Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


21.8.12

Guerrieri Rizzardi Soave Classico Costeggiola 2010

Guerrieri Rizzardi Soave Classico Costeggiola 2010
  • Valmistaja: Guerrieri Rizzardi
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
  • Rypäleet: Garganega, Chardonnay
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 9,60e (Toukokuu 2012,
    Guerrieri Rizzardi Direct Sale, Bardolino, Italia)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Toukokuussa teimme viikon reissun Venetoon, tarkoituksenamme ihmetellä hieman paikallista kulttuuria, elämää, ruokaa ja viiniä. Kaikki osa-alueet tulivat hyvin tyydytetyiksi, mutta viimeisenä päivänä ennen lähtöämme huomasin, että matkalaukkuni oli yhden Soaven verran vajaa – eihän voi tehdä reissua Veneton maakuntaan tuomatta sieltä pulloa alueen (ja koko Italian) kuuluisinta valkoviiniä!

Bardolinossa pyöriessämme silmiini oli osunut mielenkiintoisen oloinen viinimyymälä: bardolinolaisen viinitalo Guerrieri Rizzardin oma tarhanmyymälä kaupungin keskustan etelälaidalla, joka oli onnistunut aina olemaan kiinni lähistöllä ollessamme. Kuitenkin viimeisenä päivänä ajattelin että pitää se vielä kerran käydä tarkistamassa, ja olihan se lopulta oikeaan aikaan auki (aukioloaikojen tarkastaminen ja ylöskirjaaminen ei siis missään nimessä voinut tulla kuuloonkaan...), joten tarjontaa sen kus ihmettelemään!

Mielenkiintoisimmaksi tapaukseksi valkoviinipuolella osoittautui alustavasti Costeggiola, viinitalon yhden viinitarhan Soave Classico, jota sitten pyysinkin vaikuttavilla italiankielen taidoillani maistiaisen. Maistiaisen perusteella kyseessä vaikutti olevan hyvin kypsänpuoleinen, mehevän aromikas laatu-venetolainen, joten ostin yhden pullon mukaan – alle kympin hintalapulla viini kun ei ollut ainakaan hinnalla pilattu. Lisätietona kerrottakoon takaetiketin mainitsevan että viini on pullote 595 / 20 000.

Costeggiola on väriltään tasaisen vihreänkeltainen. Makeassa tuoksussa on hyvin paljon aromikkuutta ja kypsiä hedelmiä: ensivaikutelma tuo mieleen säilykepäärynöitä ja hunajaa, mutta pian sekaan tulee myös kuivattuja olkia, persikkaa, yrttejä ja hentoa savuisuutta.

Maultaan viini on hyvin runsas ja kypsän mehevä, aromikirjo on vaikuttavan vivahteikas, tarjoillen makeankypsiä trooppisia hedelmiä, yrttejä, etäisesti Chablis'n mieleen tuovaa viheromenaisuutta, sakkakypsytyksestä kielivää syvyyttä ja mausteisuutta. Viini on suussa paksuhko, muttei varsinaisesti raskaan oloinen. Melko tukeva alkoholi (13%) kuitenkin onnistuu leikkaamaan hieman täyteläisen rungon läpi maussa. Hapokkuutta on kohtalaisesti, eli viinissä on rakennetta ja napakkuutta, mutta saisi olla silti hieman enemmänkin – hedelmäisyys on runsaudessaan melko dominoivaa sorttia.

Jälkimaussa tulee esiin tuoksusta tuttua, kevyen savuista mineraalia, hieman bitterisiä yrttejä, hentoa hunajaisuutta ja veden kielelle nostavaa hapokkuutta. Yleisvaikutelma jatkuu kielellä melko pitkään. Ilahduttavasti keskimaussa hieman läpitunkeva alkoholi ei tuo häiritsevän lämmintä hehkua jälkimakuun.

Viini on kokonaisuudessaan ihastuttavan puhdaspiirteinen ja runsaan aromikas Soave Classico, jossa tammea ei olla päästetty häiritsemään kokonaiskuvaa, vaan viini pelaa hienosti hedelmän omilla aromeilla. Tyylillisesti viini on selvästi hyvin kypsästä päästä, muistuttaen lähinnä italialaisten tulkintaa saksalaisesta Spätlese-viinistä. Alkon valikoimasta lähin mielleyhtymä tähän onkin Anselmin San Vincenzo, joskin tässä viinissä ei ollut käytännössä ollenkaan siitä tuttua keltaluumuisuutta, mutta sen tilalla oli niin runsaampaa aromipalettia kuin tymäkämpää alkoholisuutta. Viini ei siis muistuta juuri ollenkaan esimerkiksi Pieropanin tai Suavian rutikuivia, ryhdikkäitä ja särmikkäitä Soaveja.

Vaikka viinissä tuntui olevan niin turhan vähän happoja kuin turhan paljon alkoholia, oli lopputulos silti vallan positiivinen. Se mikä rakenteessa menetettiin, saatiin takaisin mielenkiintoisessa, selvästi aluetta edustavassa ilmaisussa. Eikä rakenne kuitenkaan muistuttanut vielä monia uuden maailman ylikypsiä ja löysän rakenteettomia viinejä, vaikkakin raikkaimmista ja ryhdikkäimmistä Soaveista jäätiinkin jälkeen.

Pähkinänkuoressa viini oli oikein kelpo tuliainen ja erityisesti hintaansa nähden vallan erinomainen ostos. Vaikka alkoholi puskikin hieman läpi italialaisen salviapastan kumppanina, pelasi aromimaailma erinomaisesti ruoan kanssa yhteen ja lopussa kaikki asianosaiset olivat onnellisia.

Lyhyesti: Kypsän mehevä, aromikas, moniulotteinen ja täyteläinen Soave Classico, jonka suurimmaksi heikkoudeksi paljastuu tukevanpuoleinen alkoholisuus.

Arvio: Miellyttävä – varsin tyylikäs, vivahteikas ja täyteläinen esitys, jossa maistuu hienosti terroir; tämän makuista Garganegaa ei voi olettaa maistavansa Soave Classicon ulkopuolelta.

Hinnan (9,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti