Suavia Monte Carbonare 2012

Suavia Monte Carbonare 2012

• Valmistaja: Azienda Agricola Suavia
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,90e (Joulukuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 19,90e (Huhtikuu 2015, Alko)

Olen useampaan otteeseen sanonut, että diggaan Suaviaa pyörittävien Tessarin siskosten meiningistä. Heidän vanhempansa, Giovanni ja Rosetta, tekivät vuodesta 1887 viljeltyjen viinitarhojen lähistölle viinitalon Fittàn kylään vuonna 1992, mutta vasta kolmen Tessarin siskoksen, Alessandran, Merin ja Valentinan, johdossa tästä viinitalosta on tullut yksi Soaven parhaimmista, laadukkaimpia viinejä tuottavista viinitaloista. Heidän aikanaan talo on siirtynyt käyttämään vain luonnonmukaisia lannoitteita ja torjunta-aineita ja tarhoilla ollaan siirrytty monokulttuurista suurempaan biodiversiteettiin antamalla ruohon, oliivipuiden ja mudien kasvien kasvaa tarhoilla köynnösten seassa. Sertifikaatteja Suavia ei tietääkseni omista, mutta talon kotisivuja pläräilemällä voi rivien välistä lukea, että talo taitaa viljellä tiluksiaan biodynaamisesti. Viinit valmistetaan mahdollisimman käsittelemättömästi, tarhojen omia villihiivoja hyödyntäen.

Suavia viljelee vain kahta alueen omaa rypälettä, Garganegaa ja Trebbiano di Soavea – jonka toiset sanovat olevan sama asia kuin Marchen Verdicchio, mutta toiset (ml. Suavia) sanovat sen olevan Verdicchiosta mutatoitunut oma, hieman erilainen lajike. Mene ja tiedä. Koska rypäletarjonta on pientä, on talon katalogikin melko pieni: vain kuusi viiniä. Selkärangan (60,000 pulloa/vuosi) muodostaa Soave Classico, joka on perinteinen Garganega / Trebbiano di Soave -blend. Lisäksi talolla on 100% kuivatuista Garganega-rypäleistä valmistettu Recioto, Acinatium (3,500 plo/v), 100% Trebbiano di Soavesta valmistettu kuohuviini, Opera Semplice (2,000 plo/v) ja 3 erilaista lippulaivaviiniä. Parhaista Trebbiano di Soave -rypäleistä valmistetaan ihastuttavan mineraalinen Massifitti (3,000 plo/v), kun taas talon parhaat Garganegat menevät pääosin nyt arvioitavaan Monte Carbonareen (30,000 plo/v). Lisäksi osa Garganega-rypäleistä annetaan kypsyä ylikypsiksi, minkä jälkeen niistä valmistettua viiniä kypsytetään 15 kk tammitynnyrissä. Tästä viinistä valmistetaan Le Rive (7,000 plo/v).

Hassun muotoiseen, perunanuijamaiseen pulloon pullotettu Monte Carbonare on siis 100% Garganegasta valmistettu lippulaivaversio talon Soave Classicosta. Viini on kypsynyt aluksi 15 kk sakkojen kanssa terästankeissa, minkä jälkeen viini on suodatettu kerran kevyesti ja annettu kypsyä vielä 3 kk pullossa ennen markkinoillelaskua. Viini ei ole missään vaiheessa käynyt happoja pehmentävää malolaktista käymistä. Nimensä se saa ("hiilenpolttajien vuori") tarhojen tuliperäisestä, hiiltä muistuttavasta maaperästä.

Viinin väri on haalean kellervä hennosti korostuneella vihreällä sävyllä.

Tuoksu on kuin suoraan oppikirja-Soavesta: kypsää omenaa, hunajamelonia, kevyttä heinäisyyttä ja aavistus tuoretta päärynää. Taustalla värjöttelee hentoa kukkaisuutta ja Suavian viineille tyypillistä, märän kivistä mineraalisuutta.

Maku on täyteläinen, mutta ensimaultaan hennosti pistelevä – mukana lienee siis mikroskooppinen tujaus hiilihappoa, joka haihtuu hyvin nopeasti. Monte Carbonaren yleisilme on kuiva, runsas ja hieman paksuhko, mutta sillä on mukavan hapokkuuden ja hennosti bitterisen, kivisen mineraalin napakoittama yleisilme. Kielellä erottuu persikkaa, makeaa omenaa, keltaluumua, kypsää sitruksisuutta, kepeää mantelimaisuutta ja hennosti epämääräistä, mehukasta mutta kirpeää trooppista hedelmää. "Sokeroitu sitruunanviipale" tiivistää hyvin viinin makean mutta samalla happamankirpeän aromimaailman. Jäännössokeri (6 g/l) tuntuu aavistuksen verran kielen päällä. Täyteläisyydestään ja paksuudestaan huolimatta viini on miellyttävän raikas, eikä millään tavalla raskas.

Jälkimaku on raikkaan kivisen mineraalinen, jopa hennosti suolainen ja aavistuksen verran hienostuneen hiivainen, eli pitkäkestoinen sakkakypsytys antaa omaa, ujon autolyyttistä aromiaan. Kestävässä, raikkaassa jälkivaikutelmassa tuntuu pitkään vihertävää omenaa, hentoa ananasta, ujoa mausteisuutta ja häivähdys heinäisyyttä.

Monte Carbonare on oikein vakuuttava, runsas ja tuhti Soave, jossa hillitty jäännössokeri saa tyylikkäästi vastapainoa napakalta hapokkuudelta ja raikkaalta mineraalisuudelta, jolloin se lähinnä korostaa hedelmäisyyttä ja tuo runsautta, eikä niinkään tunnu makeutena. Balanssi on upeassa tikissä ja viini on kokonaisuutena niin kaukana niistä neutraaleista, mitäänsanomattomista valkoviineistä, jotka tehokkaasti onnistuivat lokaamaan Soaven alueen maineen muutamia vuosikymmeniä takaperin. Aivan Massifittin kirpeään hapokkuuteen ja rapeaan mineraalisuuteen ei ylletä, mutta Monte Carbonaren tyyli lieneekin enemmän massaan ja kokoon kuin kepeyteen ja eleganssiin nojaava. Itse digauttelen enemmän tuosta Massifittin tyylistä, mutta kauas taakse ei Monte Carbonare jää.

Viinissä on sen verran runsautta ja konsentraatiota, sekä sitä hyvin tukevaa rakennetta, että viinin voi huoletta pistää melkein mille tahansa kuivaa valkoviiniä kaipaavalle ruoalle. Itse tein samaa sitä ruokaa mitä teen aina Soavelle, eli herkkusienirisottoa, ja yhdistelmä oli tälläkin kertaa verraton. Lopuksi voin myös muistuttaa, että parhaimmat Soavet voivat kypsyä hyvin kellarissa ja Suavia itsekin antaa viinille kypsymispotentiaalia 8-10 vuotta, joten kiinnostuneet voivat ottaa tästä kopin ja kerätä viimeiset Alkosta löytyvät pullot kellarin perukoille!

Lyhyesti: Tuhdimmanpuoleinen, massakas ja tyylipuhdas 100% Garganega Soave Classico, jonka reipas hapokkuus ja mineraalisuus tuovat hienosti ryhtiä ja rakennetta tanakan habituksen keskelle. Luotettava valinta niin ruokapöytään kuin kellariin.

Arvio: Erinomainen – todella mallikas, tuhti ja monikäyttöinen Soave, joka osoittaa hienosti Garganegan potentiaalin: tästä monesti aliarvostetusta rypäleestä on mahdollista tehdä tämmöistä super-Soavea ilman, että sen raikas hapokkuus ja mineraalisuus korvataan ylikypsällä hedelmällä tai uudella tammella.

Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Suavia Massifitti 2010

Suavia Massifitti 2010

• Valmistaja: Azienda Agricola Suavia
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Bianco Veronese
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave
• Rypäleet: Trebbiano di Soave (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,90e (Maaliskuu 2014, Weinhandel-Italien)
• Hinta nyt: 11,90e (Huhtikuu 2014, Weinhandel-Italien)

kuva: weinhandel italien

Trebbiano di Soave on ollut meikälle pieni mysteeri sen suhteen, että mikä rypäle se todella on. Ymmärtääkseni se ei ainakaan ole muualla Italiassa viljelty, melko neutraaliarominen ja simppelinpuoleinen Trebbiano, joka esimerkiksi Ranskassa kulkee nimellä Ugni Blanc. Monesti rypäleen kuulee yhdistettävän erityisesti Marchen alueella viljeltyyn Verdicchioon, mutta taas toisaalta monet Soaven alueen viljelijät pitävät rypälettä omana, varsin harvinaisena lajikkeenaan, joka muinoin on tunnettu alueella nimellä Turbiana. Noh, kunnes selvempää tietoa tulee, pidän Trebbiano di Soavea ja Verdicchiota eri lajikkeina.

Trebbiano di Soave oli pitkään alueella varsin merkittävä valkoinen lajike, mutta 1900-luvun puolen välin jälkeen alueella sekä runsassatoisemmat ja helppohoitoisemmat että kansainvälisesti merkittävimmät valkoiset lajikkeet pääsivät suosioon ja Trebbiano di Soave pääsi unohtumaan. Tätä lajiketta kyllä saadaan käyttää jopa 30% Soaven valkoviinisekoituksissa, mutta yleensä lajike näyttelee vain 0-5% osaa tavallisesta Soavesta.

Tämä huvittavan vantterassa pullossa tuleva Suavian Massifitti on mukava poikkeus tavallisten, Garganega-vetoisten Soaven viinien joukossa. Tämä on nimittäin Fittán kylän tarhojen rypäleistä valmistettu 100% Trebbiano di Soave, joka on syntynyt Milanon yliopiston maataloustieteiden professorin, Attilio Scienzan, ja Suavian viinitaloa pyörittävien Tessarin siskosten yhteistyönä. Koska Soavesta valtaosan täytyy olla Garganegaa, ei Massifittia voi luokitella Soaven DOC-appellaation alle, vaan se on tavanomainen IGT Bianco Veronese.

Meikäläinen kyllä tykkää täysillä Suavian viinitalon meiningistä. Sen lisäksi, että Tessarin neljä siskoa ovat saaneet merkittävästi nostettua Trebbiano di Soaven profiilia alueella, tekevät he muutenkin varsin ihastuttavia viinejä: köynnöksiä viljellään luonnonmukaisesti, viinit käytetään luonnonhiivoilla ja muutenkin itse viininvalmistusprosessiin pyritään puuttumaan mahdollisimman vähän. Nyt ei olla vielä "alkuviinien" tai "luonnollisten viinien" alueella, mutta ollaan kuitenkin lähempänä niitä kuin teollisia massatuotantoviinejä.

Massifittin ensimmäinen vuosikerta oli 2008, joten nyt testissä oleva 2010 on vasta viinin 3. vuosikertaa. Tämä pelkästään Trebbiano di Soavesta valmistettu viini kypsyy aluksi 15 kuukautta terästankeissa sakkojen päällä, missä osa viinistä käy läpi malolaktisen käymisen. Tämän jälkeen viini suodatetaan vain kerran kevyesti, jonka jälkeen viini pullotetaan ja sen annetaan asettua vielä toiset 15 kuukautta pulloissa ennen myyntiinlaskua. Tämä 2½ vuoden kypsyttely terästankissa kypsyneelle valkoviinille on melko toista ääripäätä kuin uuden maailman bulkkivalkkarit, jotka yleensä pyritään saamaan muutamassa kuukaudessa kauppojen hyllyille. Viiniä valmistetaan vuosittain vain 3000 pulloa.

Viinillä on hohtavan vihertävä, nuorekas väri.

Lasista kohoaa, ellei jopa ryöppyä upea, runsas ja kypsä tuoksu, jossa tuntuu reilusti sekä kypsää hedelmää – kuten sitruksia, hunajamelonia, persikkaa ja hillottua omenaa – että moniulotteista epähedelmäisyyttä – sateen kastelemat kivet mieleen tuovaa mineraalia, hentoa mausteisuutta ja hurmaavaa, kesäistä kukkaisuutta.

Maultaan Massifitti on varsin täyteläinen ja runsas, mutta samalla myös kuiva ja erittäin rakenteikas. Kokonaisuudessa mittelevät tasaväkisinä kypsän omenainen hedelmä ja runsas, kivinen mineraalisuus. Taustalta löytyy myös tuoksusta tuttua persikkaa, hunajamelonia ja kevyesti Marchen Verdicchiot mieleen tuovaa luonteikasta, kukkaista ja aavistuksen karheaa mausteisuutta sekä aavistuksen karvasta sitrushedelmän sisäkuorta. Hapokkuus on runsasta ja paikoin jopa poskipäitä viiltävää, mikä tekee viinistä varsin kepeän ja ennen kaikkea ylettömän raikkaan huolimatta sen suuntäyttävän täyteläisestä habituksesta. Varsin kohtuullinen 12,5% alkoholi pysyy siististi poissa pelistä.

Jälkimaku on tuoksun ja keskimaun tavoin täynnä omenaa ja mineraalia, mutta omenaisuus on siinä selkeästi raaemman ja hapokkaamman tuntuista. Mineraalinen epähedelmäisyys peittoaa kohtalaisen nopeasti kielelle jäävän hedelmäisyyden ja lopuksi suuhun jää erittäin raikas, napakka ja tuntuvan mineraalinen, jopa kiniinisen karvas jälkivaikutelma.

Massifitti on kaiken kaikkiaan upea yhdistelmä freesiä raikkautta ja jopa pehmeänpuoleista täyteläisyyttä; kypsää hedelmää ja särmikästä mineraalisuutta. Viini tuli korkattua tänään siksi, koska kokkasin lempiruokaani herkkusienirisottoa, ja Venetossa seikkaillessani olen oppinut "risotto-ja-venetolainen-valkkari" -yhdistelmän toimivan aina ja takuuvarmasti. Ikävä kyllä Suomesta Massifittia ei saa, mutta Alkosta sentään löytyy Tessarin siskosten hurmaavan upea Suavia Soave Classico, joka kyllä on myös todettu erinomaiseksi risoton kaveriksi. Sen sijaan jos nettikaupat kiinnostavat, löytyy Massifitti varsin edulliseen hintaan saksalaisesta Weinhandel-Italienista (erityisesti jos katselee amerikkalaisten kauppojen hintoja, joissa sama viini vaihtaa omistajaa jopa 30 dollarin hintaan)!

Kypsyttelyyn on Massifittia melko turha hankkia. Viinin runsas, kypsä hedelmä ja erinomainen, eloisan hapokas rakenne kyllä antavat varmasti viinille kestävyyttä, mutta tällaiset viinit toimivat yleensä parhaiten nuoruutensa terässä!

Lyhyesti: Ihastuttavan aromikas, runsas, täyteläinen, rakenteikas ja ennen kaikkea nuorallatanssijan tasapainolla varustettu "Soave" sikäläisittäin varsin harvinaisesta Trebbiano di Soave -lajikkeesta.

Arvio: Täydellinen – olen onnistunut löytämään Soaven (ellen jopa yleisesti italialaisten valkoviinien) täydellisen ideaalin, jossa kaikki osat loksahtavat kohdalleen, mitään ei ole liikaa eikä mitään puutu. Erinomainen yleisviini ruokapöytään, mutta valloittava tapaus sellaisenaankin nautittuna. Diggailen maxi-täböllä.

Hinnan (11,90e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA HETI.

