Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.8.12

Colli di Serrapetrona Sommo 2008

Colli di Serrapetrona Sommo 2008
  • Valmistaja: Tenuta Colli di Serrapetrona
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Passito, IGT Marche Rosso
  • Maa: Italia
  • Alue: Marche, Macerata, Serrapetrona
  • Rypäleet: Grenache (100%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: 18-28e (Elokuu 2012)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Kävimme tässä viime viikon lopulla aterioimassa äitini luona ja aterian loppuhuipennukseksi paljastui äitini Marchen-reissulta, suoraan Colli di Serrapetronan viinitilalta ostettu, neljän kuukauden ajan rusinoiduista, paikallisesti Vernaccia Nera -nimellä tunnetuista Grenache-rypäleistä valmistettu punainen appassimento-jälkiruokaviini Sommo.

Viinitilalla oli neuvottu, että viini sopii täydellisesti paikallisten anisrinkilöiden kumppanina, joten tottahan niitäkin oli kuulemma sitten pitänyt ostaa viinin kumppaniksi. Aterian jälkiruokana oli siis tarjolla lasillinen Sommoa ja näitä anisleivonnaisia.

Väriltään viini on reunoille asti mustanpuhuvan punertava, seassa pieni aavistus purppuran sinertävää sävyä. Tuoksu on todella mehevän makea, mustaherukkahilloinen, maitosuklainen, kevyen tupakanpuruinen ja jotenkin liköörimäisellä tavalla kevyen yrttinen – kenties aavistus minttuisuutta?

Maku ei ole yhtä persoonallinen ja vivahteikas kuin tuoksu, mutta silti perinteisistä makeista punaisista viineistä mukavalla tavalla hieman poikkeava. Hyvin täyteläisessä ja mehevän mehukkaassa maussa on hennon pippurista mausteisuutta, kevyttä leivontamausteisuutta, makeita luumuja ja vivahde nahkaisuutta. Suutuntumaltaan viini on kevyen tanniininen ja yllättävänkin raikkaan oloinen vaikkei viini olekaan mitenkään erityisen hapokas. Hapot onnistuvat kuitenkin pitämään kevyen tanniinien puraisun kanssa pitämään viinin raamit hyvin pystyssä.

Jälkimaku on aavistuksen lämmin, makean marjahilloinen, vivahteikas, melko pitkä ja oikein maukas. Kokonaisuus on todella pehmeä ja ystävällinen, varsinaista aikuisten karkkia tämä. Nenässä ja kielellä tuntuu tapahtuvan kaikkea koko ajan. Punaiseksi appassimento-viiniksi Sommo on oikein tasapainoinen ja onnistunut tekele, ja mikä ilahduttavinta – miellyttävän erilainen. Portviiniin tätä ei sekoittaisi vahingossakaan, Banyulsistakin ollaan kaukana. Recioto rupeaa olemaan lähellä, mutta silti Vernaccia tuo paletille niin paljon omaa aromikkuuttaan, että silti jäädään kauas myös tästä Pohjois-Italian pikkuserkusta.

Entä toimiko viini mainostetusti niiden anisrinkilöiden kanssa? Totta maar! Sellaisenaan hieman kuivat ja mauttomat rinkilät muuttuivat viinin kostuttaessa ne aivan toisenlaisiksi, aniksen tullessa selvän voimakkaana esiin. Lisäksi tämä aniksisuus sulautui erinomaisesti viinin mausteiseen ja makean marjaiseen aromikkuuteen, tehden kokonaisuudesta kaikin puolin erinomaisen. Tämä siitä huolimatta, että rinkelit eivät olleet kovin kaksisia – Serrapetronan tyyppien ei kannata luottaa tulevaisuudessa niinkään leipurin- kuin viinintekijän taitoihinsa!

Lyhyesti: Aromikas, pehmeä, tumman hedelmäinen, tasapainoinen ja maukas makea punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – eipä tässä mitään pahaa sanottavaa taida olla. Kaikin puolinen erinomainen valinta aterian päätökseksi, erityisesti niiden anisrinkilöiden kanssa.

Hinnan (18-23) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (23-28) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti