Gaja Cremes 2009- Valmistaja: Gaja
- Tyyppi: Punaviini, DOC Langhe Rosso
- Maa: Italia
- Alue: Piemonte, Langhe
- Rypäleet: Dolcetto (50%), Pinot Noir (50%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 19,90e (Toukokuu 2012, Enoteca di Baccanelli, Sirmione, Italia)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Gajan suku on valmistanut viinejä Piemontessa jo 1800-luvulta, ja jo silloin perheen nimi yhdistettiin korkeaan laatuun ja sen mukana tulevaan korkeaan hintaan. Lisäksi esimerkiksi Gajan viinitalon 1961 Barbarescoa pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista alueen viineistä. Tästä huolimatta Barbaresco oli pitkään melko tuntematon ja aliarvostettu alue, joka oli jäänyt täysin naapurinsa Barolon maineen varjoon. Vasta kun Angelo Gaja päivitti viinitalon viininvalmistustekniikoita moderneiksi, istutti arvostetuille Nebbiolo-tarhoille Cabernet Sauvignonia ja otti käyttöön perinteisten tammisammioiden tilalle pieniä ranskalaisia tammitynnyreitä, alkoi maailman mielenkiinto siirtyä kohti Barbarescoa. Kun Gaja oli saanut ihmisten huomion, alkoi hän markkinoida korkealaatuisia (ja -hintaisia) Barbarescojaan, jotka sitten hetkessä pomppasivatkin maailman arvoviinien kaanoniin.
Nykypäivänä Gajan viinit ovat käytännössä luksustuotteita. Gajan Barbaresco on määritelmä laadukkaalle Barbarescolle, mutta samalla maksaa ympäri päälle maailman toista sataa euroa. Monet ovat todenneetkin Gajan viinien harvoin tarjoavan varsinaista vastinetta rahoille, mutta takuuvarmasti ainakin korkeata laatua. Hintatasosta kertonee jotain se, että viinitalon edullisimmat peruslinjaston tuotteet, Cremes ja Sito Moresco maksavat jo Italiassa 20-30 euroa.
Arvostelussa tänään on tosiaan Gajan Cremes; syntymäpäivänäni Sirmionen linnakaupungin pikkuisesta – mutta varsin tasokkaan oloisesta – viinimyymälästä ostamani omintakeinen sekoitus Piemonten alkuperäislajike Dolcettoa ja Ranskan kruununjalokivi Pinot Noiria. Koska molemmat rypäleet ovat tunnettuja kepeydestään ja hapokkuudestaan, on melko todennäköistä, että käsissäni on viini, joka sopii makumieltymysteni kanssa hyvin yhteen. Viini loppusijoituspaikka oli sateisena loppukesän iltana perinteisen pizza Margheritan kumppanina.
Väriltään viini on odotetun läpinäkyvä, mutta sävyltään yllättävänkin tummanpuhuva; reunoille asti syvän viininpunainen. Tuoksussa Dolcetto tuntuu lähinnä hallitsevan tummalla kirsikkaisuudellaan, maamaisuudellaan ja kevyellä savuisuudellaan. Tammea on hyvin hillitysti ja se on integroitunut erinomaisesti tuoksun sekaan, tuoden siihen paahdettua makeata mausteisuutta. Seassa tuntuu olevan myös mustetta, hentoa mineraalia ja miellyttävän persoonallinen vivahde pitkään kypsytettyä balsamiviinietikkaa. Reilun tunnin dekantoinnin jälkeen tammisuus on selvästi enemmän pinnassa kevyenä suklaisuutena, mutta niin on myös taustalla pysytellyt makeankypsä karpaloisuus. Yleisvaikutelma on kuitenkin edelleen selvän kirsikkaisen, pohjoisitalialaisen punaviinin.
Suutuntumaltaan Cremes on kepeästä, keskitäyteläisestä maustaan huolimatta yllättävänkin runsas, täyteläinen ja pehmeä – erityisesti ollakseen Dolcetto-PN-blend. Mitenkään mehevän makea viini ei ole, sillä aromikkuudessa on päällimmäisenä hyvin kirpakkaa ja hapanta Morello-kirsikkaa, karpaloa ja muhevaa maamaisuutta – aromit ovat hyvin uskollisia ja ihastuttavan selväpiirteisiä käytetyille rypälelajikkeille. Ensimausta tuntuu puuttuvan varsinainen alkupotku, eli viini lipuu kuin huomaamatta kielelle, jonka jälkeen se ottaa makuhermoista salakavalasti niskalenkin ja ryhtyy tarjoilemaan hyvin tiukkaa ja intensiivistä, happamankirpakkaa marjaisuutta ja voimakasta mausteisuutta. Yleisvaikutelma on miellyttävän tasapainoinen ja kompleksi – ottaen huomioon että kyseessä on viinitalon peruspullote. Vähätanniinisista lajikkeista johtuen viinissä ei ole juuri ollenkaan tanniinien puraisua, vaikka Gaja onkin tunnettu melko pitkistä maseroimisajoista viininvalmistuksessaan.
Avauduttuaan viini on selvästi lempeämpi ja suutuntumaltaan lähes samettinen, mutta samalla runsas uutos ja tammitynnyri saapuvat enemmän framille: tasapainoa edelleen löytyy, mutta hapan Morello-kirsikka on vaihtunut kypsän makeaan kirsikkaisuuteen, tammeen on tullut mukaan kevyen makeata kaakaoisuutta ja selvin raikkaus on jäänyt taka-alalle.
Jälkimaku on tummista aromeistaan huolimatta miellyttävän raikas ja puhdaspiirteinen, kielelle jää sopivan pitkäksi aikaa vanhaa puuta ja hyvin tumman suklaan mieleen tuovaa kitkeryyttä, jota tasapainottaa kypsä, karpaloinen punamarjaisuus. Lopuksi nielussa tuntuu kevyesti kohtalaisen alkoholin (13,5%) tuomaa lämmön hehkua.
Aluksi viini on selvästi tiukempi, raikkaampi ja fokusoituneempi ilmaisultaan, mutta viinin avautuessa se rupeaa muistuttamaan yhä enemmän geneeristä, modernia uutosviiniä. Varsinaiseksi hedelmäpommiksi tai ylitammitetuksi Frankensteiniksi viini ei missään vaiheessa muutu, mutta omaan konservatiivisempaan makuuni viini tuntui sopivan melko pian korkkaamisen jälkeen.
Pizzan kanssa viini pelasi hyvin alusta loppuun, sillä alun raikkaus puri pizzaan hyvin kun taas pizza hillitsi erinomaisesti viinin mehevämpiä ja tammisempia puolia, jotka saapuivat vasta tunnin parin jälkeen. Sen sijaan jos tiukat, hapankirsikkaiset viinit eivät ole sydäntä lähellä, suosittelen dekantoimaan viiniä parin tunnin ajan: viinin valtaavat tällöin selvästi tummemmat, kypsemmät ja makean tammiset aromit ilman että tasapaino kärsii. Tiivistäen voisi todeta viinin olemman nopeasti korkattuna ruokaystävällinen tapaus, kun taas ilman napostelua tapahtuvaa seurustelua ajatellen pitkään dekantoitu viini potkii paremmin.
Kokonaisuutena viini on vallan vaikuttava perustason punaviini, mutta toisaalta tähän hintaan sitä on kyllä jo lupa odottaakin. Tuottajana Gaja onnistui vakuuttamaan ainakin tällä esityksellä; Cremes on varsin miellyttävä ja kompleksi piemontelainen. Katsoo nyt kuinka kauan kestää, että pääsee tutustumaan niihin tuottajan hinnakkaampiin tuotoksiin...
Lyhyesti: Aluksi hyvin tyypillisen tiukka, hapankirsikkainen pohjois-italialainen, joka avauduttuaan muuttuu yleismaailmalliseksi hurmuriksi. Hyvin tasapainoinen, runsas, syvä ja silti tarpeeksi kepeä viini moneen eri käyttöön.
Arvio: Erittäin hyvä – mitään maailmojamullistavaa viini ei tarjonnut, mutta siitä on myös vaikeata löytää mitään pahaa sanottavaa. Ehkä eniten olisin kaivannut vähemmän pitkään auenneen viinin runsasta uutosta ja muhevaa tammea ja sen tilalle pelkkää yksinkertaista pohjois-italian Dolcettojen askeettisuutta. Joissain tapauksissa vähemmän on enemmän.
Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti