantotyylistä. Jättää kyllä hieman vaisun yleisilmeen. Rima kyllä ylitettiin, mutta se johtuu enemmän riman alas asettamisesta, ei viinin omista ansioista. Ainakaan tämä viini ei onnistunut saamaan minua vakuuttuneeksi siitä, että Yhdysvalloissa tehtäisiin oikeasti mielenkiintoista ja korkeatasoista Merlot'ta. Kyllähän sieltä isoja ja hinnakkaita viinejä löytyy lukemattomia, mutta mitään tasapainoista ja mielenkiintoista ei. Jos haluan hyvää Merlot'ta, lienee Bordeaux'n lähiympäristö ja Ranskan lounaisnurkka sekä koillinen Italia varmimmilta paikoilta metsästää sellaista.

Lyhyesti: Ihan kelvollinen, mutta äärimmäisen helppo, ennalta-arvattava ja kosiskeleva tusina-Merlot, joka kompastuu makuteensa ja melko heppoiseen rakenteeseensa.

Arvio: Keskinkertainen – ja pakko myöntää, hirveästi enempää en odottanutkaan.

Hinnan (14,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Col Solare 2009

Col Solare 2009

• Valmistaja: Col Solare
• Tyyppi: Punaviini, AVA Columbia Valley
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Washington, Columbia Valley
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (73%), Merlot (15%), Cabernet Franc (10%), Malbec (2%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 59,90e (Toukokuu 2015)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: col solare

Atlantin takaa, Vapauden Maasta, löytyy myös jos jonkinnäköisiä kulttiviinejä. Useimpia ei vielä oikein voi kutsua klassikoiksi, sillä monilla ei ole sen vertaa ikää, että ne olisivat klassikkostatusta ansainneet – useiden talojen viineistä on mahdotonta jopa sanoa, minkälaisiksi ne kehittyvät ikää saadessaan, sillä niiden vanhimmatkin vuosikerrat ovat vielä niin nuorta tavaraa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt monia viinejä saamasta kulttistatusta, joka yleensä ansaitaan yhdistelmällä kovaa hypetystä, aggressiivista ylihinnoittelua, jotain tunnettua viinintekijää / talon omistaa / jotain ja runsasta uutosta ja tammitusta, joilla ansaitaan se pakollinen 94-100 pistettä Robert Parkerilta.

Melkeinpä kaikki tämmöiset kulttiviinit tulevat Kaliforniasta (ei sinänsä mikään yllätys, sillä 90% USA:n viinituotannosta on sijoittunut Kaliforniaan) ja niistäkin leijonanosa Yhdysvaltojen kuuluisimmalta viinialueelta, Napa Valleysta. Aina silloin tällöin joku viinitalo Kalifornian ulkopuolelta onnistuu kuitenkin herättämään amerikkalaisten viinikriitikoiden kiinnostuksen, ja usein ne onnistuvat keräämään sen verran hypeä, että myöskin niitä voidaan ryhtyä pitämään jonkin tasoisina kulttiviinenä (olen täysin varma siitä, että Yhdysvalloissa – ja erityisesti Kaliforniassa – on maailman suurin "kulttiviinitalo 10,000 asukasta kohden" -suhdeluku). Nämä Napa Valleyn ulkopuoliset viinitalot ovat siitä mukavia, että ne ovat usein kohtuullisemmin hinnoiteltuja: Napa Valleyssa maan hinta on niin järjettömissä luvuissa, että viineistä on usein pakko pyytää todella kovia summia, jotta viinit joskus maksaisivat niihin satsatut investoinnit joskus takaisin, kun taas muualla Yhdysvalloissa viinialueiden hehtaarihinnat ovat paljon kohtuullisemmissa summissa. Tämä myös pitää viinien hinnat kohtuullisina, mikä lienee omiaan hillitsemään hypeä – viinit kun tuntuvat olevan Yhdysvalloissa sitä "kultimpaa" tavaraa, mitä kalliimpia ne ovat.

Washnigtonin osavaltion Col Solare on yksi Kalifornian ulkopuolisia kulttiviinejä, joka saa järjestään viineillään todella kovia pisteitä amerikkalaisilta viinikriitikoilta. Tämä viini sai alkunsa vuonna 1992, kun toscanalaisen viinitalo Marchesi Antinorin nokkamies Piero Antinori matkusti Washingtonin osavaltioon tutustumaan alueen viinituotantoon. Viinitalo Col Solare ("hohtava mäki") syntyi Antinorin ja Château Ste. Michellen, Washingtonin vanhimman viinitalon, yhteistyönä ja viinin ensimmäistä vuosikertaa päästiin tuottamaan jo vuonna 1995. Alun perin viini tuotettiin Ste. Michellen viinitalolla, Ste. Michellen ja Marchesi Antinorin viiniosaamisen yhteistyönä.

Alun perin viini valmistettiin Château Ste. Michellen korkealaatuisimmista rypäleistä, mutta vuonna 2006 Ste. Michelle-Antinori-tiimi päätti hankkia oman Col Solare -tarhan Washingtonin parhaana tunnetulle Red Mountainin viinialueelle. Vuonna 2007 vastaistutetun tarhan naapuriin avattiin myös varsinainen Col Solare -viinitalo. Tarkoituksena on, että Col Solaren tarhojen parhaat rypäleet käytetään ykkösviini Col Solareen ja loput menevät kakkosviini Shining Hilliin. Nyt arvioitava vuosikerta 2009 oli ensimmäinen, jossa talon omien tarhojen rypäleet näyttelivät merkittävää osaa (13%) viinin rypälepohjassa, joskin merkittävä osa viiniin käytetyistä rypäleistä tuli edelleen ympäri Washingtonin suurta Columbia Valleyn viinialuetta ja vain 42% Red Mountainin viinialueelta. Vuosikerrassa 2010 talon omien rypäleiden osuus hyppäsi jo 48% tuntumaan ja Red Mountainin rypäleiden osuus oli 69%. Vuosikerta 2011 oli ensimmäinen, jolloin viini oli merkitty appellaation Red Mountain AVA alle (rypäleiden on oltava vähintään 85% merkityltä alueelta) talon omien rypäleiden osuuden ollessa 87% ja Red Mountainin alueen rypäleiden yhteensä 89%.

Col Solare 2009 on viiden tarhan rypäleistä koottu viini. Tarhoista kolme sijaitsee Red Mountainin alueella: Klipsun (Cabernet Sauvignon), Col Solare (Cabernet Sauvignon, Malbec) ja Kiona Heart of the Hill (Cabernet Sauvignon). Kaksi tarhoista sijaitsee suuremmalla Columbia Valleyn alueella: Cold Creek (Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc) ja Four Feathers (Cabernet Sauvignon, Merlot). Käsinpoimitut rypäleet rangattiin täysin ja niistä valmistettua viiniä maseroitiin kuorten kanssa 9–12 päivää, tarhasta ja lajikkeesta riippuen. Tämän jälkeen viini siirrettiin malolaktista käymistä ja kypsymistä varten uusiin barrique-tynnyreihin (95% ranskalaista, 5% amerikkalaista). Viini kypsyi tammitynnyreissä yhteensä 22 kuukautta.

Väriltään viini on erittäin tiiviin, läpinäkymättömän ja konsentroituneen purppuranpunainen.

Tuoksu on järeä ja tiivis, mutta hieman pidättelevä – liekö viini nyt vain hankalassa vaiheessa? Vaikkei tuoksu ole erityisen ilmaisuvoimainen, erottuu siitä erittäin paljon kaikkea, joilla on helppo määritellä jenkkiläinen superviini: tuoretta herukkaa, suklaata, kypsää luumua, mokkaa, makeaa tammea, kevyttä tupakanpurua ja yleistä konsentraatiota ilmaisevaa aromikkuutta. Tuhti tuoksu selkeästi pyrkii olemaan vaikuttava, mutta omaan nokkaani se tuoksuu lähinnä ennalta-arvattavalta: samalta, miltä jokainen super-Cabernet ja uuden maailman hinnakas Bordeaux-klooni tuoksuu.

Suussa viinillä on erittäin konsentroitunut, tiivis ja pureksittavan paksu olemus. Kuivahko makumaailma jatkaa tuoksun osoittamalla polulla: muhkeaa herukkaisuutta, voimakasta mausteisuutta, lakritsia, puisevaa ja hennon savuista tammea, kevyttä tummaa luumua ja hentoa maitosuklaata. Kokonaisuus on melko tuntuvan ja jopa tiukahkon tanniininen, kun taas kohtalainen hapokkuus sinnittelee viinin erittäin täyteläisen rungon alla henkihieverissä. Alkoholi (14,5%) tahtoo tehdä kokonaisuudesta piirun verran tulisen.

Tuhti jälkimaku on uskollinen jyhkeälle keskimaulle: viinistä jää suuhun kypsän tumman hedelmäinen, tumman suklainen, kevyen bitterinen, makean puisevan mausteinen ja hennon suklaapirtelöinen jälkivaikutelma, johon alkoholi tuo kohtalaisesti tuntuvaa lämpöä nieluun ja kitalakeen.

Viini tuntuu niin tuoksultaan kuin maultaan henkivän sellaista meininkiä, joka on tarkoitettu kuin mittatilaustyönä Robert Parkerin suuhun ja jolla ei ole muuta tehtävää kuin olla jälleen yksi uusi jenkkiläinen kultti-Cabernet. Meikäläisen suussa tämä kääntyy lähinnä äärimmäisen geneeriseksi, ennalta-arvattavaksi ja tylsäksi superviiniksi, jossa on julmetusti hedelmää, enemmän uutosta ja vielä enemmän tammea. Kokonaisuus muistuttaa tietyllä tavalla hiljattain maistamaani nuorta Penfolds Grangea superkypsällä ja -runsaalla hedelmällään ja hyvin hallitsevalla tammisuudellaan, mutta siihen verrattuna Col Solaressa tuntuu olevan vähemmän sekä tanniineja että happoja – juuri niitä, joita viini tarvitsisi kypsyäkseen pitkään. Siinä missä legendat kertovat Penfolds Grangen olevan oikeasti laadukasta ja vaikuttavaa tavaraa saatuaan useamman vuosikymmenen ikää, rupeaa tämän viinin kohdalla miettimään, että kuinkahan pitkälle se mahtaa kestää toisella vuosikymmenellään. Tosin muistan joskus lukeneeni, että viinintekijän omasta mielestä Col Solare saavuttaisi huippunsa n. 7-8 vuoden jälkeen vuosikerrasta – eli melkein tämänikäisenä. Vaikea kyllä nähdä, että tämä viini kehittäisi vuoden parin lisäkypsytyksellä minkäänlaista lisäeleganssia.

Nyt korkattuna viini tuntuu menevän täysin hukkaan: tämä on lähinnä hallitsevan tamminen, superuutteinen ja ennen kaikkea ennalta-arvattavan geneerinen jättiläisviini, jossa ei ole lainkaan eleganssia ja rakennekin tuntuu hieman huteralta näin muhkean hedelmän alla. Kenties pitkään kypsyttämällä viini voi saavuttaa joinkinlaista mielenkiintoa, jos sen tammisuus pikku hiljaa integroituisi kokonaisuuteen ja ylimittainen hedelmä hieman kuivahtaisi kasaan. Tuntuu kuitenkin mahdottomalta sanoa, että onko viinissä kuinka paljon kapasiteettia kypsytykseen: ei se vielä tunnu olevan huipullaan, eli kyllä se vielä varmasti kestää kellarissa pitkään, mutta on täysin toinen tarina paraneeko viini tästä pitkään vartomalla.

Lyhyesti: Ilmiselvästi kulttiviiniksi tehty järeän tamminen, superuutoksinen, massiivisen hedelmäinen ja huomattavan täyteläinen Bordeaux-blend Washingtonista.

Arvio: Hyvä – siinä missä Penfolds Grange vakuutti lähinnä rakenteellaan, ei geneerisen tammisella uuden maailman superviini -maullaan, ei Col Solare onnistu kummassakaan mainittavan hyvin. Lähimmäksi verrokiksi tälle nousee mielessä ns. Superchileläiset, jotka maistuvat lähinnä alueen tyypillisiltä viineiltä, joissa on vain tuplasti enemmän hedelmää ja uutosta. Tämä on ihan kelvollinen moderni uuden maailman jättiviini isojen viinien ystäville, mutta niitä kyllä löytyy Suomestakin paljon edullisemmalla hinnalla.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Töövi Kiona Cabernet Sauvignon 2008

Töövi Kiona Vineyard Cabernet Sauvignon 2008

• Valmistaja: Crushpad, Asko Kassinen
• Tyyppi: Punaviini, AVA Red Mountain
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Washington, Columbia Valley, Yakima Valley, Red Mountain
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: ? (Elokuu 2015)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuv: vhpk

No niin, lisää jenkkiläis-suomalaista viiniä linjoille! Töövien taustaa valotin laajemmalti postauksessani Töövi Brosseau Pinot Noirissa, joten en jaksa näin lyhyellä aikavälillä ryhtyä toistamaan itseäni. Tämä viini tuli testattua samassa tilaisuudessa kuin tuo toinen, edellämainittu Töövi, eli pienimuotoisessa maistelussa, jossa viinit tuottanut Asko Kassinen näitä viinejään maistatti.

Viini on siis tosiaan teetetty kalifornialaisella Crushpadilla. Viiniin tarkoitetut rypäleet on hankittu Washingtonin osavaltiossa sijaitsevan Red Mountain AVA:n alueelta. Vielä 70-luvulla Red Mountainin alueella ei viljelty lainkaan viiniä ja Washingtonin viinintuotanto oli muutenkin kaukana siitä, mitä se on nykyisin. Vuonna 1975 John ja Ann Williams sekä Jim Holmes perustivat pioneerihengessä Red Mountainin alueelle Kiona Vineyards -viinitalon, joskaan alueella ei ollut silloin vielä omaa appellaatiota, vaan se oli osa suurempaa Yakima Valleyn appellaatiota. Hyvin pian, jo 1980-luvulla, alueen viinit alkoivat kerätä huomiota vakuuttavuudellaan, eikä Red Mountainin alueen potentiaali jäänyt huomaamatta. Alue sai kuitenkin odottaa omaa appellaatiotaan aina vuoteen 2001 asti. Cabernet Sauvignon on Red Mountainin kiistaton kuningas ja tällä alueella tuo lajike tuottaa muita Washingtonin alueita intensiivisempiä, rakenteikkaampia ja tanniinisempia viinejä – usein Red Mountainin Cabernet-viinejä kuvaillaankin rakenne-, ei hedelmävetoisiksi.

Koska Kiona Vineyards omistaa yksin koko Kiona-nimisen viinitarhan, tulevat tähän viiniin hankitut rypäleet tältä Red Mountain AVA:n pioneeritalolta. Viiniä on tuotettu 450 litraa ja ennen pullotusta viini on kypsynyt 20 kuukauden ajan kahdessa kahdesti jo käytetyssä barrique-tynnyrissä.

Viinin väri on varsin konsentroituneen tumma, lähes läpinäkymätön ja hennosti purppuraiseen taittuva.

Tuoksu on ihastuttavan puhdaspiirteinen ja vaikuttavan intensiivinen viileän alueen Cabernet'n aromiryöpytys: tummaa metsämarjaa, tupakkaista mausteisuutta, kevyttä minttuisuutta, hillittyä mustaherukkaa, hennosti märkää puun lehvästöä ja ujoa vegetaalisuutta. Pelkkää hedelmätykitystä ilman vihjaustakaan puisevuudesta!

Viini jatkaa viileän alueen ilmaisua makupuolella, joka on varsin tiivis ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen – nyt ollaan valovuosien päässä Kalifornian suuntäyttävän täyteläisistä ja paksunpehmoisista Cabbiksista! Puhdaspiirteinen hedelmäisyys ei ole suurta mutta siinä on julmetusti voimaa: tummaa metsämarjaa ja kypsää tummaa hedelmää, kevyttä luumua, hennosti tuoretta mustaherukkaa ja aavistus vegetaalista vihreyttä. Red Mountainin Cabernet'lle tyypillisesti intensiivistä hedelmää merkittävämpään rooliin astuu viinin kypsä mutta erittäin runsas ja voimakas tanniinisuus, tasapainoinen hapokkuus sekä konsentroitunut – muttei millään tavalla yliuuttunut – runko. Vain pieni häivähdys alkoholin lämpöä jää keskimaun ainoaksi kauneusvirheeksi.

Pitkäkestoisessa jälkimaussa tuntuu kypsää mustaherukkaa, karhunvatukkaa, kevyen vegetaalista mausteisuutta ja hentoa minttuisuutta. Viinistä jää suuhun viipyilevan maukas, mutta varsin tanniininen ja voimakkaasti suutakuivattava jälkimaku.

Jos tämä Töövi Kiona Vineyard Cabernet Sauvignon antaa jonkinlaista osviittaa Red Mountain AVA:n potentiaalista, en ihmettele lainkaan miksi tuottajat halusivat oman, erityisen appellaation ja miksi ylipäänsä alueen viineistä kohkataan – tämä on nimittäin heittämällä yksi parhaita ja vakuuttavimpia jenkki-Cebernet Sauvignoneita, mitä on vastaani tullut! Viinin hedelmä on kyllä hyvin kypsää, mutta selkeästi viileän alueen tavaraa – vaikka makupuolelta löytyy kaikkea, on selkeästi pääosassa tummat metsämarjat ja tuore herukka, ei ylikypsä tumma hedelmä ja herukkahillo! Lisäksi viinin tanniinisuus on jotain täysin poikkeuksellista normaalisti niin tanniinifobisissa Yhdysvalloissa – vastaavaa kypsänpehmeää, mutta samalla äärimmäisen runsasta ja tuntuvaa tanniinisuutta löytää aniharvoin uuden maailman viineistä! Viimeisimpänä, mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä on viinin hurmaava puhdaspiirteisyys: normaalisti jos jostain päin uutta maailmaa löytää viinin, joka täyttää ylläolevat kriteerit, on se vähintään tukkoontammitettu möhkäle, mutta tässä viinissä tammi loistaa poissaolollaan ja estradi on jätetty kokonaan aidolle, vivahteikkaalle ja moniulotteiselle Cabernet'n hedelmälle.

Töövi Kiona Cabernet on helposti yksi parhaista koskaan maistamiani nuoria Cabernet Sauvignoneja – uudesta tai vanhasta maailmasta. Tässä viinissä on juuri sitä, mitä hyvältä Cabernet'lta odotan: runsasta, puhdaspiirteistä ja ei-hilloista hedelmää, erittäin napakkaa rakennetta ja julmetun hyvää kellarointipotentiaalia! Vaikka viinillä on jo 7 vuotta ikää, on tällä hetkellä viini ensisijaisesti juotavissa vain hyvin tuhdin ruoan kanssa, johon viinin rakenne voi kaikessa rauhassa pureutua; muuten suosittelisin korkkailemaan viiniä vasta reilun kymmenen vuoden päästä. Potentiaalia siihen – ja pidempäänkin kypsyttelyyn – tästä kyllä löytyy.

Lyhyesti: Äärimmäisen vakuuttava, puhdaspiirteistä viileän alueen hedelmää ja tuntuvaa tanniinisuutta tarjoileva Washington Cab.

Arvio: Täydellinen – en ole mikään Cabernet Sauvignonin ylin ystävä, mutta useimmissa tapauksissa kyse on enemmän tuotettujen viinien tyylistä kuin itse rypäleestä. Jos kaikki kyseisestä lajikkeesta tehdyt viinit olisivat järjestään yhtä upeita kuin tämä, olisi Cabbista helpompi rakastaa.

Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon 2010

Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon 2010

• Valmistaja: Columbia Crest Winery
• Tyyppi: Punaviini, AVA Columbia Valley
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Washington, Columbia Valley
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,60e (Elokuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 11,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Vaikka Columbia Crestin sivuista saa sellaisen kuvan, että talon Grand Estates -sarja olisi sitä ns. perussarjaa, on viinitalolla vielä pykälää edullisempi sarja, Two Vines, joka on näköjään siivottu kokonaan kotisivuilta pois aivan omalle sivulleen.

Two Vines Cabernet Sauvignon on Columbia Valleysta kerätyistä rypäleistä valmistettu viini, jota kypsytetään uusissa ja vanhoissa tammitynnyreissä (Winestaten printtien mukaan 12-14 kuukautta, Two Vinesin sivujen mukaan korkeintaan 10 kuukautta).

Väriltään viini on tasaisen tumman kirsikkainen ja hennosti läpinäkyvä.

Kohtalaisen avoimesta tuoksusta erottuu makeata tummaa marjaisuutta ja tummia hedelmiä, jopa hillomaisuutta, kahvinpuruja, hillittyä savuisuutta ja hieman alkoholia.

Tummien hedelmien hallitsema aromikas maku on melko täyteläinen, makean mehukas, lämmin, karhunvatukkainen ja kuivahko mutta samalla varsin kypsän oloinen. Tammi tuntuu kokonaisuudessa kohtalaisesti tuoden makumaailmaan vaniljaa ja kevyttä maitosuklaata. Tanniinit ovat melko hillittyjä ja lempeitä, hapokkuutta ei juurikaan kokonaisuudesta löydä.

Tumman marjainen jälkimaku on lämmin, mehukas ja pitkähkö. Viinistä jää tasapaksu ja melko helppo jälkivaikutelma.

Yleisvaikutelmaltaan Two Vines Cabernet Sauvignon on ihan jees, mutta kuitenkin ylettömän tylsä. Viinissä ei ole minkäänlaista potkua tai särmää (jota mielestäni Cabernet'lta on lupa odottaa) eikä viinistä myöskään löydy mitään eleganssia – 8 g/l jäännössokeri tuntuu siistivän kaiken muun paitsi kypsimmän hedelmäisyyden ja makeimman tammen uutoksen alleen.

Kokonaisuus on siis varsin yllätyksetön, makean mehukas ja pehmeä perus-CS. Washingtonia yleensä mainostetaan Yhdysvaltain viileänä viinialueena, mutta sitä ei kyllä tästä viinistä huomaa. Tosin ei tästä viinistä tunnu huomaavan oikein mitään. Tämä on tämmöinen ihan jees -tason helppo ja harmiton marja-Cabernet, jonka voi iskeä hieman viilennettynä pöytään illan viimeiseksi viiniksi kun viinin laadulla ei ole enää järin suurta merkitystä.

Lyhyesti: Pehmeä, marjahilloinen, täyteläinen ja harmiton perus-Cabernet. Varma valinta lähinnä ihmisille, jotka vierastavat "happamia" punaviinejä.

Arvio: Keskinkertainen – kaipa viinistä olisi ollut mahdollista saada ihan kelvollinen, ryhdikäs ja mielenkiintoinen viileämmän alueen Cabernet, mutta lopputuloksesta on hiottu kaikki mahdolliset särmät tammella ja tuntuvalla jäännössokerilla. Eipä siis tästä höttöisestä tusinapullotteesta hirveästi hullua hurskaammaksi tule.

Hinnan (11,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Columbia Crest Grand Estates Merlot 2008

Columbia Crest Grand Estates Merlot 2008

• Valmistaja: Columbia Crest Winery
• Tyyppi: Punaviini, AVA Columbia Valley
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Washington, Columbia Valley
• Rypäleet: Merlot (90%), Cabernet Franc (5%), Cabernet Sauvignon (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,69e (Elokuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 15,50e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: columbia crest

Merlot, vanha arkkiviholliseni. Kerta toisensa jälkeen olen maistamassa mielenkiinnolla jotain uutta Merlot'ta ja kerta toisensa jälkeen joudun pettymään – vastassani tuntuu olevan melkeinpä joka kerta pehmeitä, makean luumuisia ja harmittoman marjaisia makuja ja pehmeän höttöinen rakenne. Poikkeuksen tähän tuntuvat tuovan ainoastaan hyvät Bordeaux'n oikean rannan viinit ja muutamat laadukkaat viileiden alueiden viinit uudesta maasta – kuten esimerkiksi australialainen Climbing Merlot.

Nyt vuorossa on Winestaten USA viinimaana -tilaisuudessa esitelty Columbia Crestin Merlot, joka löytyy tällä hetkellä Alkon tilausvalikoimasta. Viini edustaa talon Grand Estates -tasoa, joka tuntuu olevan vain mahtipontinen titteli talon peruslinjastolle – ainakin sen perusteella, että matalampaa tasoa edustavia viinejä ei talon sivuilta löydy. Todellisuudessa viini ei kuitenkaan ole puhdas lajikeviini, vaan Bordeaux'n oikean rannan hengessä valmistettu, Merlot-vetoinen sekoite. Winestaten esitteet mainitsevat että käymisen jälkeen viiniä on kypsytetty 16 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista neljäsosa uusia, kun taas talon kotisivuilla mainitaan 14 kuukautta ja kolmasosa uutta tammea.

Viinin tummanpuhuvan kirsikanpunainen väri on syvä ja reunoille asti ulottuva, sekä kevyesti läpinäkyvä.

Yhtälailla tummanpuhuva tuoksu on varsin tiivisluontoinen, makean marjainen, aavistuksen mansikkahilloinen ja ylikypsän oloinen. Seasta tuntuu erottuvan hennon liimainen vivahde.

Vaikka viini tulee verrattain viileästä Washingtonin osavaltiosta, on viini yleisilmeeltään varsin mehevä ja kohtalaisen muhkea. Kielellä pyörivän viinin suutuntuma on täyteläinen, pehmeähkö ja melko harmiton – vaikka viinistä pitäisi löytyä 5,5 g/l happoja, on kokonaisuus keskihapokkaan ja turhankin hampaattoman oloinen. Tasapaksu makumaailma tarjoaa makeata luumuisuutta ja kypsää kirsikkaa; tanniinit ovat varsin kohtuullisia ja samettisen pehmeitä, mikä ainoastaan tuntuu korostavan viinin harmitonta yleisilmettä.

Keskipitkä jälkimaku on mehevä ja makean marjainen. Tammisuus tuntuu myös selvempänä, jättäen kielelle puisevaa mausteisuutta ja suun takaosiin hennosti voimistuvaa vaniljaisuutta. Viinistä jää varsin kypsä, pehmeä ja tasapaksu jälkivaikutelma.

Viinistä on kyllä erittäin vaikeaa innostua. Vaikkei viini ole missään tapauksessa ylitehty, eikä se paljastu yhtä hilloiseksi, mitä tuoksu antoi odottaa, ei se kyllä ole millään lailla mieleenjääväkään. Yleisesti viini on oppikirjamaisen tylsä malliesimerkki geneerisestä perus-Merlot'sta, josta on hiottu kakki särmät pois ja jätetty jäljelle ainoastaan harmittoman pehmeä ja äärimmäisen helpostilähestyttävä marjaisuus. Edes viinin kohtuullinen viiden vuoden ikä ei ole onnistunut tuomaan juuri minkäänlaista lisäarvoa viinille.

Viiniä voi suositella lähinnä pehmeistä ja luonteettomista uuden maailman viineistä pitäville – yhtään luonteikkaammista viineistä pitävillä on varmasti vaikeuksia saada viinistä juuri mitään irti. Jos ruokaa haluaa pistää viinin kylkeen, lienevät makealla marinadilla varustetut, ylikypsät BBQ-possuruoat turvallisun vaihtoehto – muuten viini ei ruokaviininä juurikaan vakuuta. Hintakin tuntuu olevan melko lailla yläkanttiin viinin laadun suhteen – Jenkeistä sen sijaan viiniä näyttää saavan n. 7-10 dollarin (5-7,5e) hintaan, mikä kuulostaa paljon sopusuhtaisemmalta. Ei nyt viinimaan hinnat voi olla suoraan verrannollisia Suomen hintoihin, mutta lähes kolminkertainen hinta vaikuttaa jo mielestäni turhan kovalta.

Lyhyesti: Yllätyksetön, harmiton ja pehmoinen perus-Merlot. Ei varmasti hierrä, kierrä tai ärsytä – paitsi korkeintaan luonteen puutteesta.

Arvio: Tylsä – tämä viini ei onnistunut tekemään juuri muuta kuin vahvistamaan käsitystäni uuden maailman Merlot'sta.

Hinnan (15,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Chateau Ste. Michelle Riesling 2010

Chateau Ste. Michelle Columbia Valley Riesling 2010

• Valmistaja: Chateau Ste. Michelle Wine Estates
• Tyyppi: Valkoviini, AVA Columbia Valley
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Washington, Columbia Valley
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,90e (Elokuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 13,50e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: pitchengine

Parin kalifornialaisviinin arvostelun jälkeen palaamme takaisin länsirannikkoa pitkin pohjoiseen, Oregonin ohi, aina Washingtonin osavaltioon. Lähellä Kanadan rajaa sijaitseva Washington on tullut kuuluisaksi erityisesti Kaliforniaa viileämmän ilmaston viineistään ja lienee tätä nykyä Yhdysvaltain toiseksi arvostetuin viinialue Kalifornian jälkeen.

Ste. Michellen viinitalo on syntynyt vuonna 1954 Pomerelle Wine Companyn ja vuonna 1934 perustetun national Wine Companyn fuusiona ja pitkään se tunnettiin nimellä "Ste. Michelle Vintners"; vuonna 1974 yhtiö rakensi tiloilleen ranskalaishenkisen châteaun ja vaihtoi nimensä nykymuotoon, "Chateau Ste. Michelle". Tätä nykyä Chateau Ste. Michelle on Washingtonin osavaltion vanhin ja arvostetuin viinitalo ja sillä on kaksi erillistä tuotantolaitosta – toinen puna- ja toinen valkoviinille. Winestaten Yhdysvaltain suurlähetystössä järjestämässä maistelutilaisuudessa esitelty Ste. Michelle Riesling on viinitalon perustason valkoviini hieman viileämmältä vuosikerralta 2010.

Viinillä on nuorelle Rieslingille tyypillinen, melko vaatimaton, melko hailakan vaaleanvihreä väri.

Vaatimattoman värin vastapainoksi lasista kohoaa varsin aromaattinen ja kutsuva tuoksu, josta erottuu makeata omenaisuutta, hillitympää sitruksista hedelmäisyyttä, kukkeutta ja mineraalia, joka taittuu aavistuksen verran kypsemmän Rieslingin kokonaisuuteen sointuvaksi, heikohkoksi petrolisuudeksi. Viinillä on varsin vivahteikas ja moniulotteinen tuoksu.

Varsin intensiivinen ja makean omenainen makumaailma jatkaa varsin saumattomasti siitä, mihin tuoksu jää. Kokonaisuus on makean omenaisuuden ohella hyvin kypsän persikkainen, sitruksinen, mineraalinen, aavistuksen mausteinen ja hennon petrolinen. Luontevasti puolikuivan ja puolimakean välimaastoon asettuva makumaailma tekee kokonaisuudesta jopa kosiskelevan, mutta tämä ei onnistu vähentämään viinin viehättävyyttä ja moniulotteisuutta. Jäännössokeri (18 g/l ) lähinnä tuo hedelmäisyyttä pinnalle muttei tee kokonaisuudesta tahmeaa, imelää tai raskasta – kiitos viinin tuntuvan, tasapainottavan hapokkuuden.

Lopuksi viinistä jää tuoreen omenainen, kielen kärjessä makea, rapsakan hapokas ja suutapuhdistavan raikas jälkimaku, joka jatkuu melko pitkään.

Kokonaisuus on varsin tyylipuhdas, massoihinvetoavalla tyylillä tehty yleisrisukka, joka pistää mainiosti kampoihin hitti-Riesling Kungfu Girlille niin hinnalla kuin laadullaankin. Vaikka viini on helppo, on se samalla mainio ja ihastuttava hieman makeampi uuden maailman Riesling – parin vuoden ikä on selvästi tehnyt vain hyvää viinille!

Pähkinänkuoressa Ste. Michellen Riesling on varsin hyvin tehty jenkki-Riesling, joka osoittaa mainiosti Washingtonin potentiaalin laatuviinialueena: viinissä yhdistyy jenkkiviinien mehevä hedelmävetoisuus ja Saksan Rieslingeistä napattu mainio balanssi sopivan makeuden ja ryhdikkään rungon välillä. Jäännössokerinsa avulla viini pärjää mainiosti melko tulisillekin ruoille, kun taas ryhdikkään runkonsa puolesta viini kestää runsaat ja rasvaisetkin ruoat – kannattaa siis kokeilla viiniä kun seuraavan kerran suunnittelet kokkaavasi jotain aasialaista ruokaa, jonne on menossa mukaan tulisempia ainesosia! Tosin kuumana kesäpäivänä viini toimii aivan mainiona jäähdykkeenä aivan sellaisenaan. Kuten kaikki makeammat viinit, myös Ste. Michelle Riesling kannattaa tarjota hyvin viilennettynä.

Lyhyesti: Tyylillä tehty, helppo mutta samalla moniulotteinen, puolimakeahko jenkki-Riesling, jossa jäännössokeri ei juurikaan maistu, vaan ainoastaan tuntuu kypsänä hedelmäisyytenä. Mainio tuuraaja hiljattain valikoimista poistuneelle Columbia Winery Rieslingille.

Arvio: Erittäin hyvä – yksi harvoista Rieslingeistä, jotka sekä haastavat Kungfu Girlin asemaa Alkon puolikuivana / -makeana uuden maailman Rieslingiä että vielä nokittavat päälle. Varsin maukas esitys!

Hinnan (13,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Chateau Ste. Michelle Syrah 2010

Chateau Ste. Michelle Syrah 2010

• Valmistaja: Chateau Ste. Michelle Wine Estates
• Tyyppi: Punaviini, AVA Columbia Valley
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Washington, Columbia Valley
• Rypäleet: Syrah (99%), Viognier (1%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,65e (Maaliskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 15,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Tähän asti olen ollut ihan vakuuttunut Washingtonin osavaltion viineistä – niissä on usein ollut sitä tiettyä, amerikkalaisen hedelmävetoista helppoutta, mutta yllättävän reippaasti myös hapokkuutta ja rakennetta, kiitos Kaliforniaa hieman viileämmän ilmanalan. Mielikuvani ovat kuitenkin lähinnä perustuneet valkoviineille, joten olikin jo korkea aika tutustua Washingtonin punaviinien tarjontaan! Hieman kyllä aina arveluttaa nämä jenkki-Syrahit, sillä vaikka siellä nykyisin tunnutaan suosivat ranskalaista Syrah-nimikettä viineissä, ovat ne usein olleet asteen verran lähempänä Australian ja Chilen Shiraz-viinejä.

Washingtonilaisen Chateau Ste. Michellen Syrahiin on Pohjois-Rhônen hengessä käytetty aavistus valkoista Viognieriä tuomaan kokonaisuuteen väriä ja aromikkuutta. Rypäleet ovat kerätty suurelta Columbia Valleyn viinialueelta; merkittävä osa myös Columbia Valleyn kuuluisalta ala-alueelta, AVA Yakima Valleysta. Viinin 14 kuukautta kestävä kypsytys tapahtuu tammitynnyreissä (puolet ranskalaista ja puolet amerikkalaista tammea), joista ilahduttavasti vain 12% on uusia.

Väriltään viini on läpinäkymättömän purppuranpunainen.

Suht hedelmäisessä tuoksussa on päällimmäisenä suorastaan hämmentävän selvä Valion mansikkaviilin aromi; muuten viinin kypsähkö ja melko muhkea nokka tarjoaa tummia metsämarjoja, makeaan taittuvaa vadelmaa, lakritsista ja pippurista mausteisuutta sekä kevyttä, aavistuksen toffeista tammea. Kokonaisuus on kuitenkin melko viileä ja jenkiksi hillitymmänpuoleinen.

Täyteläistä makua hallitsevat aavistuksen hilloisen makeat, kypsän marjaiset aromit, jotka tuovat kielelle erityisesti mustikkaa, vadelmaa, kirsikkaa ja karhunvatukkaa. Mukana on myös Syrah'n pippurista ja kevyen savuista mausteisuutta. Selvän kypsästä maustaan huolimatta viini ei ole yllättäen jenkkiasteikolla kovinkaan tuhti, vaan suorastaan yllättävän raikas esitys. Viini on kuitenkin niin Syrah- kuin Shiraz-viitekehyksessä melko helppo ja turvallinen esitys; edes tanniinit eivät pääse sellaisenaankaan nauttiessa hirveästi häiritsemään.

Jälkimaku on makeahko ja pehmeä. Viinistä jää kielelle keskipitkä, mansikkahilloinen, aavistuksen savuinen ja vaniljaisen sekä kaakaoisen tamminen jälkivaikutelma.

Yleisesti viinistä jää hieman ristiriitaiset fiilikset; toisaalta se tuntuu olevan ihan passeli "kympin Shiraz", mutta toisaalta se on kypsistä uuden maailman vivahteistaan huolimatta yllättävän ja jopa ihastuttavan kepeän oloinen, miellyttävän hillitysti tammitettu ja kaikin puolin harmoninen. Viinistä ei jää kovinkaan kummoisia muistijälkiä (miinus varsin persoonallisen viilinen tuoksu!), mutta kokonaisuus on silti yllättävän miellyttävä ja tasapainoinen jenkiksi.

Viini on melko turvallinen, mutta kuitenkin sopivasti tyylillä valmistettu jenkki jopa hieman paremmillekin aterioille, mutta yleisesti näin helpon marjaiset ja pippuriset maut istuvat arkisten grilliruokien ja hampurilaisten kanssa. Varsin passeli paremman pään perusjenkki.

Lyhyesti: Helppo, luotettava ja kypsänmakea jenkki-Syrah, joka on kuitenkin asteen verran Kalifornian-serkkujaan hillitympi ja tasapainoisempi esitys. Laatua ja tasapainoa kaipaaville uuden maailman faneille testaamisen arvoinen tuttavuus.

Arvio: Miellyttävä – harvinaisen helppo, mutta helppoudestaan huolimatta hörpiskeltävä jenkkipunkku, joka tyylillisesti on ehkä enemmän Shiraz, mutta ilmaisultaan ihastuttavan Syrah. Mukavan tyylitajuinen perusviini.

Hinnan (15,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Kungfu Girl Riesling 2011

Kungfu Girl Riesling 2011

• Valmistaja: Charles Smith Wines
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Washington, Columbia Valley
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,98e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Hyvin tuoreen (vasta vuonna 2006 perustetun!) viinitalo Charles Smith Winesin hiljattain Suomeen ja viimeinkin myös Alkoon rantautunut Kungfu Girl Riesling on kerännyt melko lailla hypeä varsin pienessä ajassa ja onpa jopa päätynyt ihan Viini-lehden vuoden viini -finalistiksi! (Varmaan vielä voittaakin skaban; juuri tällainen viini on niin klassinen valinta vuoden viiniksi.)

Mutta onko viinin hype oikeasti jostain kotoisin? Tässä on tullut muutamaan otteeseen maistettua viiniä varsin lyhyen ajan sisällä, joten eiköhän viinistä ole melko selkeä mielikuva ehtinyt kehkeytyä.

Väriltään viini on ohuehko ja kirkas, pienen aavistuksen kellertävänvihreä. Tuoksu on todella hedelmäinen ja kypsä; erityisesti makeaa limettiä ja raikasta sitruunaisuutta on pinnalla. Seassa on myös hillitysti trooppisia hedelmiä ja mineraalia; taustalla häilyy kuulas, hunajainen alavire.

Suussa viini paljastuu kuivemmaksi mitä kypsän hedelmäinen tuoksu antoi odottaa – lähinnä erittäin eloisan, jopa hennosti pistelevän hapokkuutensa ansiosta. Happohyökkäyksestä toivuttuaan kielen kärki aistii viinin selvän (18 g/l) jäännössokerisuuden, mutta silti kokonaisuus pysyy ilahduttavan kuivana ja raikkaana; jäännössokeri vain korostaa hedelmien kypsiä ja trooppisia vivahteita. Kokonaisuutena Kungfu Girl on kypsän limettinen, kypsän sitrushedelmäinen, hunajameloninen, mineraalinen ja varsin raikas. Paljon selvää Rieslingin aromaattisuutta.

Pitkähkössä jälkimaussa hapokkuus jättää varsin intensiivisen ja suutasupistavan tunteen; hedelmien väistyessä kielelle nousee kevyen mausteinen ja raikkaan mineraalinen jälkivaikutelman.

No joo, ymmärtäähän tuota viinin hypeä. On se hyvä. Ennen kaikkea jenkkiviiniksi, sillä olen tottunut siihen, että amerikkalaiset tekevät viininsä lähinnä massojakosiskeleviksi hedelmäpommeiksi – siihen nähden tämä viini rapsakalla hapokkuudellaan on kaikkea muuta. Viinissä on paljon kaikkea, muttei juuri mitään liikaa ja kokonaisuus on hyvin tyylipuhdas, tasapainoinen ja tyylikäskin.

En kuitenkaan ihan täysin keuhkoin yhdy viiniä ympäröivään ylistyskuoroon, sillä halvemmallakin saa yhtä hyvää puolikuivaa Rieslingiä (mm. Columbia Wineryn Small Lot tai Spy Valleyn Riesling), eikä tässä viinissä ole mitään niin ihmeellistä, että nostaisin Kungfu Girlin esimerkiksi kummankaan näistä esimerkkiviineistäni yläpuolelle. Tämä on erittäin hyvin tehty ja tasapainoinen Riesling – ja siinä mielessä kyllä ehdottomasti ostamisen arvoinen – muttei mitenkään uniikki ja ainutlaatuinen; ei edes Alkomme varsin rajallisessa valikoimassa. Propsit kuitenkin siitä, että näin nuori viinitalo tekee näin nopeasti näin mainioita viinejä.

Vaikkakin varsin mainio ja hyvin tehty valkoviini, mielestäni tämä on Viini-lehden finalistivalkkareista (Kungfu Girl, Schloss Gobelsburg, Villa Maria Reserve Sauvignon Blanc) se vähiten persoonallisin. Todennäköisesti Kungfu Girl tulee kuitenkin voittamaan, sillä nuo kaksi muuta ovat myös astetta hankalampia tapauksia – Kungfu Girlistä ei taas voi olla pitämättä.

Jos viiniä ei halua nauttia sellaisenaan, vaan yhdistää se johonkin ruokaan, tarjoaa etiketti varsin hyvän vihjeen: tarjoa viinin seurana mitä tahansa aasialaista ruokaa. Hapokkuus taittaa hyvin öljyisyyttä kun taas jäännössokeri kestää tukevampaakin tulisuutta.

Lyhyesti: Limettistä uutta maailmaa varsin tasokkaassa ja tasapainoisessa paketissa. Hyvin tehty, yleiskäyttöinen ja kuivaan taittuva puolikuiva Riesling.

Arvio: Tyylikäs – uuden maailman Rieslingiksi varsin mainio, tasapainoinen esitys. Vielä hieman suoraviivainen, mutta kehittynee hyvin vuoden pari. Näillä näkymin Washington vaikuttaa varsin pätevältä osavaltiolta viininvalmistuksen suhteen.

Hinnan (14,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.