- Valmistaja: Ampelidae
- Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays
- Maa: Ranska
- Alue: Loire
- Rypäleet: Pinot Noir (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 8,00e / 12 cl (Heinäkuu 2012, Ravintola Raffaello, Helsinki)
12,99e (Alko, tilausvalikoima - Hinta nyt: 13,99e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Väriltään viini on suorastaan yllättävän tumma ollakseen Pinot Noir. Väri on tumman viininpunainen ja yllättävästi melko läpinäkymätön.
Tuoksussa on kypsää luumuisuutta, konstailematonta maalaisuutta, kukkaista parfyymiä, kevyttä ja sopivan hillityksi jäävää suklaista tammea, sekä todella selvää Camparimaisuutta. En tiedä miksikä Camparin ominaistuoksua voisi nimittää, mutta tämä viini tuoksuu aivan siltä kuin sen seassa olisi tilkka Camparia. Tuoksu olisi muuten todella miellyttävä persoonallisuudessaan, mutta sitä vaivaa kevyt mutta hieman läpitunkeva asetoninen sivujuonne, joka hieman häiritsee tuoksutteluelämystä. Tästä huolimatta mielenkiinto on onnistuttu herättämään nenän kautta.
Marigny-Neufin keskitäyteläinen maku on hieman tyypillisempi Pinot Noir'lle, tarjoille erityisesti puolukan dominoimaa punamarjaisuutta, musteisuutta, pippurista mausteisuutta ja paikoitellen jopa rujoa rustiikkisuutta. Suutuntumaltaan viini on vahvan keskitanniininen – eli Pinot Noir -asteikolla yllättävänkin tanniininen – ja melko hapokas, jääden kuitenkin melko pehmeäksi verrattuna moniin klassisiin Bourgognen Pinot Noireihin.
Jälkimahu on melko lyhyt ja hohkaa runsasta lämpöä nieluun (Internet kertoo viinissä olevan alkoholia Pinot Noiriksi melko normaalit 13,2%), jättäen kielelle kevyen mausteista ja hennon mineraalista aromikkuutta.
Yleisvaikutelmaltaan en osaa sanoa suoraan pidinkö viinistä vai en, mutta ainakin se oli todella persoonallinen ja sai ihmettelemään – mistä pisteet tuottajalle. Viini myös sopi oikein loistavasti vaalean lihan kylkeen; vaikka olisin kaivannut viiniin hieman runsaampaa hapokkuutta ja raikkautta, ei ruoka varsinaisesti sitä kaivannut vaan kokonaisuus puhalsi hienosti yhteen hiileen.
Tämä Ampelidaen Pinot Noir oli loppujen lopuksi oikein mielenkiintoinen tuttavuus. Yleisella punaviiniasteikolla se ei ollut niin erityinen, mutta Pinot Noiriksi se oli kyllä kaikkea muuta mitä osasin odottaa. Vaikka viini onnistui hieman nykäisemään mattoa jalkojen alta, jäi se kuitenkin selvästi plussan puolelle. Ei erityisen ihmeellinen, mutta miellyttävän persoonallinen ja moderni Pinot Noir jota ei ole pilattu yliuuttamisella, kaiken peittävällä tammella tai ylipäänsä liiallisella yrittämisellä.
Lyhyesti: Nuorena juotavaksi tarkoitettu puolukkaisen marjaisa, hieman tukevammanpuoleinen, kursailematon ja suorasukainen viini, joka näyttää mitä hyvää annettavaa modernilla viininvalmistuksella on.
Arvio: Miellyttävä – hyvin rehellinen ja konstailematon esitys, joka on mielestäni aina mielenkiintoisempi veto kuin turvallinen ja helppo hyppy siitä, mistä aita on matalin.
Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Ravintola Raffaellossa 12 cl lasillinen oli ihan kohtuullisen hintainen.
Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti