Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.7.12

Nipozzano Chianti Rùfina Riserva 2008

Nipozzano Chianti Rùfina Riserva 2008
  • Valmistaja: Marchesi de' Frescobaldi
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Rùfina
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Chianti, Chianti Rùfina
  • Rypäleet: Sangiovese (90%), Cabernet Sauvignon, Colorino, Malvasia Nera, Merlot
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,90e (Toukokuu 2012, Heinemann Duty Free,
    Frankfurt International) / 18,85e (Alko)
  • Hinta nyt: 19,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Toscanassa sijaitseva Chianti on yksi Italian ylivoimaisesti tunnetuimmista punaviinialueista. Tämän alueen viinialueet voidaan jakaa pääasiassa kahteen alueeseen: alkuperäisen, 1700-luvulla muotoutuneen viinialueen ympärille syntyneeseen Chianti Classicoon, ja kaikkiin sen ulkopuolelle sijoittuviin alueisiin. Chianti Classicon viinit ovat usein muita Chiantin alueiden viinejä rotevampia, runsaampia ja kypsytystä kestävämpiä – ja tottakai hinnakkaampia – viinejä, kun taas muualla Chiantissa tehdään enemmän arkisia ja yksinkertaisempia perusviinejä, jotka ovat yleensä melko kevyitä tai keskitäyteläisiä. Poikkeuksen tähän tekee alueen pohjoislaidalla, lähes 900 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva Chianti Rùfinan alue, joka tuottaa hyvin aromikkaita ja vivahteikkata Chianteja, jotka voivat helposti vetää vertoja Chianti Classicon arvostetuille viineille.

Alueen ehdottomasti yksi nimekkäimpiä tuottajia on noin 800 vuotta Toscanan politiikassa ja viininvalmistuksessa häärinyt Frescobaldin suku, jonka omistuksessa on mm. yksi Italian arvostetuimpia Supertoscanalaisia tuottava Tenuta dell'Ornellaia. Tämä arvostelu tosin ei keskity Ornellaiaan, vaan Alkon hyllyille palanneeseen Chianti Rùfinaan, Nipozzano Riservaan.

Leppoisan sunnuntain ja hyvinmenneen (ja myöhään, pitkälle aamuyöhön venyneen) keikan kunniaksi syntyi suunnitelma tehdä perinteistä italialaista pasta bolognesea. Ruoka kaipasi uhrattavaksi pari desiä punaviiniä kastikkeeseen, joten hinnakkaimmat Barolot ja Brunellot oli syytä unohtaa heti kättelyssä. Kaapista olisi löytynyt useampi sopivan arkinen ranskalainen, mutta ranskalaisviini italialaisen ruoan kanssa kuulosti kerettiläisyydeltä ja loukkaukselta Italian ruokakulttuuria kohtaan. Parhaimmaksi korkkauskandidaatiksi päätyi siis Frescobaldin Nipozzano Riserva, joka oli tarttunut mukaan Italian-reissumme paluumatkalla Frankfurtin lentokentältä – varsin kilpailukykyiseen hintaan kun sattui irtoamaan.

Väriltään viini on mitä hennoimman aavistuksen purppuraan taittuvan syvän viininpunainen, mutta kuitenkin kauniisti läpikuultava.

Tuoksu on yksinkertaisesti huumaavan upea. Tammea siinä on, melkoisestikin, mutta se ei onnistu tökkimään allekirjoittanutta pienintäkään piirua. Nipozzanon tuoksusta löytyvä tammi ei tunnu olevan millään tavalla samalta planeetalta kuin esimerkiksi australialaisten Shiraz-viinien, Espanjan Riojalaisten tai Kalifornian Cabernet Sauvignoneiden tammi. Niissä usein tammi peittää tuoksun omilla vaniljaisilla ja paahteisilla aromeillaan, kun taas ihastuttavan monissa Toscanalaisissa (ja miellyttävän monissa muissakin italialaisissa) tammi tuntuu muuttuvan kuin yhdeksi tuoksun kanssa; tuoksusta ei voi erottaa missä hedelmä loppuu ja tammi alkaa. Mikään ei jää peittoon, vaan kaikki korostuvat ja muuttuvat uusiksi.

Nipozzanon tuoksu on heti korkkaamisen jälkeen muhkeahko ja houkuttavan makean kirsikkasuklainen. Siinä on kevyttä multaa, vadelmaa, hentoa nahkaisuutta ja aavistus appelsiininkuorta. Yleisvaikutelma on todella vivahteikas ja elegantti. Avauduttuaan useamman tunnin karahvissa tuoksu keventää osan tammesta syrjään, keventäen tuoksua ja tuoden siihen hennon raikasta mineraalisuutta.

Maultaan viini on hyvin kuiva, tuoksun tavoin kirsikkasuklainen, kevyen nahkainen ja hapokkuudeltaan ihastuttavan ryhdikäs. Hyvästä happorakenteestaan huolimatta viini ei kuitenkaan ole erityisen kepeä, vaan sopivan keskitanakka ja silkkisen täyteläinen. Edellisiin Chianti Classicon ulkopuolisiin Chianteihin verrattuna Nipozzano on jopa yllättävänkin runsas ja täyteläinen, muttei niinkään harteikkaan roteva. Tanniineja on jonkin verran tuntuvasti, mutta mitenkään huomattavan tanniinisesta viinistä ei ole kyse. Maun kirsikkasuklaan ohella on myös klassista Toscanan tiukkaa hapankirsikkaa, kahvia, mineraalia, mausteita ja puisevan savuista sikarilaatikkoa. Kokonaisuutena aromit kuitenkin nivoutuvat niin hyvin yhteen, että yksittäisten aromien erottelu on todella vaikeata ja yleisvaikutelmaksi jää vain hyvin runsas ja vivahteikas mielikuva.

Kuivassa jälkimaussa kielelle jää pitkäksi aikaa kahvisuklaista tammea, paahdettuja mausteita ja kalkkista mineraalisuutta. Hapot tuovat jälkimakuun tuntuvasti eloisuutta ja nostavat vettä kielelle.

Maistettuaan viiniä ymmärtää miksi Rùfinan alueen Chianteja arvostetaan. Aluksi viinin ostaminen arvelutti, sillä vajaa pari kymppiä ei-Classico-alueen Chiantista kuulosti paljolta, mutta hinnan ymmärtää paremmin viiniin tutustuttuaan. Viinin runsas vivahteikkuus ei häpeä ollenkaan Chianti Classicon serkkujen rinnalla, ja viinin piirun verran kepeämpi suutuntuma sopii paremmin kevyille pastaruoille kuin rotevammat Classicot.

Viini sopi upeasti ajalla ja sydämellä valmistetun pasta bolognesen kylkeen, ja koska viini oli edulliseen hintaan ostettu Saksanmaalta, ei tehnyt kipeää uhrata paria desiä kastikkeeseenkaan. Onhan ruoka kuitenkin yhtä hyvää kuin sen heikoin lenkki, joten sen laatu ei jäänyt ainakaan viinistä kiinni! Viini oli myös vallan hyvin lähestyttävissä heti korkkaamisen jälkeen, mutta tunnin karahvissa makoiltuaan viini rupesi olemaan parhaimmillaan. Sen sijaan reilun kolmen tunnin jälkeen osa viinin aromeista ja syvyydestä oli ehtinyt jo kadota, joten viiniä ei kannata ilmata turhan kauan, ja jos tiedossa on pitemmän kaavan pulloon tutustuminen, riittää melko lyhytkin karahvissa lokoilu.

Lyhyesti: Valloittavan vivahteikas, tyylikäs, tasapainoinen ja klassinen Chianti, joka poikkeuksellisesti tulee arvostetun Classico-alueen ulkopuolelta.

Arvio: Erinomainen – pitkästä aikaa vivahteikas ja syvä Chianti, joka onnistuu laajentamaan perinteisen, tiukan hapankirsikkaisuuden aromikkuuden rajojen ulkopuolelle, mutta olemaan silti tunnistettava ja alueelle mitä tyypillisin esitys. Frescobaldi onnistuu suurista tuotantomääristään huolimatta pitämään laadun ihastuttavan korkealla. Upea esitys.

Hinnan (19,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti