Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


21.10.13

Ca' de Medici Piazza San Prospero

Ca' de Medici Piazza San Prospero Lambrusco Scuro
  • Valmistaja: Ca' de Medici
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Lambrusco Reggiano
  • Maa: Italia
  • Alue: Emilia-Romagna, Reggio Emilia
  • Rypäleet: Lambrusco Salamino, Lambrusco Montericco, Lambrusco Ancellotta
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 9,49e (Elokuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 10,45e (Helmikuu 2014, Alko)

Italian saappaanvarren pohjoisisissa sijaitsevasta Emilia-Romagnan maakunnasta tuleva Lambrusco tunnetaan yleisesti viinityylinä, joka on punertavaa, makeaa ja frizzante (kevyesti kuplivaa). Tätä tyyliä edustaa mm. melko pitkään Alkon hyllyillä nököttänyt Riuniten Lambrusco. Lambruscoa kuitenkin valmistetaan niin punaisena kuin valkoisenakin ja myös kuivina ja puolikuivina versioina. Loppukesästä Alkon valikoimiin saapuikin täällä pohjolassa harvemmin tavattu, kuivahko Lambrusco.

Viinin tuottanut Ca' de Medici aloitti toimintansa vuonna 1911 pienenä, perheomisteisena osteriana, eräänlaisena ravintolana, jossa tarjolla oli myös perheen valmistamaa geneeristä bulkkiviiniä. Viinin suosion kasvaessa perhe myös ravintolansa voidakseen ostaa varsinaisen viinitalon, jossa he pystyivät tuottavaan bulkkiviinin ohella myös itse pullottamaansa, parempitasoista viiniä. Viinitalo Medici Remigio e Figlin suosion kasvaessa alkoivat he tuoda markkinoille useampia erityylisiä ja -tasoisia viinejä pyrkien samalla ulkomaan markkinoille. Vuonna 1984 Ca' de Medici -nimeen vaihtanut yhtiö on edelleen, yli sadan vuoden toiminnan jälkeen, Medicin suvun omistuksessa.

Alkon valikoimiin saapunut Piazza San Prospero on ns. Lambrusco Scuro, "tumma Lambrusco" (eikä esimerkiksi hailakka, läpinäkyvän punainen). Viini on valmistettu kolmesta eri Lambrusco-lajikkeen rypäleestä (Lambruscon alalajeja on siis tunnistettu yli 60 erilaista) ja sen on annettu kypsyä verrattain kauan Lambruscoksi: aluksi viini on käynyt 40-45 vuorokauden ajan, minkä jälkeen sen on annettu kypsyä matalassa lämpötilassa, paineistetuisa terästankeissa peräti kahden vuoden ajan – paineistetussa siksi, ettei viinin luonnollinen hiilihappoisuus katoaisi kypsytyksen myötä.

Lasiin kaadettaessa viinin ylle nousee sinipunainen, hetkessä katoava vaahto, jonka alta paljastuu todella tiiviin, läpinäkymättömän purppurainen ja kevyesti pirskahteleva punaviini.

Viinin tuoksu (ja viini muutenkin) on varsin erikoinen, sillä se tuntui kehittyvän todella paljon illan aikana. Aluksi tuoksu oli korkkaamisen jälkeen voimakas ja kypsän mustaherukkainen ja mustikkajogurttinen, sitten makeampi vadelmaisuus saapui framille. Tämän jälkeen viini pisti todella mystisen vaihteen silmään, sillä tuoksusta tuli todella multainen, kevyen pähkinäinen ja funkahtavan eläimellinen (hieman muistuttaen märkää koiraa ja siksi jopa aavistuksen korkkivikaisen oloinen). Lopuksi, vajaan parin tunnin jälkeen, tuoksu oli asettunut kevyen mustikkahilloiseksi ja hillityn nahkaisen maalaiseksi.

Maku on hillitystä jäännössokeristaan (11 g/l) huolimatta melko kuiva ja jopa kirpeä: kielellä pyörii raakoja puolukoita, tuoretta punaviinimarjaa, karpaloa ja kevyttä vegetaalista yrttisyyttä. Yleisilme on karvas, hillityn tanniininen ja kevyesti kielellä pirskahteleva. Viinin tuntuva hapokkuus, pirskahtelevuus ja kevyt tanniinisuus tekevät kokonaisuudesta todella ryhdikkään, freesin ja  yllättävänkin intensiivisen, jopa tiukan. Lämmetessään makeus rupeaa tuntumaan enemmän ja balanssi löytyy paremmin: rakenne antaa aavistuksen myötä tiukkuudelle, jäännössokeri tuntuu selvemmin ja aromimaailmaan tulee kypsempää mustikkaa sekä aavistus Beaujolais Nouveaut mieleen tuovaa jugurttisuutta.

Pitkähkö jälkimaku on puolukkaisen kirpeä, kevyen mausteinen, yrttinen ja makean metsämarjainen, lisäksi tanniinisuus tuntuu jälkeenpäin kevyesti ikenissä. Viinistä jää makean marjainen, vaahtoinen ja kevyesti karhea jälkivaikutelma.

Kokonaisuus on ilahduttavan ryhdikäs, napakka ja poikkeuksellisen moniulotteinen verrattuna yleisesti todella simppeleihin ja makean marjahilloisiin Lambruscoihin. Viini oli omaan makuuni kaikessa tiukkuudessaan ja erikoisuudessaan varsin miellyttävä ja vakuuttava, mutta muita seurueen jäseniä viinin ilmaisu ei onnistunut vakuuttamaan samalla lailla – taisi kokonaisuus olla turhankin erikoinen.

Lähinnä sellaisenaan seurusteluviininä nautittuna viini oli yleisesti turhankin tiukkarakenteinen, vaikkakin viini oli kevyesti lämmenneenä ja avautuneena huomattavasti parempi ja tasapainoisempi esitys. Voin kuvitella, että näin hapokas ja ryhdikäs viini pärjäisi paremmin esimerkiksi erilaisten tomaattisten tai täytettyjen pastojen (esim. tortellini tai lasagne) tai prosciutto-pohjaisten ruokien, jotka voisivat hioa viinin runsaimpia särmiä, kyljessä.

Lyhyesti: Kuivahko, kevyesti pirskahteleva ja suorastaan yllättävän tiukkarakenteinen Lambrusco. Tämä kirpeän puolukkainen, tuntuvan hapokas ja hennon tanniininen viini on, toisin kuin monet makeammat Lambruscot, paremmin kotonaan ruokapöydässä.

Arvio: Tyylikäs – Lambruscoksi. Yleisesti voi olla hieman vaikea mieltää huolettomina ja hupsuina pidettyjä pirskahtelevia viinejä kovinkaan tyylikkäiksi, mutta tämä Lambrusco on yllättävän vakavahenkinen ja tasapainoinen esitys.

Hinnan (10,45e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

6 kommenttia:

  1. Käsittääkseni kaikki lambrusco biancotkin valmistetaan kyllä punaisista rypäleistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla, pikainen etsintä ei tuottanut oikein tulosta vastakkaisille näkemyksille. Mietin vain kun Lambruscosta löytyy sen verran paljon sekä mutaatioita että eri alalajeja, olisi jotkut vaaleita (cf. Pinot Blanc / Gris), mutta oletettavasti kaikki valkoiset Lambruscot taitavatkin olla ihan blanc de noirs. Kiitos taas tarkasta toiminnasta, korjataan!

      Poista
    2. Joo, näin mielestäni. Olen itse tilaillut kuivia lambruscoja muutamaan otteeseen ja pidän niistä valtavasti. Helppoa pudottelukamaa (oma suu kun vain innostuu aina kun tanniinit ja hiilihapot kohtaavat samassa viinissä), erinomaisen monikäyttöistä ruuan suhteen ja halpaa. Kaikki pullot ovat olleet hintahaarukassa 4-10€.

      Sinänsä nämä valkoiset ja makeat versiot on lähinnä suunnattu vientiin (UK ja USA etunenässä), eivätkä siksi anna kovinkaan hyvää kuvaa siitä, mitä perinteisen lambruscon tulisi olla. Jenkeissä lambruscoa usein verrataankin white zinfandeliin. Lambruscolle langennutta kulttuurista roolia monissa maissa voisi verrata meikäläisittäin helmeilevään omenaviiniin. Kuten tässä :)
      http://www.youtube.com/watch?v=4-ht3nhUXuk

      Poista
    3. Hoho, punkin pitäisi toimia useammin opetusvälineenä. :D

      Mutta juu, lähinnä vastaani on tullut muutamia makeita ja puolikuivia Lambruscoja, tämä oli ehdottomasti sieltä kuivimmasta päästä, ellei jopa kuivin, sekä varsin mainion oloista kamaa - kevyet tanniinit, hento jäännössokerin makeus ja puolukkainen kirpeys pelasivat suorastaan hämmentävän hyvin yhteen. Eniten kyllä kiehtoi miten tuo viini heijasi kypsänmakean marjaisuuden ja todella maamaisen rustiikkisuuden välillä täysin saumattomasti, mutta harvoin yhtäaikaa! Eikä Lambruscon (niin tämän kuin yleisen) hintatason suhteen ole naputtamista.

      Mutta yleisen mielipiteen mukaan vaikea mennä kutsumaan viiniä "helpoksi pudottelukamaksi" oman makumieltymysten ulkopuolella. :D

      Poista
  2. Hmm mielenkiintoista, kiitos hyvästä arviosta! Olen itsekin ollut lievän ennakoluuloinen lambruscoja kohtaan, mutta arviosi pohjalta tätä houkuttaisi ihan kokeilla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos kokemukset Lambruscoista rajoittuvat niihin makeisiin! Tämä on nimittäin kaikkea muuta.

      Lienee varmasti parhaimmillaan, jos haluaa repäistä ja kokeilla jotain kuplivaa italialaistyyppisen ruoan kanssa. :)

      Poista