Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


28.10.13

Columbia Crest Grand Estates Merlot 2008

Columbia Crest Grand Estates Merlot 2008
  • Valmistaja: Columbia Crest Winery
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Columbia Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Washington, Columbia Valley
  • Rypäleet: Merlot (90%), Cabernet Franc (5%), Cabernet Sauvignon (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,69e (Elokuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 15,50e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Merlot, vanha arkkiviholliseni. Kerta toisensa jälkeen olen maistamassa mielenkiinnolla jotain uutta Merlot'ta ja kerta toisensa jälkeen joudun pettymään – vastassani tuntuu olevan melkeinpä joka kerta pehmeitä, makean luumuisia ja harmittoman marjaisia makuja ja pehmeän höttöinen rakenne. Poikkeuksen tähän tuntuvat tuovan ainoastaan hyvät Bordeaux'n oikean rannan viinit ja muutamat laadukkaat viileiden alueiden viinit uudesta maasta – kuten esimerkiksi australialainen Climbing Merlot.

Nyt vuorossa on Winestaten USA viinimaana -tilaisuudessa esitelty Columbia Crestin Merlot, joka löytyy tällä hetkellä Alkon tilausvalikoimasta. Viini edustaa talon Grand Estates -tasoa, joka tuntuu olevan vain mahtipontinen titteli talon peruslinjastolle – ainakin sen perusteella, että matalampaa tasoa edustavia viinejä ei talon sivuilta löydy. Todellisuudessa viini ei kuitenkaan ole puhdas lajikeviini, vaan Bordeaux'n oikean rannan hengessä valmistettu, Merlot-vetoinen sekoite. Winestaten esitteet mainitsevat että käymisen jälkeen viiniä on kypsytetty 16 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista neljäsosa uusia, kun taas talon kotisivuilla mainitaan 14 kuukautta ja kolmasosa uutta tammea.

Viinin tummanpuhuvan kirsikanpunainen väri on syvä ja reunoille asti ulottuva, sekä kevyesti läpinäkyvä.

Yhtälailla tummanpuhuva tuoksu on varsin tiivisluontoinen, makean marjainen, aavistuksen mansikkahilloinen ja ylikypsän oloinen. Seasta tuntuu erottuvan hennon liimainen vivahde.

Vaikka viini tulee verrattain viileästä Washingtonin osavaltiosta, on viini yleisilmeeltään varsin mehevä ja kohtalaisen muhkea. Kielellä pyörivän viinin suutuntuma on täyteläinen, pehmeähkö ja melko harmiton – vaikka viinistä pitäisi löytyä 5,5 g/l happoja, on kokonaisuus keskihapokkaan ja turhankin hampaattoman oloinen. Tasapaksu makumaailma tarjoaa makeata luumuisuutta ja kypsää kirsikkaa; tanniinit ovat varsin kohtuullisia ja samettisen pehmeitä, mikä ainoastaan tuntuu korostavan viinin harmitonta yleisilmettä.

Keskipitkä jälkimaku on mehevä ja makean marjainen. Tammisuus tuntuu myös selvempänä, jättäen kielelle puisevaa mausteisuutta ja suun takaosiin hennosti voimistuvaa vaniljaisuutta. Viinistä jää varsin kypsä, pehmeä ja tasapaksu jälkivaikutelma.

Viinistä on kyllä erittäin vaikeaa innostua. Vaikkei viini ole missään tapauksessa ylitehty, eikä se paljastu yhtä hilloiseksi, mitä tuoksu antoi odottaa, ei se kyllä ole millään lailla mieleenjääväkään. Yleisesti viini on oppikirjamaisen tylsä malliesimerkki geneerisestä perus-Merlot'sta, josta on hiottu kakki särmät pois ja jätetty jäljelle ainoastaan harmittoman pehmeä ja äärimmäisen helpostilähestyttävä marjaisuus. Edes viinin kohtuullinen viiden vuoden ikä ei ole onnistunut tuomaan juuri minkäänlaista lisäarvoa viinille.

Viiniä voi suositella lähinnä pehmeistä ja luonteettomista uuden maailman viineistä pitäville – yhtään luonteikkaammista viineistä pitävillä on varmasti vaikeuksia saada viinistä juuri mitään irti. Jos ruokaa haluaa pistää viinin kylkeen, lienevät makealla marinadilla varustetut, ylikypsät BBQ-possuruoat turvallisun vaihtoehto – muuten viini ei ruokaviininä juurikaan vakuuta. Hintakin tuntuu olevan melko lailla yläkanttiin viinin laadun suhteen – Jenkeistä sen sijaan viiniä näyttää saavan n. 7-10 dollarin (5-7,5e) hintaan, mikä kuulostaa paljon sopusuhtaisemmalta. Ei nyt viinimaan hinnat voi olla suoraan verrannollisia Suomen hintoihin, mutta lähes kolminkertainen hinta vaikuttaa jo mielestäni turhan kovalta.

Lyhyesti: Yllätyksetön, harmiton ja pehmoinen perus-Merlot. Ei varmasti hierrä, kierrä tai ärsytä – paitsi korkeintaan luonteen puutteesta.

Arvio: Tylsä – tämä viini ei onnistunut tekemään juuri muuta kuin vahvistamaan käsitystäni uuden maailman Merlot'sta.

Hinnan (15,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti