Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


21.8.12

Pinot Noir Reserva del Fin del Mundo 2010

Pinot Noir Reserva del Fin del Mundo 2010
  • Valmistaja: Bodega del Fin del Mundo
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Patagonia
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,37e (Elokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 13,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Seuraavana vuorossa viiniä maailman laidalta, Patagonian eteläkärjestä. Tämä alue on ansaitusti Fin del Mundo, "maailman laita" – etelään aukeavan meren jälkeen seuraava manner on ikijään peittämä Etelänapamanner. Patagonia on muita Argentiinan viinialueita viileämpi alue, minkä johdosta alueella ollaan erikoistuttu viljelemään viileässä viihtyviä lajikkeita, erityisesti Pinot Noiria, jollainen tällä kertaa onkin myös arvioitavana.

Väriltään viini on syvän viininpunainen ja paksuhko; ei erityisesti siis tyypillisen ohuen hailakka Pinot Noir. Pelkän värin perusteella en kyllä osaisi arvata käytettyä lajiketta oikein. Tuoksu on muheva ja maanläheinen, runsaan punamarjainen – erityisesti kepeän karpaloinen – ja hieman alkoholinen, mukana on myös kevyttä savuisuutta, palanutta tammea ja aavistus mansikkaisuutta. Tuoksultaan Fin del Mundo on selvästi uuden maailman Pinot Noir, vaikkei ilahduttavasti olekaan oikeastaan ollenkaan hilloinen.

Uuden maailman Pinot Noir -käsitykseni vain vahvistuu suussa: viinistä puuttuu hyvän perinteisen Pinot'n napakkuus ja eloisuus. Sen sijaan se on suussa melko pehmeä ja runsaanpuoleinen. Tyyliltään viini ei onneksi kuitenkaan ole missään nimessä sellainen onneton, mehumainen Pinot, joka on lähinnä häpeäksi kaikille muille maailman Pinot Noir -viineille; tämmöisiä on tullut ikävän paljon vastaan erityisesti Etelä-Amerikasta ja Australiasta. Rakenteessa on kuitenkin kohtalaista hapokkuutta ja selkärankaa.

Maultaan tämä keskitäyteläinen viini on maanläheinen ja kevyesti tammisen mausteinen, seassa on myös kypsiä tummia marjoja, cocktailkirsikkaa ja aavistus vaniljaisuutta. Runsaudestaan ja mausteisuudestaan huolimatta viini on melko helppo ja harmiton, kuitenkin myös ihan maistuva ja sopivan aromikas viini seurusteluun tai kevyemmille ruoille.

Keskipitkä jälkimaku on maamainen, savuinen, kevyen hapokas, paahteisen tamminen ja hennon karpaloinen. Tuoksussa esillä ollut holi ei ilahduttavasti leikkaa juurikaan läpi keski- tai jälkimaussa. Viini ei herätä suuria tunteita, mutta on kuitenkin vallan kelvollinen uuden maailman Pinot. Fin del Mundon vahvuus lienee siinä, että useimmat Eurooppalaiset Pinot Noirit ovat ensisijaisesti kelpo ruokaviinejä, kun taas tämä on sellaisenaankin toimiva esitys – viini ei kerjää ruokaa hapokkuutta pehmentämään tai aromeja korostamaan.

Olisin odottanut paljon raikkaampaa ja kepeämpää Pinot'ta viileäksi mainostetulta Patagonian eteläkärjeltä. Ei tämä ollut semmoinen mehevä, keitetyn ylikypsä uuden maailman Pinot, jota kuumimmilla alueilla tuotetaan, mutta viileämpää ilmaisua olisin kyllä odottanut. Viini on ihan maistuva kepeämmän pään seurusteluviini ja arkinen vaihtoehto punaiselle kalalle, vaalealle lihalle tai pataruoille. Yleisesti se on vähän geneerinen ja unohdettava, mutta hoitaa asiansa moitteetta eikä hierrä tai herätä vastalauseita. Reilun kympin Etelä-Amerikan Pinot Noiriksi ihan kelpo tapaus. Enempi hintaa tuntuisi jo huijaukselta.

Lyhyesti: Mehevämmänpuoleinen, melko aromikas, pehmeä ja helponpuoleinen uuden maailman Pinot, joka on ihan hyvin tehty mutta kuitenkin melko yllätyksetön ja unohdettava tapaus.

Arvio: Hyvä – jos tarvetta on keskitäyteläiselle, helpolle ja arkiselle peruspunaviinille, jonka ei tarvitse sen kummemmin hetkauttaa, on Fin del Mundon Pinot ihan toimiva tapaus.

Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti