Boutari Samos
Samoksen saari tunnetaan Kreikan viinimaailman helmenä erityisesti juuri Muscat-viineistään, joista leijonanosa on joko makeita jälkiruokaviinejä tai makeita väkevöityjä viinejä. Tämä viini on vin de liqueur, eli ennen viinin käymistä väkevöity viini.
Väriltää viini on kauniin oljenkeltainen. Tuoksu on hyvin elegantti ja vivahteikas, tarjoillen runsaasti kukkia, vanilliinia, simaa ja jopa sitruuna-Fairya.
Maku on hyvin makea ja keskitäyteläinen, mutta vähäisistä hapoistaan johtuen hieman lattea. Tälle latteudelle on kuitenkin vastapainona runsas ja miellyttävä aromikkuus: kielellä pyörii sitrusta, sitruunakaramelleja, vaniljaa, hunajaa, kukkia ja mehiläisvahaa. Yleisvaikutelma on hunajainen, liköörimäinen ja erittäin miellyttävä, viini on selvä muskattiviini, mutta hyvin toisenlainen verrattuna esimerkiksi pitkään kypsyneisiin ja hieman hapettuneisiin Portugalin Moscateleihin, Italian makeisiin ja kupliviin Moscato-viineihin tai selvästi kuivempiin Alsacen Muscat-viineihin. Tämä on selvästi nuorta ja eloisaa, muttei niinkään raikasta ja pirteätä, vaan eleganttia ja hillittyä.
Jälkimaku on hieman vaimeahko ja lyhytkestoinen, lähinnä makeahko ja kevyen hunajainen.
Viini on varsin tyylikäs ja aromikas, mutta kärsii hieman hyvin kypsien Muscat-rypäleiden Akilleen kantapäästä: matalasta hapokkuudesta. Viinin aromikirjo on vaikuttava ja kaikin puolin miellyttävä, mutta siitä puuttuu voimaa, jonka runsaan hapokkuuden tuoma napakkuus olisi hyvin voinut paikata. Nyt kyseessä on hieman latteaksi ja vaisuksi jäävä aromipommi, joka jäi vertailussa selvästi kakkoseksi jo aiemminkin erinomaiseksi todetulle Commandaríalle, joka on aromikkuudeltaan hieman yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi, mutta selvästi myös napakampi ja tasapainoisempi.
Ei tämä ole huono viini missään nimessä, mutta se kaipaa selvästi runsasta viilennystä ja silloinkin viinin hapot ovat melko vaatimattomia. Jos viiniä ei halua nauttia sellaisenaan, lienee paras kumppani viinille joku melko hillityn makuinen jälkiruoka, jossa ei ole mitään, mihin tarvittaisiin tukevampaa hapokkuutta (rasvaa; hapokkaita hedelmiä / marjoja). Todennäköisesti viini kuitenkin toimii parhaiten ruokaa ennen sellaisenaan tarjoiltuna aperitiviinia.
Lyhyesti: Runsaan aromikas, hunajaisen kukkea, makea ja nuorekas Muscat, joka kärsii hieman matalan hapokkuuden aiheuttamasta latteudesta.
Arvio: Tyylikäs – viini on vallan maistuva esitys, mutta kuitenkin sen tasapaino on selvästi hakusessa; viini pelaa selvästi enemmän aromien syvyydellä kuin harmonisella kokonaisuudella. Hieman runsaammalla hapokkuudella olisi tämä viini hyvin viilennettynä varsin kelpo tavaraa.
Hinnan (6,50e) ja laadun suhde: Ravintola Grekkosissa 8 cl lasillinen oli kohtuullisen hintainen.
- Valmistaja: Boutari
- Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, PDO Samos
- Maa: Kreikka
- Alue: Samos
- Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 6,50e / 8 cl (Elokuu 2012, Ravintola Grekkos, Kemi)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Samoksen saari tunnetaan Kreikan viinimaailman helmenä erityisesti juuri Muscat-viineistään, joista leijonanosa on joko makeita jälkiruokaviinejä tai makeita väkevöityjä viinejä. Tämä viini on vin de liqueur, eli ennen viinin käymistä väkevöity viini.
Väriltää viini on kauniin oljenkeltainen. Tuoksu on hyvin elegantti ja vivahteikas, tarjoillen runsaasti kukkia, vanilliinia, simaa ja jopa sitruuna-Fairya.
Maku on hyvin makea ja keskitäyteläinen, mutta vähäisistä hapoistaan johtuen hieman lattea. Tälle latteudelle on kuitenkin vastapainona runsas ja miellyttävä aromikkuus: kielellä pyörii sitrusta, sitruunakaramelleja, vaniljaa, hunajaa, kukkia ja mehiläisvahaa. Yleisvaikutelma on hunajainen, liköörimäinen ja erittäin miellyttävä, viini on selvä muskattiviini, mutta hyvin toisenlainen verrattuna esimerkiksi pitkään kypsyneisiin ja hieman hapettuneisiin Portugalin Moscateleihin, Italian makeisiin ja kupliviin Moscato-viineihin tai selvästi kuivempiin Alsacen Muscat-viineihin. Tämä on selvästi nuorta ja eloisaa, muttei niinkään raikasta ja pirteätä, vaan eleganttia ja hillittyä.
Jälkimaku on hieman vaimeahko ja lyhytkestoinen, lähinnä makeahko ja kevyen hunajainen.
Viini on varsin tyylikäs ja aromikas, mutta kärsii hieman hyvin kypsien Muscat-rypäleiden Akilleen kantapäästä: matalasta hapokkuudesta. Viinin aromikirjo on vaikuttava ja kaikin puolin miellyttävä, mutta siitä puuttuu voimaa, jonka runsaan hapokkuuden tuoma napakkuus olisi hyvin voinut paikata. Nyt kyseessä on hieman latteaksi ja vaisuksi jäävä aromipommi, joka jäi vertailussa selvästi kakkoseksi jo aiemminkin erinomaiseksi todetulle Commandaríalle, joka on aromikkuudeltaan hieman yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi, mutta selvästi myös napakampi ja tasapainoisempi.
Ei tämä ole huono viini missään nimessä, mutta se kaipaa selvästi runsasta viilennystä ja silloinkin viinin hapot ovat melko vaatimattomia. Jos viiniä ei halua nauttia sellaisenaan, lienee paras kumppani viinille joku melko hillityn makuinen jälkiruoka, jossa ei ole mitään, mihin tarvittaisiin tukevampaa hapokkuutta (rasvaa; hapokkaita hedelmiä / marjoja). Todennäköisesti viini kuitenkin toimii parhaiten ruokaa ennen sellaisenaan tarjoiltuna aperitiviinia.
Lyhyesti: Runsaan aromikas, hunajaisen kukkea, makea ja nuorekas Muscat, joka kärsii hieman matalan hapokkuuden aiheuttamasta latteudesta.
Arvio: Tyylikäs – viini on vallan maistuva esitys, mutta kuitenkin sen tasapaino on selvästi hakusessa; viini pelaa selvästi enemmän aromien syvyydellä kuin harmonisella kokonaisuudella. Hieman runsaammalla hapokkuudella olisi tämä viini hyvin viilennettynä varsin kelpo tavaraa.
Hinnan (6,50e) ja laadun suhde: Ravintola Grekkosissa 8 cl lasillinen oli kohtuullisen hintainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti