Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste vegaaninen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vegaaninen. Näytä kaikki tekstit

18.12.12

Lammershoek LAM Syrah 2010

Lammershoek LAM Syrah 2010
  • Valmistaja: Lammershoek
  • Tyyppi: Punaviini, WO Swartland
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Swartland
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,50e / 12 cl (Marraskuu 2012, Vin-Vin, Helsinki)
  • Hinta nyt: 14,90e (Joulukuu, 2012, Viinitie)


Helsingin mainiossa viininurkkauksessa, Vin-Vinissä, pyörähtäessämme silmiini osui tunnistettavalla LAM-etiketillä varustettu Lammershoekin pullo. Repositoryn Otto Niemisen kirjoitusten ansiosta päähäni oli jäänyt positiivinen mielikuva Lammershoekin viineistä, joten pakkohan sitä oli viini ottaa testattavaksi.

Lammershoekin tila on todella vanha – niin Etelä-Afrikan standardeilla, kuin ihan yleensäkin: korkeista lämpötiloistaan ja yleisesti vielä kovin nuoresta viininviljelyhistoriastaan tunnetulla Swartlandin alueella sijaitseva tila on peräisin vuodelta 1718 ja sen ensimmäiset viini-istutukset ovat vuodelta 1750. 1970-luvulla viinitalon tarhat laajenivat käsittämään kotimaidensa ulkopuolella harvinaisia lajikkeita (esim. Harslévelü, Tinta Barroca) ja vuonna 1995 tapahtuneen omistajanvaihdoksen seurauksena tilan taso rupesi nousemaan kohisten. Vuodesta 2000 alkaen tilalla ollaan siirrytty luomuviljelyyn.

Lammershoek pyrkii tekemään viininsä mahdollisimman luonnollisiksi ja vähän muokatuiksi ja tilan viinifilosofian mukaan tärkeintä on korostaa rypäleiden ja maaperän omien aromien asemaa. Viinitalo pyrkiikin tähän melko vaikuttavalla kattauksella eri metodeita: kaikki viinit viljellään luonnonmukaisin menetelmin ja käytetään spontaaniti viinien omilla hiivoilla; viineihin ei lisätä missään vaiheessa mitään muuta kuin hieman rikkiä säilyvyyden varmistamiseksi; dominoivan tammen minimoimiseksi talon perustason LAM-viinit käytetään terästankeissa, betonitankeissa ja lopuksi vajaan vuoden verran pulloissa, kun taas huipputason Lammershoek-viinit käytetään ja kypsytetään vuoden ajan hiivasakan kanssa vanhoissa tammitynnyreissä, jotka eivät juurikaan luovuta makua, minkä jälkeen viinin kypsytystä jatketaan betonisammiossa; viinit pullotetaan kirkastamattomina ja suodattamattomina; moniin viineihin käytetään runsaasti kokonaisia rypäleterttuja ja viinit useat puristetaan perinteisesti jaloin, jolloin vältetään liian rankka rypäleiden puristaminen. Upea kattaus viininvalmistusmenetelmiä, joista saisi ottaa mallia hyvin moni vanhan maailman tuottaja, ja vielä suurempi määrä uuden maailman viinitaloja. Viinin kuuluu maistua luonnolliselta, ei makealta, yliuutetulta ja tammenmakuiselta hedelmämehulta, jossa on liikaa alkoholia!

Väriltään viini on tummanpunainen ja paksu, lähes läpinäkymätön, ja reunoilta verenpunaiseksi haalistuva.

Kevyen makeasta tuoksusta löytyy kypsää karhunvatukkaa ja boysenmarjaa, kevyttä luumua, runsaasti maustepippuria ja pitkällisen pohdinnan jälkeen jotain, jota voi parhaiten kuvailla ilmakuivatuksi kinkuksi.

Makeaan ja tummanpuhuvaan tuoksuun nähden viini onkin suussa varsin eloisa, yllättävän kuiva ja kevyehkö. Hedelmä tuo napakkuudessaan ja anteeksipyytelemättömässä ronskiudessaan ehdottomasti Pohjois-Rhônen Syrah'n, ei minkään Etelä-Afrikan Shirazin. Viinin yleisilme on röyhkeähkö, mutta varsin tasokas. Hedelmäisyys on voimakasta muttei suurta, ilme on tiukka ja kokonaisuudesta löytyy asennetta ja puraisua. Aromipuolella on tanniinista ja yrttistä bitteriä, hentoa savua, vihanneksisuutta ja tuoreita karhunvatukoita ja mustaherukoita. Rakenne on ilahduttavan hapokas ja tuntuvan, muttei dominoivan tanniininen.

Kielellä viipyilee pitkään kuivaa ja rotevaa hapankirsikkaisuutta, katkeroista yrttisyyttä ja veden kielelle nostattavaa hapokkuutta.

Kokonaisuutena LAM Syrah on todella erinomainen, rehellinen ja puhdaspiirteinen Syrah ilmaan minkäänlaista pelleilyä tai väkinäisyyttä – sekä jopa hämmentävän pohjois-rhônelainen ollakseen eteläafrikkalainen kuuman alueen viini. Näköjään alue ei ole kaikki kaikessa; jos kerran kuumassa Swartlandissa pystytään tämmöisiin suorituksiin, miksei muuallakin? Saisivat nämä eloisat, rehdit ja jopa Suomessa hintaansa nähden mainiot, vivahteikkaat luonnolliset viinit ruveta syrjäyttämään noita markkinoita hallitsevia, persoonattomia liukuhihnaviinejä.

Ja jos talon peruslinjaston esitys on tämän tasoinen, minkähänlainen mahtaa olla talon huippu-Syrah?

Lyhyesti: Ihastuttavan puhdaspiirteinen, hyvin napakka, kuiva ja konstailemattoman luonnollisen aromikas Syrah, joka tulee Etelä-Afrikasta, mutta muistuttaa tyyliltään enemmän pohjois-rhônelaista.

Arvio: Erinomainen – todella mainio, eloisa ja kaikin puolin maukas uuden maailman Syrah; tyylinsä ja hintaluokkansa edustajana Suomessa melkeinpä jopa ainoa laatuaan.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Vin-vinissä 12cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.
Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

31.7.12

Ampelidae Marigny-Neuf Pinot Noir 2010

http://www.alko.fi/tuotteet/936097/Ampelidae Marigny-Neuf Pinot Noir 2010
  • Valmistaja: Ampelidae
  • Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,00e / 12 cl (Heinäkuu 2012, Ravintola Raffaello, Helsinki)
    12,99e (Alko, tilausvalikoima
  • Hinta nyt: 13,99e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Tässä lämpenevän heinäkuun lopulla tuli lounastettua Aleksanterinkadun Raffaellossa, jossa pippurikastikkeella ryyditetyn kanan rintafileen kumppaniksi valikoitui Loirelainen Pinot Noir. Viinin tuottaja, Ampelidae, on viinintekijäksi ryhtyneen akateemikko Frédéric Brochet'n klassisiin loirelaisiin viinityyleihin erikoistunut moderni viinitalo, jonka tavoitteena on tehdä mahdollisimman luonnonmukaisia viinejä vegaaniystävällisesti. Koska Loiren Pinot Noirit ovat allekirjoittaneelta jääneet tähän asti melko hämärän peittoon tunnetumpien Burgundereiden vetäessä mielenkiinnon puoleensa, on syytä tilaisuuden tullen hypätä tuntemattomaan.

Väriltään viini on suorastaan yllättävän tumma ollakseen Pinot Noir. Väri on tumman viininpunainen ja yllättävästi melko läpinäkymätön.

Tuoksussa on kypsää luumuisuutta, konstailematonta maalaisuutta, kukkaista parfyymiä, kevyttä ja sopivan hillityksi jäävää suklaista tammea, sekä todella selvää Camparimaisuutta. En tiedä miksikä Camparin ominaistuoksua voisi nimittää, mutta tämä viini tuoksuu aivan siltä kuin sen seassa olisi tilkka Camparia. Tuoksu olisi muuten todella miellyttävä persoonallisuudessaan, mutta sitä vaivaa kevyt mutta hieman läpitunkeva asetoninen sivujuonne, joka hieman häiritsee tuoksutteluelämystä. Tästä huolimatta mielenkiinto on onnistuttu herättämään nenän kautta.

Marigny-Neufin keskitäyteläinen maku on hieman tyypillisempi Pinot Noir'lle, tarjoille erityisesti puolukan dominoimaa punamarjaisuutta, musteisuutta, pippurista mausteisuutta ja paikoitellen jopa rujoa rustiikkisuutta. Suutuntumaltaan viini on vahvan keskitanniininen – eli Pinot Noir -asteikolla yllättävänkin tanniininen – ja melko hapokas, jääden kuitenkin melko pehmeäksi verrattuna moniin klassisiin Bourgognen Pinot Noireihin.

Jälkimahu on melko lyhyt ja hohkaa runsasta lämpöä nieluun (Internet kertoo viinissä olevan alkoholia Pinot Noiriksi melko normaalit 13,2%), jättäen kielelle kevyen mausteista ja hennon mineraalista aromikkuutta.

Yleisvaikutelmaltaan en osaa sanoa suoraan pidinkö viinistä vai en, mutta ainakin se oli todella persoonallinen ja sai ihmettelemään – mistä pisteet tuottajalle. Viini myös sopi oikein loistavasti vaalean lihan kylkeen; vaikka olisin kaivannut viiniin hieman runsaampaa hapokkuutta ja raikkautta, ei ruoka varsinaisesti sitä kaivannut vaan kokonaisuus puhalsi hienosti yhteen hiileen.

Tämä Ampelidaen Pinot Noir oli loppujen lopuksi oikein mielenkiintoinen tuttavuus. Yleisella punaviiniasteikolla se ei ollut niin erityinen, mutta Pinot Noiriksi se oli kyllä kaikkea muuta mitä osasin odottaa. Vaikka viini onnistui hieman nykäisemään mattoa jalkojen alta, jäi se kuitenkin selvästi plussan puolelle. Ei erityisen ihmeellinen, mutta miellyttävän persoonallinen ja moderni Pinot Noir jota ei ole pilattu yliuuttamisella, kaiken peittävällä tammella tai ylipäänsä liiallisella yrittämisellä.

Lyhyesti: Nuorena juotavaksi tarkoitettu puolukkaisen marjaisa, hieman tukevammanpuoleinen, kursailematon ja suorasukainen viini, joka näyttää mitä hyvää annettavaa modernilla viininvalmistuksella on.

Arvio: Miellyttävä – hyvin rehellinen ja konstailematon esitys, joka on mielestäni aina mielenkiintoisempi veto kuin turvallinen ja helppo hyppy siitä, mistä aita on matalin.

Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Ravintola Raffaellossa 12 cl lasillinen oli ihan kohtuullisen hintainen.
Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.