Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.7.12

Pannon Tokaji Aszú 4 Puttonyos 2005

Pannon Tokaji Aszú 4 Puttonyos 2005
  • Valmistaja: Pannon Tokaji
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Tokaji
  • Maa: Unkari
  • Alue: Tokaji-Hegyalja
  • Rypäleet: Furmint (70%), Hárslevelü (30%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: 16,58e (Heinäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 18,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Näköjään Alkossa halutaan pitää kiinni siitä, että vakiovalikoimassa on jatkuvasti yksi 4:n ja yksi 5:n Puttonyoksen Tokaji. Vivahteikas Patricius ilmaantui hyllyille ennakoimaan loistavan Château Dereszlan poistumista, ja hyvin pian Kereskedöhàz RT:n Tokajin poistumisen jälkeen hyllyille pamahti tämä Pannonin Tokaji. Voitte nyt vertailla Pannonia aikaisempaan arvosteluuni poistuneesta tuotteesta, ja arvioida onko Pannonista tämän korvaajaksi. Sen verran mitä olen ymmärtänyt, Pannon tekee viinejä perinteiseen, raikkaaseen unkarilaistyyliin, eikä neuvostoaikoina suosioon nousseen ronskin ja mausteisen tyylin mukaisesti.

Väriltään viini on hyvin keltainen; valoa vasten katsottaessa jopa upean kullankeltainen. Tuoksu on Tokajille hyvin tyypillisen hunajainen, mehukkaan aprikoosinen ja persoonallisen mausteinen. Jalohomeen persoonallinen aromi sekoittuu runsaaseen hunajaisuuteen niin, että sitä on lähes mahdotonta erottaa tuoksusta.

Makea maku on keskivahva, mutta tuntuva hapokkuus tekee sen, että viini kevenee kenties jopa liiaksikin. Viini ei tunnu missään mielessä liian hapokkaalta, mutta sen maku tuntuu menettävän täyteläistä keskialuettaan hapokkuuden tuntuessa voimakkaasti kielen laidoilla; yleisvaikutema on napakka, mutta jotenkin vetinen. Vastapainona viini ei tunnu runsaasta (130 g/l) jäännössokeristaan huolimatta juuri yhtään raskaalta tai täyteläiseltä, vaan yllättävän kepeältä ja raikkaalta. Jalohomeinen vivahteikkuus pysyy tuoksun tavoin myös maussa hyvin taka-alalla, hillittynä.

Vaikka viini on viettänyt kunnioitettavat 33 kuukautta tammitynnyreissä, on viinissä vähän jos ollenkaan tammisuutta. Tammen aromit tuntuvat vain aika ajoin kevyenä mausteisuutena, muuten viini on hämmentävälläkin tavalla puhtaan hedelmäinen ja jopa lähes teräksinen. Toisaalta tämä on suorastaan yllättävän positiivinen käännös monesti jopa ronskin tammisten Tokajien jälkeen, mutta toisaalta en ole varma kaipaanko näin epätammista Tokajia – paradoksaalista kyllä, sillä käytännössä aina vähemmän tammea on mielestäni parempi kuin enemmän tammea. Sen sijaan tähän viiniin tammi olisi jopa saattanut tuoda lisää runsautta ja tasapainoisempaa suutuntumaa.

Keskipitkässä jälkimaussa on runsaasti yrttejä ja mineraalia, mutta myös makeata hunajaa ja ananasmehua. Myös hento tammisuus tuntuu nyt selvempänä kuin keskimaussa, mutta siltikin pysyy melko vaisuna ja hillittynä. Tammen vaikutuksen löytää viinistä parhaiten nuuskimalla tyhjää lasia, jonne juodun Tokajin viimeiset tipat ovat kuivuneet – silloin tammi tuoksuu voimakkaampana kuin mikään muu. Muuten tammen löytäminen tästä viinistä on todella työn takana.

Yleisvaikutelmaltaan Pannonin Tokaji on omalla laillaan hyvin elegantti ja upean puhdaspiirteinen, mutta taas omalla laillaan kolkko, karu ja kylmän teräksinen. Sellaisenaan omana jälkiruokana se ei siis ole parhaimmillaan, mutta taas raikkaan ilmaisunsa ansiosta se on varmasti monia muita Tokajeja helpompi yhdistettävä esimerkiksi raikkaiden hedelmäjälkiruokien kanssa. Lisäksi viinissä on aiempaa 4:n Puttonyosin Tokajia enemmän jäännössokeria, mikä on omasta mielestäni aina hyvä, sillä jälkiruokaan yhdistettäessä tärkeintä on, että viinissä on enemmän makeutta kuin jälkiruoassa. Mitä vähemmän jäännössokeria, sitä rajatumpi on se vaihtoehtojen määrä, minkä kanssa viinin voi yhdistää. Lisäksi tämä viini tarvitsee melko runsaan jäännössokerin pistääkseen vastaan runsaalle, läpileikkaavalle hapokkuudelle.

Pähkinänkuoressa: hyvin tammiseen ja selvästi kuivempaan poistuneeseen Tokajiin verrattuna Pannonin versio on tyylillisesti hyvin erilainen. Mutta parempi? En tiedä. Huonompi? Tuskin sitäkään. Se ei tullut täyttämään aiemman viinin jättämää aukkoa missään muussa suhteessa kuin siinä, että viinin on tultava Tokajista. Ainakin kyseessä on hyvin tutustumisen arvoinen ja hyvin tehty viini.

Lyhyesti: Hyvin raikas, kepeä, puhdaspiirteinen, hapokas ja vivahteikas mutta silti tuntuvan makea Tokaji.

Arvio: Tyylikäs – jälleen kerran unkarilaiset näyttävät kaapin paikan siinä, miten jäännössokeri ja hapokkuus naitetaan täydellisesti yhteen. Vivahteikas, tasapainoinen ja tyylikäs esitys, mutta sellaisenaan nautittavaksi turhankin raikas ja hapokas. Selvästi jälkiruokaviini jälkiruoille.

Hinnan (18,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Omalla kohdallani tammisuus oli kyllä melko tuntuvaa, joskin hyvin integroitunutta, mutta makuaistini taitaakin olla lähes yliherkkää osastoa, mitä tulee tammeen ja alkoholisuuteen.

    Joka tapauksessa hedelmäsorbetin ja marenkien kanssa nautittuna vinkun hedelmä uhkasi loppua kesken ja tammisuus korostui selkeästi. Tuli mieleen, että jonkin sortin maksaruuat, pateet yms voisivat toimia paremmin tämän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoho, jopa oli erilaiset mielipiteet meillä! Itselleni tämä oli todella vähätamminen tapaus, mutta lähimpänä vertailukohtana itselläni oli tuo vähän aikaa sitten nautittu Kereskedöhàz RT:n 4 Puttonyos, johon verrattuna tämän tammisuus oli lähes olematonta, minkä lisäksi viini vaikutti omaan makuuni melko vähätammiselta yleiseen Tokajin linjaan nähden. Hyvin integroitunutta tammi kyllä oli tässä, mutta niin se on tainnut olla melkeinpä jokaisessa Tokajissa, tammen määrästä riippumatta.

      Mutta varmasti tuo sorbetin ja marenkien yhdistelmä on korostanut tammisuutta, hirveän voimakastahan hedelmäisyys ei viinissä tosiaan ollut, ja nuo maksaruoat ja pateet eivät vaikuta yhtään hullummilta ehdotuksilta tälle! Vallan varteenotettava heitto.

      Poista