Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.8.12

E. Guigal Côtes du Rhône 2007

E. Guigal Côtes du Rhône 2007
  • Valmistaja: Établissements Guigal
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Rhône
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône
  • Rypäleet: Syrah (50%), Grenache (40%), Mourvèdre (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11,99e (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 12,98e (Tammikuu 2013, Alko)

Punaiset rhônelaiset ovat mielestäni mitä oivallisin valinta pitää sopivana käsivarana kaapissa. Ne ovat usein vallan kelvollista tavaraa tuottajasta riippumatta (kunhan pullon hinta on Suomen markkinoilla edes kympin verran) ja käytettävyyden kannalta varsinaisia moniottelijoita: niissä on usein sopivan hyvä runko ruoan kanssa yhdisteltäväksi: ne ovat tarpeeksi runsaita ja meheviä ollakseen hyviä tukevan aterian kumppaneita, mutta kuitenkin riittävän hillittyjä sopiakseen kevyempienkin ruokien kanssa – minkä lisäksi ne ovat myös mitä miellyttävimpiä seurustelupunaviinejä. Rhônelaisten nautiskelu ruoan kanssa on siis toimiva yhdistelmä muttei missään nimessä ehdoton vaatimus.

Omana varapunaisenani toimi Guigalin perinteinen, melko pitkään Alkon hyllyjä kuluttanut perus-Côtes du Rhône. Vaikka E. Guigal on erityisen tunnettu painotuksestaan erinomaisiin Pohjois-Rhônen viineihin (Côte-Rôtie, Condrieu, Hermitage), on yhtiöllä viinitarhoja ympäri Rhônen aluetta. Tämä alueelleen ominaisesta GSM-rypälesekoituksesta valmistettu CdR tulee ympäri yhtiön Etelä-Rhônen tarhoja kasvatetuista rypäleistä. Itse tulin ostaneeksi viinin varastooni kun huomasin Alkossa vuosikerran vaihtuvan erinäisten viinikriitikoiden kehumasta 2007:stä itselleni vielä tuntemattomaan 2009:ään. Olihan sitä päästävä katsastamaan mitä mieltä itse on kehutusta vuosikerrasta – lisäksi onhan se aina mukava katsoa miten Côtes du Rhône kehittyy (useimmat CdR:t kun myydään vain n. 2 vuoden ikäisinä.) Viini tulikin sitten lopulta täyttäneeksi tehtävänsä arkisen, kotitekoisen pizza Margheritan kumppanina sateisena elokuun iltana.

Väriltään viini on GSM-rhônelaisille uskollisen syvänpunainen mutta läpinäkyvä: tummasta sävystään huolimatta viini on kuulaan rubiininpunainen. Tuoksusta tuntuu puuttuvan se CdR-viinien ominaisin ja tunnistettavin nuorekas, punertavan kypsä hedelmäisyys ja tuoksu vaikuttaakin jo asteen verran kehittyneeltä. Yleisilmeeltään tuoksu on kypsän ja makean kirsikkainen, kevyen luumuinen, muhevan paahteinen, piipputupakkainen, hennon maitosuklainen, konjakkisen tamminen ja jopa aavistuksen mansikkahilloinen. Heti korkkaamisen jälkeen tuoksussa on kevyen tunkkaista maalaisuutta, mutta reilun tunnin hengittelyn jälkeen tämä ominaisuus on muuttunut nahkaisuudeksi. Runsas alkoholi paistaa aavistuksen verran tukevan tuoksun takaa.

Maistaessa aluksi suun täyttää melko vaisu, perustäyteläinen viini, joka ryhtyy pikku hiljaa avautumaan kielellä. Maku saapuu hedelmät ojossa, tarjoten aluksi makeata kirsikkaa, karpaloa, tuoreita luumuja ja jopa kevyttä lihaisuutta. Sen jälkeen saapuvat hapot, jotka ryhdistävät suutuntuman särmään kuntoon, minkä jälkeen kielelle saapuu pippuria, Mourvèdren kursailematonta maustetta, kaakaoista tammea, nahkaa ja maamaisuutta. Lopuksi melko runsaanpuoleinen alkoholi tuo kielelle sekä ryhtiä että tulista poltetta. Tanniineja on sen verran, että viiniä pitkään suussa pyöritellessä limakalvot hieman pääsevät kuivahtamaan, mutta varsinaista tiukkaa otetta niillä ei ole vaan ne pysyvät lähinnä statistin roolissa.

Melko lyhyessä, tai korkeintaan keskipitkässä jälkimaussa kielelle jää soraista maaperää, nahkaa, kevyesti konjakkista tammea, Tavelin ja Provencen roséet mieleeni tuovaa kevyttä mansikan ja vadelman aromia, maitosuklaata ja hentoa yrttisyyttä. Runsas alkoholi jää lämmittämään nielua ja kitalakea melko pitkäksi aikaa.

Yleensä melko nuorehkoihin CdR-viineihin tottuneena oli mukava todeta että kyllähän nämä arki-Rhônelaisetkin kehittyvät vanhetessaan. Tämä oli sen verran kypsä aromeiltaan, että luotan sen olleen jo hetken huipullaan ja jatkaen vielä kenties vuoden päivät parhaimpia päiviään – hirveän pitkään viiniä ei siis kannata enää kypsytellä. Viinistä puuttuu selvästi nuorin terä, mutta tilalle on tullut miellyttävästi kehittyneempiä aromeita, joita en ole tämän tyylin ja hintaluokan viineistä tottunut löytämään. Yleisesti Guigalin CdR on alueelle ominaisesti niin ruoan kanssa kuin ilmankin näppärästi toimiva kursailematon ja rehti peruspunainen, joka tarjoaa juuri sellaista perinteistä tyyliä mitä tämän hintalapun viiniltä sopii odottaakin. Pieni miinus tulee melko runsaan alkoholin tuomasta kauneusvirheestä, kun taas papukaijamerkki tulee rhônelaisessa viitekehyksessä poikkeuksellisen kehittyneistä, ja kokonaisuudessaan oikein miellyttävistä aromeista. Viini maistui oikein hyvin perjantai-illan päätteeksi niin allekirjoittaneelle kuin tämän paremmalle puoliskolle ja toimi vallan mainiosti pizzan kumppanina. Kun katsotaan mitä viivan alle jää, sanoisin että ihan turvallisesti plussan puolelle jäätiin. En tiedä oliko tämä 2007 vuosikertana niin erityinen, mutta ihan hyvin ikää kestänyt tapaus viini oli. Pitänee tutustua nuorempaan vuosikertaan ja katsoa miten se vertautuu vanhempaan sisarukseensa.

Lyhyesti: Reipas ja ronski, sopivan kehittynyt ja tasapainoinen etelä-ranskalainen, jonka ainoaksi heikoksi kohdaksi jää melko runsas alkoholisuus. Tästä huolimatta oikein miellyttävä tapaus niin arkiruokien kanssa kuin seurusteluun.

Arvio: Hyvä – Guigalin CdR on mukavan kypsä ja kehittynyt tapaus verrattuna usein melko nuoriin etelä-rhônelaisiin. En sanoisi että tämä olisi mitenkään parempi – tai ainakaan huonompi – ominaisuus; molemmilla on hetkensä. Tällä kertaa nahkaisen kehittynyt meininki toimi oivasti.

Hinnan (12,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti