Jaboulet Côte Rôtie Les Jumelles 2006

Jaboulet Côte Rôtie Les Jumelles 2006

• Valmistaja: Paul Jaboulet Aîné
• Tyyppi: Punaviini, AOC Côte-Rôtie
• Maa: Ranska
• Alue: Rhône, Pohjois-Rhône, Côte-Rôtie
• Rypäleet: Syrah (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 49,70e (Elokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 52,20e (Tammikuu 2014, Alko)

Pohjois-Rhône, Syrahin kehto. Siinä missä paahteisen kuuman Etelä-Rhônen punaviinit ovat usein Grenache-vetoisia sekoiteviinejä, ovat viileämmän Pohjois-Rhônen vastaavat lähes yksinomaan Syrah-viinejä – joistakin saattaa löytyä myös pieni osa valkoista Viognieria. Toinen merkitsevä ero näiden viinien välillä on hinta – siinä missä useimmat etelä-rhônelaiset ovat melko edullisia ja nuorena nautittavia, ovat usein kypsytystä hyvin kestävät ja usein myös jossain määrin kaipaavat pohjois-rhônelaiset edullisimmillaankin juuri ja juuri kohtalaisen hintaisia, huomattavan osan ollessa varsin kovankin hintaista; toistasataa euroa tuoreesta vuosikerrasta ei ole mitenkään harvinaista.

Pohjois-Rhônen Côte-Rôtie on Syrah- ja Syrah-Viognier-viineistään tunnettu viinialue, jonka viinit usein nautitaan hieman iäkkäämmänpuoleisina, mikä näkyy mm. tässä Alkon perusvalikoiman ainoassa alueen edustajassa, joka saapui valikoimiin kevättalvella vajaan kuuden vuoden ikäisenä. Ihmetelläänpä, minkälainen tapaus tällä kertaa on kyseessä.

Väriltään viini ei ole niin tumma kuin olisi voinut Syrah'lta odottaa; kokonaisuus on kevyesti, mutta melko selvästi läpinäkyvänpuoleinen. Sävy on tumma ja keskimääräistä vanhemmasta iästä kielii kevyt punarusehtavuus.

Tuoksu on selvästi Pohjois-Rhônen viinin: nenään leijailee karpalon ja hennon tammen ohella kevyttä savuista maamaisuutta, rasvaista lihaisuutta ja aavistus tapenadea – mausteista oliivisuutta.

Maussa on sekä särmää että eleganssia: niin kirpeätä hapankirsikkaa kuin kypsää, tummaa kirsikkaa tarjoileva maku ei rävähdä heti kielellä värisuoraksi, vaan hiipii salakavalasti täyttämään suun. Makumaailmaa komppaavat savuisuus, hillitty ja hyvin integroitunut tammi, sekä paahdettu mausteisuus. Viini on selvästi viileän ilmaston Syrah, sillä uuden maailman Shiraz-viineistä tuttuä hilloa ja läskiä viinistä ei löydy lainkaan; happoja ja tanniineja löytyy, mutta ne ovat hyvässä harmoniassa hedelmän kanssa. Jopa niinkin hyvin, että viini vaikuttaa melkoisen pyöreältä, helpostilähestyttävältä ja huolettomalta edustaakseen yhtä maailman korkeimmalle arvostettua punaviinialuetta. Vaikka tanniineissa löytyy, soisin viinissä jopa olevan happoja enemmänkin; selkäranka löytyy vallan helposti, mutta kokonaisuudelta tuntuu puuttuvan hieman ryhtiä.

Jälkimaku on vaikuttava: kevyt savuisuus ja morellokirsikkainen aromikkuus jatkuu kielellä erittäin pitkään hapokkuuden tullessa erinomaisesti esiin nostaen vettä kielelle.

Onko Pohjois-Rhône siis maineensa arvoinen, tuottaako se hyviä viinejä? Jälleen kerran tämä osoittaa, että totta maar. No, onko tämä sitten hintansa arvoinen? Ehei.

Les Jumelles on oikein upea viini, mutta viiden kympin hintalapulla saa viiniltä odottaa jo aika paljon. Sen sijaan tämän viinin Akilleen kantapää on sen väliinputoajamainen vaikutelma: se vaikuttaa lähteneen vallan hyvin kehittymään, mutta nykyisellään se ei oikein vielä vakuuta: kokonaisuus tuntuisi kaipaavan lisää vuosia. Sen sijaan rakenteen puolesta ei hirveän pitkään sitä uskaltaisi kypsytellä, muutamia vuosia korkeintaan, vaikka tuhti hedelmä todennäköisesti kantaisikin pidempään. Pohjois-Rhônelaiset usein maksavat kuin synti, mutta tällä kertaa odotukset eivät saa aivan vastinetta rahoilleen – hinnasta kymmenen-viisitoista euroa pois, ja kyseessä olisi selvästi rahansa arvoinen ostos. Kun katselee kuinka erinomaisia viinejä jo Alkosta irtoaa kolmen kympin kieppeiltä – ulkomaista nyt puhumattakaan – on Les Jumelles turhan kovassa seurassa.

Lyhyesti: Pehmeänrunsas, aromikas ja tyylikäs viileän ilmaston Syrah, jonka optimaalisin nauttimishetki lienee n. 8-9 vuotta vuosikerrasta.

Arvio: Tyylikäs – Les Jumelles on melko iso viini, jossa on sen koosta huolimatta siroa eleganssia ja viehkeyttä. Viini ei tee rotevuudestaan isoa numeroa, vaan se antaa kokonsa tulla huomatuksi varsin vaivihkaa. Silti mitenkään fantastista elämystä se ei onnistu tarjoamaan, vaan se tuntuisi kaipaavan lisää joko napakkan hapokasta nuorekkuutta tai iän tuomaa kehittyneempää, monisyisempää aromikkuutta. Tällä hetkellä se tuntuu olevan vielä välivaiheessa, jossa ei saa selvää, onko kyseessä lintu vai kala.

Hinnan (52,20e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.