Humilitat Priorat 2009- Valmistaja: Franck Massard
- Tyyppi: Punaviini, DOQ Priorat
- Maa: Espanja
- Alue: Katalonia, Priorat
- Rypäleet: Grenache (60%), Carignan (40%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 8,00e / 12 cl, 48,00e / 75 cl (Tammikuu 2012, Viiniravintola Latva), 17,90e (Viinitie)
- Hinta nyt: 24,50e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Tässä omia viinimuistiinpanoarkistojani selaillessani törmäsin viiniin, jota en muistaakseni ollut muistanut päivittää blogiini. Ja toden totta, blogistani ei löytynyt minkäänlaista merkintää viinistä! Ongelmana tässä nyt on se, että missään ei ollut kirjoitettuna ylös sitä, missä ja milloin olen viiniä maistanut. Epämääräiset muistikuvat kuitenkin kertovat Prioratosta, jota maistoin Helsingin mahtavassa viinibaari Latvassa, joten uskoisin tämän olevan kyseessä oleva viini. Ainoastaan maistamisajankohta on täysin hämärän peitossa, joten approksimoin todennäköisimmän vaihtoehdon.
Väriltään viini on tasaisesti tummanpuhuvan punainen. Tuoksu on multainen, maalainen, paahtunut ja kevyesti makeankypsän hedelmäinen. Silloin tällöin nenään nousee häivähdys tammea, mutta taas aika ajoin tammea ei löydy etsimälläkään.
Suutuntumaltaan viini on paksuhko, muttei mitenkään läski tai massiivinen. Happoja on jonkin verran pitämässä raameja pystyssä, mutta mitenkään erityisen tuntuvia ne eivät ole. Tumma ja nuorekas hedelmäisyys on selvästi ja alueelle tyypillisesti kypsää, mutta miellyttävän hillittyä, ei hillottua. Tammisuus maistuu tuoksua selvemmin, mutta edelleen kovin hentona, hieman suklaisena mausteisuutena joka pitää yllä kevyttä komppia tuhdin soolon taustalla. Tanniineistaan huolimatta viini on melko pehmeä ja miellyttävän helppo ilman varsinaista kosiskelevuutta. Viini vaikuttaa olevan kaikilta osa-alueiltaan tietyllä tapaa hillitty.
Jälkimaku on lyhyenpuoleinen, korkeintaan keskipitkä, melko lämmin, paahteinen ja kevyen mineraalinen.
Kokonaisuutena Humilitat onnistui yllättämään. Tuhtia, kypsää ja tanakkaa Prioratia odottaneena se tuntuu yllättävänkin kepeältä tapaukselta. Tämä kepeys onnistuu tuomaan viiniin miellyttävää tasapainoa ja harmoniaa – viini hapot ja tanniinisuus tuskin pystyisivät pitämään aisoissa tuhdimpaa hedelmää – ja sen aromit ovat todella miellyttävän selviä ja puhdaspiirteisiä. Tammi on selvästi jätetty yleisestä espanjalaislinjasta poiketen kevyeksi mausteeksi, ei viinin itseisarvoksi. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä Priorat, joka on selvästi kepeämpi ja elegantimpi kuin monet alueen ronskimmat vastaavat tapaukset. Ei mitenkään ainutlaatuisen autuaaksitekevä viini, mutta mukavan freesi ja alueen keskimääräiseen tyyliin nähden miellyttävän persoonallinen punaviini.
Lyhyesti: Kypsä mutta ei massiivinen punaviini, joka tarjoilee hillityllä kädellä Prioraton klassisia aromeja hillityllä otteella. Edustaa selvästi alueen kepeämpää päätä.
Arvio: Miellyttävä – tätä joi oikein mielellään lasillisen jutustelun lomassa. Miellyttävän elegantti esitys alueelta, joka on useammin tunnettu massiivisisen paksuista, monoliittisista punaviineistä.
Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.
Hinnan (17,90e) ja laadun suhde: Hyvä – vielä kun saisi Alkosta samalla hinnalla.
Päivitys: viini tuli Alkon tilausvalikoimaan huhtikuussa 2013:
Hinnan (24,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.
Väriltään viini on tasaisesti tummanpuhuvan punainen. Tuoksu on multainen, maalainen, paahtunut ja kevyesti makeankypsän hedelmäinen. Silloin tällöin nenään nousee häivähdys tammea, mutta taas aika ajoin tammea ei löydy etsimälläkään.
Suutuntumaltaan viini on paksuhko, muttei mitenkään läski tai massiivinen. Happoja on jonkin verran pitämässä raameja pystyssä, mutta mitenkään erityisen tuntuvia ne eivät ole. Tumma ja nuorekas hedelmäisyys on selvästi ja alueelle tyypillisesti kypsää, mutta miellyttävän hillittyä, ei hillottua. Tammisuus maistuu tuoksua selvemmin, mutta edelleen kovin hentona, hieman suklaisena mausteisuutena joka pitää yllä kevyttä komppia tuhdin soolon taustalla. Tanniineistaan huolimatta viini on melko pehmeä ja miellyttävän helppo ilman varsinaista kosiskelevuutta. Viini vaikuttaa olevan kaikilta osa-alueiltaan tietyllä tapaa hillitty.
Jälkimaku on lyhyenpuoleinen, korkeintaan keskipitkä, melko lämmin, paahteinen ja kevyen mineraalinen.
Kokonaisuutena Humilitat onnistui yllättämään. Tuhtia, kypsää ja tanakkaa Prioratia odottaneena se tuntuu yllättävänkin kepeältä tapaukselta. Tämä kepeys onnistuu tuomaan viiniin miellyttävää tasapainoa ja harmoniaa – viini hapot ja tanniinisuus tuskin pystyisivät pitämään aisoissa tuhdimpaa hedelmää – ja sen aromit ovat todella miellyttävän selviä ja puhdaspiirteisiä. Tammi on selvästi jätetty yleisestä espanjalaislinjasta poiketen kevyeksi mausteeksi, ei viinin itseisarvoksi. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä Priorat, joka on selvästi kepeämpi ja elegantimpi kuin monet alueen ronskimmat vastaavat tapaukset. Ei mitenkään ainutlaatuisen autuaaksitekevä viini, mutta mukavan freesi ja alueen keskimääräiseen tyyliin nähden miellyttävän persoonallinen punaviini.
Lyhyesti: Kypsä mutta ei massiivinen punaviini, joka tarjoilee hillityllä kädellä Prioraton klassisia aromeja hillityllä otteella. Edustaa selvästi alueen kepeämpää päätä.
Arvio: Miellyttävä – tätä joi oikein mielellään lasillisen jutustelun lomassa. Miellyttävän elegantti esitys alueelta, joka on useammin tunnettu massiivisisen paksuista, monoliittisista punaviineistä.
Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.
Hinnan (17,90e) ja laadun suhde: Hyvä – vielä kun saisi Alkosta samalla hinnalla.
Päivitys: viini tuli Alkon tilausvalikoimaan huhtikuussa 2013:
Hinnan (24,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.
Joo! Oli kiva viini; ehkä ensimmäinen Priorat, mistä oikeasti nautin, just sen takia, että tämä on kevyempi eikä niin kypsä, että olisi hilloinen. Selvitin aikoinaan sen tammituksen, kun tässä oli niin paljon vähemmän toffeetammea, kuin muissa Priorateissa: vain 30% viinistä näkee puuta, ja tosta määrästä vain puolet on uutta puuta. Se selittää, miksi se tuntuu sieltä niin vähän.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä! Itse viini oli pieni pettymys ensimaistamisella, sillä odotin muhevampaa ja paahteisempaa tavaraa, mutta kun pääsin sinuiksi viinin kevyemmän ilmaisun kanssa, rupesi se paljastamaan monipuolisuuttaan.
PoistaTosin itse kyllä pidän Prioratoista yleensä tukevina, muhevina ja pureksittavan paksuina. Melko harvoin kuitankaan on tullut varsinaisen hilloista tavaraa - tosin vertailukohtana sellaisiin on tässä lähinnä chilen viinit ja aussi-Shirazit. Pieni hillo harvoin haittaa jos pysytään noista tasoista kaukana. :D
Mutta ainakin tuo 15% uutta puuta selittää sen, miksi tammi oli ilahduttavan pienessä osassa viinissä! Saisi olla useammissakin viineissä samalla tavalla; pieni määrä tammea ei ole pahasta, vaan usein päinvastoin tuo vain viiniin jotain lisää, mutta liiallisena se tukahduttaa kaiken alleen ja tappaa viinin hengen. Tässä on varsinainen mallioppilas siitä, miten hommat kuuluu tehdä.