Suavia Soave Classico 2011

Suavia Soave Classico 2011

• Valmistaja: Azienda Agricola Suavia
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (95%), Trebbiano di Soave (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 15,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuosi pari takaperin Alkon valikoimasta vielä löytyi perinteisen ja arvostetun Pieropanin viinitalon mainio Soave Classico, jonka poistuminen valikoimista aiheutti muutaman ärräpään lentelyn. Onneksi valikoimaan Alkon osto oli kuitenkin löytänyt tilalle todella mallikkaan korvaajan – Suavia Soave Classicon. (Tosin en pysty käsittämään miksi niin monessa kategoriassa Alkossa on mahdollista pitää vain YKSI tuote – toista se on esimerkiksi Systembolagetissa...) Viime vuosikerran perusteella viini on ihastuttavan tyylipuhdas ja rakenteikas Soave Classico, mutta uuden vuosikerran testaaminen ei haitanne.

1800-luvun lopulta viinirypäleitä viljellyt Suavian viinitalo päätti 1980-luvun alussa ruveta tuottamaan omia laatuviinejä Soaven perinteisistä rypäleistä perinteisin menetelmin (ja itse asiassa "Suavia" on myös Soaven vanha, latinankielinen nimi.) Taloa nykyään johtaa viljelijäperheen kolme siskosta, jotka pyrkivät tuottamaan mahdollisimman laadukkaita ja perinteitä kunnioittavia Soaven valkoviinejä kahdesta alueelle ominaisesta rypäleestä – Garganegasta ja melko harvinaiseksi käyneestä, hankalastiviljeltävästä Trebbiano di Soavesta, joka on melko läheistä sukua (myös Trebbiano di Lugana-nimellä tunnetulle) Verdicchiolle, jota viljellään erityisesti etelämpänä Italiassa sekä Garda-järven eteläosissa. Talo tuottaa kaikki viininsä luonnonmukaisin menetelmin, mutta eivät mainosta viinejään luomuviineinä virallisten sertifikaattien puutteessa.

Suavian varsin hyvällä maulla tehdyiltä, toimivilta ja informatiivisilta kotisivuilta löytyy ihastuttavan kattavasti melkeinpä kaikki oleellinen tieto, mitä viinitalosta voi haluta tietää – aina yksittäisten vuosikertojen kuvauksiin asti. Talon peruslinjaston tuote, Soave Classico, on käsinpoimituista luomurypäleistä valmistettu viini, joka on kypsynyt 4 kuukautta terästankeissä hiivasakkojen päällä. Viini ei ole läpikäynyt happoja ja rakennetta pehmittävää malolaktista käymistä ja se on suodatettu kerran kevyesti ennen pullotusta.

Väriltään viini on edellisvuosikertaa runsaampi – hyvin kellertävään taittuvan kellanvihreä ja paksuhko.

Tuoksu on aluksi kepeähkö, makean omenainen ja hennon päärynäinen. Avautuessaan viinin nokka rupeaa tarjoilemaan myös moniulotteisempaa yrttisyyttä, sitrustenkuoria ja kevyttä olkisuutta. Kokonaisuus on silti hieman hillitympi ja kevyempi kuin edellisvuosikerran viinillä muistikuvieni mukaan.

Suussa viinin kevyt jäännössokeri (5 g/l) tuntuu heti varsin selvänä makeana hedelmäisyytenä, tehden vaikutelmasta kuivan sijaan jopa puolikuivan. Tälle kuitenkin asettuu vastapainoksi hyvin tuntuva ja kirpeä hapokkuus, joka jopa aavistuksen kieltä pistelevänä antaa viinille todella raikkaan ja rakenteikkaan yleisilmeen. Makupuolelta löytyy viheromenaisuutta, sitruksisuutta, hillittyä olkisuuta ja kevyen vegetaalisen viheraromista yrttisyyttä. Suutuntuma on suurehko, mutta hapokkuuden ansiosta kevyenpuoleinen. Viinillä on ihastuttavan voimakas ja freesi ote alusta loppuun.

Pitkä ja rapsakassa hapokkuudessaan varsin kirpeä ja vettä kielellenostattava jälkimaku on aromikas, yrttisen vivahteikas, kevyesti tyylikkään hiivasakkaisen paahteinen ja hennon hedelmäinen; viini jättää melko pitkän ja intensiivisen jälkivaikutelman.

Suavia pitää edelleen kutinsa ja lienee uudella vuosikerrallaankin Alkon perusvalikoiman paras italialainen valkkari. Viini on ihastuttavan intensiivinen, puhdaspiirteinen, ryhdikäs ja mielenkiintoinen esitys jopa usein tasokkaiden Soave Classicoiden viitekehyksessä. Vaikka tämä uusi vuosikerta vaikuttaakin hieman kypsemmältä ja makeammalta kuin 2010, on viini edelleen ihastuttavan tasokas, kuiva ja rapsakka valkkari. Suorastaan loistokamaa, joka pelaa upeasti niin ruokapöydässä kuin sellaisenaan!

Lyhyesti: Upea, tasokas ja tasapainoinen Soave Classico, jossa riittää ihasteltavaa. Yksi parhaista Alkon perusvalikoiman kuivista valkoviineistä ja hands down paras esitys Italia-hyllyssä.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin upeata kamaa; puhdaspiirteistä, tammetonta hedelmää, rapsakkaa hapokkuutta ja moniulotteista aromimaailmaa. Mitä muuta laadukas valkoviini kaipaa?

Hinnan (15,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Sartori Marani 2011

Sartori Marani 2011

• Valmistaja: Sartori di Verona
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Bianco Veronese
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave
• Rypäleet: Garganega (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9e / 12cl (Maaliskuu 2013, Tintå, Turku)
  12,98e (Maaliskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 11,99e (Tammikuu 2014, Alko)

kuva: sartori

Maalis-huhtikuun vaihteessa lähdimme aprillipäivää karkuun Turun suuntaan, ystäviemme mökille. Heti ensimmäisenä päivänä lähdimme Turkuun ihastelemaan kevään ensimmäisistä aurinkoisista päivistä ja päädyimme joenrantaan ihastuttavaan Tintå-viinibaariin. Listalta lasiini valikoitui baarissa "White Ripassona" mainostettu Marani, jonka voi bongata myös Alkon tilausvalikoimasta – jossa sitä tosin myydään vain kuuden pullon laatikoissa.

edit: Viini saapuikin tässä loppuvuodesta ihan perusvalikoimaan asti, hintakin putosi mukavasti tilausvalikoiman hinnasta eurolla!

Viinin tuottaja on veronalainen viinitalo Sartori, jonka käsialaa on myös perusvalikoimasta löytyvä Regolo – punaviini, joka päätyi peräti Viini-lehden vuoden viini -kilpailun finalistisijoille! Mutta mutta. Paljastuikin, että viini ei ole valkoinen Ripasso – teknisesti tämä tarkoittaisi sitä, että rusinoiksi kuivatettujen rypäleiden kuorimäski, joka on jäänyt Reciotoa (punaviinien tapauksessa myös Amaronea) valmistettaessa jäljelle, lisätään jo käytetyn valkoviinin sekaan – vaan aivan perinteinen appassimento-menetelmällä tehty viini; eli viini, jonka rypäleitä kuivatetaan jonkin aikaa (tämän viinin tapauksessa varsin kiitettävän pituiset 40 päivää) ennen niiden puristamista. Viini on kypsytetty sakkojen päällä, minkä lisäksi osa on kypsytetty suurissa botti-tammitynnyreissä. Teknisesti viinin voisi luokitella Soaveksi, mutta valmistaja on päättänyt luokitella viininsä alemman luokan IGT Veronese -appellaation alle – todennäköisesti siksi, että melkeinpä kaikki Soave Classico -alueen ulkopuolelta tulevat perus-Soavet eivät ole juurikaan onnistuneet edistämään alueen viinien arvostusta.

Kyllähän se on ihan järkeenkäypää, ettei "valkoisia Ripassoja" valmisteta, rypäleiden kuorista kun uuttuu viiniin karvaita makuyhdisteitä, väriaineita ja tanniineja – usein toivottavaa punaviineissä, mutta huomattavasti vähemmän valkoviineissä.

Lasissa viini kyllä on selvästi jotain muuta kuin tavallinen perusviini – väri on paksun kullankeltainen ja valkoviiniksi poikkeuksellisen tiivis. Makean mehevä ja runsaan hedelmävetoinen tuoksu jatkaa tuhdin värin merkeissä; trooppista hedelmää, kevyttä päärynää ja hentoa hunajaa löytyy varsin runsaasti. Lisäksi seassa oli joku tutti-fruttimainen aromi, jota pähkäilimme hetken, kunnes eräs seurueestamme osasi yhdistää sen mm. Fazerin Re-Mix-karkkipusseista löytyvään persikkakaramelliin (siis siihen, miltä tämä karkki maistuu!) Avautuessaan tuoksuun tulee mukaan aavistuksen pähkinäinen tammen vivahde, joka kuitenkin pysyy mallikkaasti alusta loppuun taustalla.

Maultaan viini on juuri niin täyteläinen ja runsas kuin tuoksun ja värin perusteella voi odottaa; voimakas, pyöreä ja mehevä maku on kypsän sitruksinen, hunajameloninen, mehevän kriikunainen ja trooppisen hedelmäinen. Yleisilme on kuiva, mutta kypsät, kuivatetun hedelmäiset aromit vihjailevat makeudesta. Happoja viinissä on korkeintaan kohtuullisesti, mutta kevyen bitterinen yrttisyys tuo kokonaisuuteen miellyttävää särmää.

Ensimmäinen selvä poikkeama yleisestä linjasta tulee vastaan jälkimaussa – pitkä jälkivaikutelma karistaa yltään valtaosan viinin mehevästä, trooppisesta hedelmäisyydestä, mutta onnistuu silti jättämään kielelle varsin moniulotteisen ja runsaan kirjon aromeja; aromaattisia ja kevyen karvaita yrttejä, olkia, raa'an sitrusmaista kirpeyttä ja etäistä, aavistuksen tammista kermatoffeeta. Alkoholi (13%) leikkaa hieman läpi lämmöllään.

Kokonaisuutena viini oli vallan hauska ja mainio kokemus ihan sellaisenaan – appassimento-menetelmän tuomaa konsentraatiota viinissä oli runsaasti, minkä seurauksena myös viinin hapokkuus oli hieman taka-alalla, mutta ilman ruokaa viini toimi vallan mainiosti ja erityisesti mehevän, moniulotteisen tuoksun kehittymistä oli ilo seurata seurustelun ohessa. Ruoan kanssa ajatellen viinistä löytyy kyllä hyvin potkua voimakkaampiakin makuja vastaan, mutta erityisen paksuja ja rasvaisia ruokia viini ei pysty "leikkaamaan" ja raikastamaan melko hillityn hapokkuutensa takia.

Yleisesti voin suositella lämpimästi Marani-pulloa hätävaraksi kaapin perälle – viini on sopivasti viilennettynä varsin mainio, hauskakin seurusteluviini, jota ei ole hinnalla pilattu, joten sen voi huoletta korkata hädän hetkellä. Ei ehkä ykkösvalinta, jos ei pidä muista kuin erittäin karuista ja rutikuivista Rieslingeistä, mutta muuten mukavan mehevä ja miellyttävän moniulotteinen Supervenetolainen.

Lyhyesti: Kevyesti rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä valmistettu appassimento-Soave, jota hallitsevat kypsänmehevät, trooppisen hedelmäiset vivahteet. Helppo, hauska ja mielenkiintoinen seurusteluviini ja keveiden mutta voimakasmakuisten ruokien kumppani.

Arvio: Miellyttävä – varsin miellyttävä ja mielenkiintoinen tapaus; selkeästi eri luokkaa kuin niin monet geneeriset perus-Soavet, joten ymmärrän miksi tuottaja markkinoi viininsä mielummin IGT-tasoisena.

Hinnan (11,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ca' Rugate Recioto di Soave La Perlara 2009

Ca' Rugate Recioto di Soave La Perlara 2009

• Valmistaja: Ca' Rugate
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Recioto di Soave
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 23,10e (Maaliskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 23,70e (Tammikuu 2014, Alko)

Vaikkei kevätaurinkoa ole vielä juurikaan näkynyt, saapui Alkon valikoimiin mitä keväisin yllätys – jälkiruokaviini valkoviineistään tunnetusta Italian Soavesta! Paikallisilla leveyspiireillä tavatut Reciotot ovat olleet melkeinpä järjestään Valpolicellan punaisia viinejä, joten oli mukavaa vaihtelua saada vaihteeksi valkoistakin hyllyyn!

La Perlaraan käytetyt rypäleet kerätään viinitalon Soave Classicossa sijaitsevan Brognoligo di Monteforte d’Alponen alueen tarhojen parhaista rypäleistä. Niitä kuivatetaan aluksi varsin kiitettävät 6-7 kuukautta, minkä seurauksena niistä tulee todella makeita, pienikokoisia rusinoita. Tämän jälkeen niistä puristettu mehu käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla viiniksi ja kypsytetään 10-12 kuukauden ajan tammessa.

Jääkaappikylmän viini korkataan ja sen annetaan lämmetä parikymmentä minuuttia ennen sen pariin siirtymistä. Lasissa lepää paksunpuoleista viiniä, jolla on upean syvä, kevyesti kuparisen oranssiin taittuvan okrankeltainen väri.

Tuoksu on aluksi hieman hillityn hunajainen ja kuivatun hedelmäinen, mutta lämmetessään ja avautuessaan se muuttuu yhä runsaammaksi ja ilmaisuvoimaisemmaksi. Kypsän hedelmäinen ja selvästi tammisuuteen taittuva tuoksu tuo mieleen erityisesti tyylikkäästi tammitetut Sauternes'n jälkiruokaviinit – makean hunajaisten ja kuivatun hedelmäisten aromien ohella on kypsää aprikoosia ja mandariinia, makeata kukkaisuutta ja yrttejä, vaniljaa, kermatoffeeta ja kevyttä pähkinäisyyttä.

Viini on todella makea ja erittäin pehmeä, mutta runsaan (170 g/l) jäännössokerin tuomasta intensiteetistä huolimatta suutuntuma ei ole kovinkaan raskas tai massiivinen – melko tahmean siirappinen, kylläkin. Yllättävänkin kepeästä suutuntumasta on varmasti kiittäminen viinin runsasta ja raikasta hapokkuutta, jonka ansiosta viini on ihastuttavan freesi ja suorastaan rapsakka voimakkaasta makeudestaan huolimatta. Aromimaailma on varsin runsas ja monisyinen; kielellä pyörii sitruuna- ja appelsiinimarmeladia, aprikoosia, kukkeata hunajaisuutta, rypälemehua ja paljon tammen aromeita – pähkinäisyyttä, vaniljaa, kermatoffeeta ja bitteristä, makeata mausteisuutta. Yleisvaikutelma on upean harmoninen ja monisyinen, eikä ihme kyllä edes runsaan aromikas tammisuus onnistu tökkimään näin mainiossa kokonaisuudessa.

Lopuksi kielelle jää suutasupistavaa, kuivattujen hedelmien ja ananasmehun makeutta, mehukasta, ylikypsää trooppista hedelmäisyyttä ja tammen mausteisuutta melko pitkäksi aikaa, jonka jälkeen hento toffeisuus ja voimakkaan aromikas vaniljaisuus valtaavat alaa ja jättävät todella pitkäänjatkuvan, tyylikkään ja vivahteikkaan jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena Ca' Rugaten Recioto di Soave on todella upea jälkiruokaviini vailla vertaa; aluksi suhtauduin melko skeptisesti viiniin sen verrattain kovan hinnan vuoksi, mutta päätinpähän kuitenkin ostaa, koska Recioto di Soavet ovat aina olleet niin hauskoja, tuttifruttimaisen hedelmäisiä viinejä, ettei niitä tee mieli jättää välistä.

No, La Perlara ei ollut hauska viini; se oli yllättävän vakavamielinen, salonkikelpoisen tyylikäs ja suorastaan poikkeuksellisen elegantti esitys. Edes varsin korkea jäännössokeri ei onnistunut tekemään säröä viinin upean harmoniseen ulkokuoreen, vaan kaikki osaset pelasivat upeasti yhteen hiileen ja kokonaisuus oli ehdottomasti enemmän kuin osiensa summa. Kyllä tämmöistä monta kertaa mielummin nauttii kuin esimerkiksi saman hintaluokan Sauternes'ta!

Viini pistettiin appelsiinilla maustettujen belgialaisten vohveleiden kumppaniksi, ja se suoritti tehtävänsä leikiten. Viinin hapot leikkasivat helposti vohveleiden kanssa tarjotun kermavaahdon läpi, kun taas jäännössokerin tuoma makeus ei lannistunut vaaksaakaan vohveleiden tai kermavaahdon makeuden rinnalla; lisäksi viinin runsas aromimaailma ei peittänyt vohveleiden tyylikkään appelsiinista makua, vaan päinvastoin, sointui loistavasti niiden kanssa yhteen. Jälkiruoan ja jälkiruokaviinin liitto par excellence!

La Perlara on poikkeuksellisen upea, vaikkakin vielä nuori jälkiruokaviini, joka on varsin kelpo lisä Alkon vaatimattomanpuoleiseen jälkiruokaviinitarjontaan. Voin luottaa näin aromikkaan ja ryhdikkään viinin kehittyvän suotuisasti vielä kymmenisen vuotta, mutta se on kovasta hinnastaan huolimatta loisto-ostos, vaikka sen korkkaisi jo nyt.

Lyhyesti: Voimakkaan makea, erittäin vivahteikas, raikkaan hapokas ja poikkeuksellisen tyylikkään tamminen jälkiruokaviini Pohjois-Italiasta.

Arvio: Täydellinen – melko harvoin mikään näin nuori jälkiruokaviini onnistuu vakuuttamaan näin kertakaikkisen vakuuttavasti. Osasyyllinen voi tietenkin löytyä erinomaisesta viinin ja jälkiruoan liitosta, mutta La Perlara on tästä huolimatta poikkeuksellisen mallikas esitys. Olen myyty.

Hinnan (23,70e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cecilia Beretta Recioto di Soave 2008

Cecilia Beretta Recioto di Soave Case Vecie 2008

• Valmistaja: Cecilia Beretta, Pasqua
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Recioto di Soave Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (90%), Chardonnay (10%)
• Koko: 0,5
• Hinta arviointihetkellä: 18-28e (Syyskuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cecilia beretta

Yleensä kun puhutaan Recioto-viineistä, on ihmisten mielissä ensimmäiseksi Pohjois-Italian punaiset jälkiruokaviinit, mutta Veneton maakunnassa valmistetaan myös kuivatuista valkoisista rypäleistä jälkiruokaviinejä. Itse asiassa korkeimman DOCG-statuksen saavuttanut Recioto di Soave on yksi Italian vanhimmista tunnetuista viinityyleistä – vanhimmat merkinnät Soaven alueen makeista jälkiruokaviineistä ovat peräisin 600-luvulta.

Cecilia Berettan valkoinen Recioto valmistetaan pääasiassa Garganegasta, mutta pieneltä osin myös Chardonnaysta, jotka kerätään arvostetulla Soave Classico -alueella sijaitsevilta tarhoilta. Rypäleiden annetaan kuivua 4-5 kuukauden ajan, minkä jälkeen ne puristetaan viiniksi, jonka annetaan kypsyä pienissä tammitynnyreissä n. 4 kuukautta.

Väriltään tämä Recioto on monia vastaavanikäisiä jälkiruokaviinejä tummempi; viinin kullankeltainen sävy on taittunut kevyesti kuparinruskeaan, yleisilme on kauniin oranssinkeltainen.

Tuoksu on melko hillitty, keveän hunajainen ja kypsän makeahko. Tammisuus ei peitä aromeita alleen, mutta tuntuu melko selvänä, makeaan taittuvana kermatoffeisuutena.

Makea maku on mukavan persoonallinen, kinuskihunajainen, etäisesti tammisen mausteinen ja hennon vaniljainen, melko täyteläinen ja tahmea. Hedelmäisyys tarjoilee hillitysti kypsiä trooppisia hedelmiä. Hapokkuus on hieman vaisunpuoleista; viileänä viini vaikuttaa vielä melko raikkaalta, mutta menettää fokustaan lämmetessään.

Jälkimaku on melko lyhyt, korkeintaan keskipitkä, mutta miellyttävän aromikas, erityisesti kypsän ananaksisuuden, kevyen vaniljatoffeisen tammisuuden ja hunajaisuuden noustessa erityisesti etualalle.

Viini ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen tuttavuus, mutta kokonaisuutena se on valkoisiin Recioton viineihin tottuneelle allekirjoittaneelle varsin persoonallinen ja hauska. Oikein maukas tapaus, jonka voi yhdistää vaivattomasti kepeämpiin, makeisiin jälkiruokiin tai mietoihin juustoihin – voimakkaammille ja raskaammille ruoille en sen sijaan usko ihan hapokkuuden riittävän. Viini on varsin hyvässä tikissä nyt, mutta kehittynee hyvin vielä muutaman vuoden.

Lyhyesti: Mukavan persoonallinen ja erityisesti hauska viini, jossa tammi ei missään vaiheessa ruvennut ärsyttämään, vaikka olikin melko esillä joka osa-alueella. Tasapainoa sekin!

Arvio: Miellyttävä – viini ei ole vakavamielinen ja hienostunut, kuten esimerkiksi laadukas Sauternes, vaan ennenkaikkea hauska ja huoleton. Varsin vekkuli jälkiruokaviini tilanteisiin, joissa kaivataan jotain uutta, muttei erityisen ihmeellistä tai harvinaisen eleganttia.

Hinnan (18-23) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Hinnan (24-28) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Guerrieri Rizzardi Soave Classico Costeggiola 2010

Guerrieri Rizzardi Soave Classico Costeggiola 2010

• Valmistaja: Guerrieri Rizzardi
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega, Chardonnay
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,60e (Toukokuu 2012,
  Guerrieri Rizzardi Direct Sale, Bardolino, Italia)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: guerrieri rizzardi

Toukokuussa teimme viikon reissun Venetoon, tarkoituksenamme ihmetellä hieman paikallista kulttuuria, elämää, ruokaa ja viiniä. Kaikki osa-alueet tulivat hyvin tyydytetyiksi, mutta viimeisenä päivänä ennen lähtöämme huomasin, että matkalaukkuni oli yhden Soaven verran vajaa – eihän voi tehdä reissua Veneton maakuntaan tuomatta sieltä pulloa alueen (ja koko Italian) kuuluisinta valkoviiniä!

Bardolinossa pyöriessämme silmiini oli osunut mielenkiintoisen oloinen viinimyymälä: bardolinolaisen viinitalo Guerrieri Rizzardin oma tarhanmyymälä kaupungin keskustan etelälaidalla, joka oli onnistunut aina olemaan kiinni lähistöllä ollessamme. Kuitenkin viimeisenä päivänä ajattelin että pitää se vielä kerran käydä tarkistamassa, ja olihan se lopulta oikeaan aikaan auki (aukioloaikojen tarkastaminen ja ylöskirjaaminen ei siis missään nimessä voinut tulla kuuloonkaan...), joten tarjontaa sen kus ihmettelemään!

Mielenkiintoisimmaksi tapaukseksi valkoviinipuolella osoittautui alustavasti Costeggiola, viinitalon yhden viinitarhan Soave Classico, jota sitten pyysinkin vaikuttavilla italiankielen taidoillani maistiaisen. Maistiaisen perusteella kyseessä vaikutti olevan hyvin kypsänpuoleinen, mehevän aromikas laatu-venetolainen, joten ostin yhden pullon mukaan – alle kympin hintalapulla viini kun ei ollut ainakaan hinnalla pilattu. Lisätietona kerrottakoon takaetiketin mainitsevan että viini on pullote 595 / 20 000.

Costeggiola on väriltään tasaisen vihreänkeltainen. Makeassa tuoksussa on hyvin paljon aromikkuutta ja kypsiä hedelmiä: ensivaikutelma tuo mieleen säilykepäärynöitä ja hunajaa, mutta pian sekaan tulee myös kuivattuja olkia, persikkaa, yrttejä ja hentoa savuisuutta.

Maultaan viini on hyvin runsas ja kypsän mehevä, aromikirjo on vaikuttavan vivahteikas, tarjoillen makeankypsiä trooppisia hedelmiä, yrttejä, etäisesti Chablis'n mieleen tuovaa viheromenaisuutta, sakkakypsytyksestä kielivää syvyyttä ja mausteisuutta. Viini on suussa paksuhko, muttei varsinaisesti raskaan oloinen. Melko tukeva alkoholi (13%) kuitenkin onnistuu leikkaamaan hieman täyteläisen rungon läpi maussa. Hapokkuutta on kohtalaisesti, eli viinissä on rakennetta ja napakkuutta, mutta saisi olla silti hieman enemmänkin – hedelmäisyys on runsaudessaan melko dominoivaa sorttia.

Jälkimaussa tulee esiin tuoksusta tuttua, kevyen savuista mineraalia, hieman bitterisiä yrttejä, hentoa hunajaisuutta ja veden kielelle nostavaa hapokkuutta. Yleisvaikutelma jatkuu kielellä melko pitkään. Ilahduttavasti keskimaussa hieman läpitunkeva alkoholi ei tuo häiritsevän lämmintä hehkua jälkimakuun.

Viini on kokonaisuudessaan ihastuttavan puhdaspiirteinen ja runsaan aromikas Soave Classico, jossa tammea ei olla päästetty häiritsemään kokonaiskuvaa, vaan viini pelaa hienosti hedelmän omilla aromeilla. Tyylillisesti viini on selvästi hyvin kypsästä päästä, muistuttaen lähinnä italialaisten tulkintaa saksalaisesta Spätlese-viinistä. Alkon valikoimasta lähin mielleyhtymä tähän onkin Anselmin San Vincenzo, joskin tässä viinissä ei ollut käytännössä ollenkaan siitä tuttua keltaluumuisuutta, mutta sen tilalla oli niin runsaampaa aromipalettia kuin tymäkämpää alkoholisuutta. Viini ei siis muistuta juuri ollenkaan esimerkiksi Pieropanin tai Suavian rutikuivia, ryhdikkäitä ja särmikkäitä Soaveja.

Vaikka viinissä tuntui olevan niin turhan vähän happoja kuin turhan paljon alkoholia, oli lopputulos silti vallan positiivinen. Se mikä rakenteessa menetettiin, saatiin takaisin mielenkiintoisessa, selvästi aluetta edustavassa ilmaisussa. Eikä rakenne kuitenkaan muistuttanut vielä monia uuden maailman ylikypsiä ja löysän rakenteettomia viinejä, vaikkakin raikkaimmista ja ryhdikkäimmistä Soaveista jäätiinkin jälkeen.

Pähkinänkuoressa viini oli oikein kelpo tuliainen ja erityisesti hintaansa nähden vallan erinomainen ostos. Vaikka alkoholi puskikin hieman läpi italialaisen salviapastan kumppanina, pelasi aromimaailma erinomaisesti ruoan kanssa yhteen ja lopussa kaikki asianosaiset olivat onnellisia.

Lyhyesti: Kypsän mehevä, aromikas, moniulotteinen ja täyteläinen Soave Classico, jonka suurimmaksi heikkoudeksi paljastuu tukevanpuoleinen alkoholisuus.

Arvio: Miellyttävä – varsin tyylikäs, vivahteikas ja täyteläinen esitys, jossa maistuu hienosti terroir; tämän makuista Garganegaa ei voi olettaa maistavansa Soave Classicon ulkopuolelta.

Hinnan (9,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Fasoli Gino Liber 2008

Fasoli Gino Liber 2008

• Valmistaja: Azienda Agricola Fasoli Gino
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Bianco Veronese
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave
• Rypäleet: Garganega (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,50e / 12 cl (Elokuu 2012, Vin-Vin, Helsinki)
  15,80e (Viinitie)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
  

kuva: viinitie

Lähes satavuotisen perinteen omaava Fasoli Ginon viinitalo Pohjois-Italiassa tuottaa monia Veneton maakunnalle tyypillisiä viinejä: Amaronea, Soavea, Reciotoa. Talolla ei ole kuitenkaan ymmärtääkseni tarhoja arvostetulla Soave Classico -alueella ja Classico-alueen ulkopuoliset tarhat eivät juurikaan nauti suurten massojen arvostusta. Siksipä harva tuottaja tuottaa varteenotettavia viinejä DOC Soave -appellaation alla, vaan yleisemmällä ja väljemmällä IGT Veneto- tai IGT Bianco Veronese -luokituksella. Yksi tällainen valkoviini on juuri Fasoli Ginon Liber: viini on Soaven alueella kasvatetuista Garganega-rypäleistä valmistettu valkoviini, joten viini olisi oikeutettu DOC Soave -merkintään. Viini kuitenkin eroaa merkittävästi perus-Soaveista mm. tammikypsytyksellä ja sillä, että viini on 100% Garganega, eli seassa ei ole Soavelle tyypillisesti pientä määrää Trebbiano di Soavea, eli paremmin nimellä Verdicchio -tunnettua rypälettä. Tästä syystä viini kulkeekin epävirallisesti "Super-Soaven" nimellä.

Ylimääräisenä nippelitietona mainittakoon, että 1980-luvun alussa viinitalo aloitti ensimmäiset kokeilunsa luomuviljelyn parissa, ja vuosikymmenen puoleen väliin mennessä kaikki viinitalon tarhan tuotokset olivat luomua.

Väriltään viini on kauniin kuulas, voimakkaan keltainen, jossa on aavistuksen vihertäviä sävyjä. Hillityn, mutta selvästi tuntuvan tammisuuden alta tuoksu huokuu kevyesti viinin ikää: Soavelle tyypillisen mehevän päärynäisen hedelmän ympäriltä löytyy hentoa ruisleipää, rusehtavan ylikypsää omenaa ja kinuskia. Ilahduttavaa tavata jälleen viini, jossa tammi tuoksuu, muttei dominoi.

Kuiva maku on intensiivinen ja täyteläinen. Tammisuus luo suutuntumaan leveyttä, jolle raikas punaomenaisuus, pirteä limettisyys ja napakka hapokkuus luovat upeasti vastapainoa. Aromien seassa on myös hieman ylikypsän makeata päärynäisyyttä, toffeeta, kevyttä kermaisuutta, hentoa suolaheinäisyyttä ja vivahde puisevaa mausteisuutta tammesta. Kokonaisuus ei ole raikas, mutta tammisuudestaan huolimatta ei myöskään millään lailla tunkkainen. Makukokemuksena viini on melko tuhti ja intensiivinen. Se ei varsinaisesti vaadi ruokaa seurakseen, mutta tuskin pahastuisi siitä.

Jälkimaku on pitkähkö, mutta lähinnä tamminen. Leveässä ja voisessa jälkimaussa kuitenkin nousee esiin myös kevyen savuista mineraalisuutta.

Viini onnistuu tarjoamaan Soavemaista huolettomuutta, joka on naamioitu tammen tuomaan hartaaseen vakavamielisyyteen. Moniin pirteän kesäisiin viineihin verrattuna Liber on melko raskassoutuinen, syksyinen tapaus, mutta samalla varsin maittava esitys. Tylsiin ja vaatimattomiin perus-Soaveihin verrattuna tämä varsin hyvällä maulla (eli hillitysti) tammitettu saman alueen edustaja putsaa pöydän tyylillä. Italialaiset tammessa kypsytetyt valkoviinit ovat usein olleet allekirjoittaneelle enemmän tai vähemmän pettymyksiä, mutta tämä oli onneksi kaikkea muuta (lieneeköhän syynä nuoresta tammesta tehtyjen pienten tynnyreiden sijaan käytetyt 2500 litran tammisammiot?)

Lyhyesti: Intensiivinen, hillityn tamminen ja tasapainoinen "Super-Soave".

Arvio: Erittäin hyvä – näppärä osoitus siitä, että Classico-alueen ulkopuolellakin osataan tehdä mallikkaita ja maukkaita Soaveja – vaikka tämä onkin tyyliltään perinteisistä Soaven viineistä melkoisesti poikkeava.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Vin-Vinissä 12 cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen.
Hinnan (15,80e) ja laadun suhde: Hyvä – vielä kun saisi Alkosta samalla hinnalla.

Anselmi San Vincenzo 2011

Anselmi San Vincenzo 2011

• Valmistaja: Roberto Anselmi
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Veneto
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave
• Rypäleet: Garganega (80%), Chardonnay (15%), Trebbiano di Soave (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,99e (Heinäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 10,91e (Tammikuu 2014, Alko)

Italian yksi kuuluisimmista valkoviinityypeistä – ellei jopa kuuluisin – on Veneton maakunnan Soave. Monesti Soavea pidetään melko neutraalina, helppona ja tylsänä arkiviininä – mitä se eittämättä onkin sen maailmanlaajuisesti tunnetussa muutaman euron hintaluokassa. Sen sijaan tyylin toista päätä edustaa perinteinen Soave Classicon viinialueelta tuleva Soave-tyyli, joka tuottaa toinen toistaan tyylikkäämpiä, ryhdikkäämpiä ja vivahteikkaampia valkoviinejä.

Soaven alueen ongelmaksi tosin koitui vuosi 2002, jolloin alueen jakoa ala-alue Soave Classicoon ja uuteen Soave Superioreen säädettiin todella erikoisin ja monelta kohtaa tuntemattomaksi jäänein perustein, jolloin muutama viiniviljelijä protestinomaisesti lopetti viinin tuottamisen DOC Soave tai DOC Soave Classico -laatuluokituksella, ja vaihtoi viinin laatuluokituksen yleisempään, usein yksinkertaisemmille viineille tarkoitettuun IGT Veneto -luokkaan – siitä huolimatta, että heidän viininsä voisi halutessaan kantaa etiketissään DOC Soave Classico -määritelmää. Yksi tällaisista viljelijöistä oli "Soaven suuri mies", laadukkailla viineillään runsaasti mainetta niittänyt Roberto Anselmi. Esimerkiksi pitkään Alkon valikoimassa ollut San Vincenzo on siis IGT Veneto -nimikkeellä markkinoitu korkeamman tason Soave.

Väriltään tämä viini on kauniin kullankeltainen, seassa on kevyt häivähdys vihreätä. Tuoksu on todella runsas ja antava, ensimmäiseksi siinä erottuu voimakkaan keltaluumuinen ja kriikunainen hedelmäisyys, mutta seassa on runsaasti muitakin trooppisia hedelmiä, mm. kypsää punaista omenaa, kevyttä limettiä, banaania ja hunajamelonia.

Maultaan San Vincenzo on runsaan täyteläinen mutta kuitenkin ryhdikkään, sitruksisen hapokkuuden kannattelema. Kypsässä hedelmäisyydessä runsaasti trooppisia hedelmiä; aprikoosia, persikkaa, keltaluumua. Mehevän hedelmäisyyden lisäksi mausta löytyy kevyttä mineraalia, hennon bitteristä yrttiä ja todennäköisimmin Chardonnayn tuomaa kermaisuutta. Jäännössokeri tuntuu enemmän täyteläisyytenä ja korostuneena hedelmäisyytenä kuin varsinaisena makeutena; kokonaisuus tasapainottelee jossain kuivan ja kevyesti puolikuivan harmaalla alueella. Runsaasta, kypsästä hedelmästään huolimatta ei viini ole mitenkään överiksi vedetty vaan kokonaisuutena miellyttävän tasapainoinen, runsas ja maukas valkoviini.

Jälkimaku on melko pitkänpuoleinen ja se jättää kielelle hennon olkista yrttisyyttä, raikasta mineraalia, valkopippuria ja kevyitä kuivattuja hedelmiä. Varsinainen kypsä makeus katoaa viinin mukana nielusta alas ja kielen valtaa raikas, vivahteikas aromikkuus.

Kokonaisuutena San Vincenzo on hyvin runsaan hedelmäinen, moderni Soave. Sen makeankypsä hedelmä ei kuitenkaan vaikuta mitenkaan ylikypsältä tai kosiskelevalta, sillä sitä tasapainottaa raikas hapokkuus, ja sen alla tuntuu kuitenkin perinteinen Soaven yrttinen ja olkinen alavire. Aromeiltaan viini muistutti selvästi enemmän kypsänmakeata ja runsaan hedelmäistä Santin Soave Classicoa kuin Alkon hyllyiltä löytyneitä, rutikuivia ja särmikkään vivahteikkaita Pieropanin tai Suavian Soave Classicoita. Sienirisoton kanssa tätä hörppiessä oli helppo uskotella itselleen olevansa jälleen ravintolassa Italiassa – kokemus suussa oli 1:1 sama.

Tässä on selvästi helpompi, moneen makuun sopiva Soave Classico, joka ihastuttavasti ei kuitenkaan sorru yksiulotteiseen kosiskelevuuteen tai löysään rakenteettomuuteen. San Vincenzon hedelmäisyys on runsaan vivahteikasta ja moniulotteista, kun taas sen rakenne tekee siitä toimivan ratkaisun keveämmille aterioille. Lisäksi viinin hedelmäisyys tekee siitä vallan miellyttävän seurustelu- ja piknikvalkoviinin, joka ei sen kummempaa purtavaa tarvitse vierelleen. Ymmärrän miksi Roberto Anselmia pidetään Soavessa arvossa – hänellä on selvästikin visio viineistä joita hän haluaa tehdä, sekä taito tehdä niitä hyvin.

Lyhyesti: Runsas, vivahteikas ja kypsän hedelmäinen mutta samalla myös raikas ja ryhdikäs valkoviini Pohjois-Italian Soavesta.

Arvio: Erittäin hyvä – miellyttävää löytää Alkosta viini, jossa kypsät hedelmäiset aromit eivät automaattisesti tee viinistä samalla kosiskelevaa, yksiulotteista ja rakenteetonta. Viini tarjoaa sellaista aromikkuutta ja sitä tukevaa happorakennetta, josta hyvin monet muut alle kympin viinit saisivat ottaa mallia. Ehdottomasti Alkon yksi parhaista kympin valkoviineistä.

Hinnan (10,91e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Suavia Soave Classico 2010

Suavia Soave Classico 2010

• Valmistaja: Azienda Agricola Suavia
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (95%), Trebbiano di Soave (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,89e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Yksi vahvimmista Alkon valikoiman italovalkkareista, Pieropan Soave Classico, poistui harmikseni valikoimasta keväällä (tosin kirjoitushetkellä viiniä löytää vielä muutamasta Helsingin Alkosta naurettavan edulliseen kympin hintaan), mutta tilalle ehti saapua toinen oikein vakuuttavan oloinen Soave Classico tilalle. Pullo tätä viiniä tuli pian saapumisen jälkeä ostettua talteen ihan vain luottamuksesta Soaven pääasiassa laadukkaita valkoviinejä tuottavaan Classico-alueeseen, mutta pian oston jälkeen pääsin tutustumaan viiniin lasillisen verran, joka antoi varmistuksen todella laadukkaasta viinistä. Tässä ehti kuitenkin vierähtää tovi jos toinenkin ennen kuin viini sai sopivan tilaisuuden päästä tositoimiin. Tänään kuitenkin urkeni sellainen hetki kun päivälliseksi tarjoillun pinaatti-chévre-pastan muodossa, joten sopivan viileä pullo auki ja aterioinnin jälkeen arviota kirjoittamaan!

Väriltään viini on melko hailakka kellanvihreä. Tuoksultaan viini on aluksi melko vaisuhko ja sulkeutuneen oloinen, tarjoillen lähinnä kevyttä sitrusta ja yrttejä, mutta se aukeaa vajaassa puolessa tunnissa hyvin vaikuttavaksi ja moniulotteiseksi kokonaisuudeksi, tuoden sitrusten ja yrttien ohelle Soaven viineille tyypillistä olkimaisuutta sekä persoonallisen, mitä hennoimman vivahteen lagermaisuutta tai pilsnermäisyyttä.

Suutuntumaltaan viini on toisaalta hyvin leveä ja lähes öljyinen, mutta toisaalta todella särmikkään ja tuntuvan hapokas ja ryhdikäs – tuntuvan hapokkuuden vuoksi 5 g/l jäännössokeria ei erota käytännössä ollenkaan. Hapokkuus tuntuu hennon pistelevänä tunteena kielellä, eikä tämä pistely lähde viinistä odottamalla ja huljuttelemalla, joten kyseessä on selvästikin tuntuva hapokkuus, eikä esimerkiksi mahdollinen jälkikäyminen tai lisätty hiilidioksidi.

Intensiivinen ja hyvin kuiva maku on todella syvä ja moniulotteinen, aloittaen hyvin selväpiirteisellä, greippisen napakalla sitrushedelmällä ja yrttisyydellä, leviten aluksi aprikoosisen hedelmäisyyden suuntaan ja päätyen hyvin suutapuhdistavaan, italialaisittain jopa voimakkaanpuoleiseen mineraalisuuteen. Jos viiniä pyörittelee pidempään suussa, rupeaa viinin pitkän sakkakypsytyksen tuoma aromikkuus nostamaan päätään: keskimaku tuntuu kuin levenevän suussa yhä laajemmaksi kirjoksi, tuoden kielelle hentoa pähkinäisyyttä ja kevyttä leipätaikinaa. Viinin ehdoton plussa on kuitenkin se, miten sen maku on todella intensiivinen ja jopa suuta supistava, muttei siltikään mitenkään liian voimakas, kaiken alleen peittävä ja ns. in-your-face. Viinillä on selvästi kovat panokset hihassa, mutta se myös ymmärtää käytellä niitä säästellen.

Jälkimaussa tuo aiemmin mainittu pähkinäisyys ja tuoksusta tuttu olkisuus tuntuvat korostuvan voimakkaan mineraalisuuden ohelle peittäen nopeasti jälkimaun hillityn hedelmäisyyden. Tämä vivahteikas, kuiva jälkimaku jaksaa jatkua kielellä ihastuttavan pitkään eikä viini kerjää heti uutta hörppyä, kun edellisessä on vielä niin paljon hämmästeltävää.

Viini oli jankin päivällisemme kanssa hieman kaksiteräinen miekka – toisaalta sen napakka hapokkuus ja intensiivinen aromikkuus sekä leikkasi paksun ruoan rakenteen läpi että komppasi melko voimakas- ja selkeämakuista vuohenjuustoa loistavasti, mutta toisaalta viinin paras puoli – sen syvä ja vaikuttava vivahteikkuus – tuli esille parhaiten vasta ruoan jälkeen sellaisenaan nautittuna. Oli tilanne mikä tahansa, viini tuntuu sopivan siihen ongelmitta.

Pakko myöntää – tämän viinin jälkeen Pieropanin menetys ei kirpaise juuri ollenkaan – samasta hintaluokasta on nyt löytynyt uusi, todella vaikuttava Soave Classico, joka on toisaalta hyvin omintakeinen, moderni ja hurmaavan persoonallinen, mutta toisaalta todella klassinen ja perinteistä tyyliä edustava. Tämä viini on Sinulle, jos pidät kuivista ja intensiivisistä valkoviineistä (ja erityisesti jos italialaisten valkoviinien taso epäilyttää – tämä viini lyö vaivatta ennakkoluulot kumoon!) Lisäksi viini todennäköisesti tullee kehittymään entisestään helposti vielä muutaman vuoden ajan. Osta – kyseessä on viini, joka on sekä harteikas ruokaviini että harmoninen nautiskeluviini yhdessä pullossa.

Lyhyesti: Vakuuttavan persoonallinen, runsaan aromikas ja kaikin puolin erinomainen valkoviini, jossa kaikki osaset tuntuvat olevan juuri oikeassa paikassa ja oikeassa suhteessa toisiinsa.

Arvio: Erinomainen – äskettäisen Italian-reissun jälkeenkin tämä viini jaksaa edelleen vakuuttaa allekirjoittaneen. Kuivien ja aromikkaiden valkoviinien ystäville ehdoton suositus.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Santi Vigneti di Monteforte Soave Classico 2011

Santi Vigneti di Monteforte Soave Classico 2011

• Valmistaja: Santi, Gruppo Italiano Vini
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico, Colline di Monteforte d'Alpone
• Rypäleet: Garganega (90%), Trebbiano di Soave (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 16,00e (Toukokuu 2012, Ravintola Catullo, Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: uvinum

Viettäessämme ensimmäistä kokonaista iltaa Bardolinossa, päädyimme syömään aivan kaupungin venesataman keskellä sijaitsevaan, miellyttävän tasokkaaseen ravintola-pizzeria Catulloon. Viinilistalta valikoitui kasvis- ja merenelävävoittoisten alku- ja pääruokiemme kumppaniksi läheisen Soaven viinialueen valkoviini (joka 16 euron ravintolahinnallaan edusti siis ravintolan viinilistan valkoviinien hinnakkainta huippua!)

Soave lienee Italian kuuluisin valkoviinityyppi, mutta kokemusteni perusteella suosittelen suhtautumaan aina varauksella pelkällä Soave-nimellä varustettuihin pulloihin ja metsästämään erityisesti Soave Classico -alueelta tulevia viinejä. Soaven alue on suht laajalle ulottuva ja melko ravinteikas alue, minkä seurauksena monet viinitarhat tuottavat erittäin runsaasti harmitonta, tai jopa heikkotasoista rypälettä. Sen sijaan Soave Classico on pieni, niukkaravinteinen ja hyvin mäkinen alue Soaven sydämessä, mikä tuottaa vaatimattomampia määriä rypäleitä, jotka kuitenkin ovat aromikkaampia ja persoonallisempia suur-Soaveen verrattuna. Toki suur-Soavesta voi löytää selvästi parempiakin viinejä, samoin Classicossa voidaan tehdä heikkotasoisia tuotoksia – etenkin kun Classicon aluejakoa korjailtiin vuosituhannen vaihteessa – mutta kuten monien muidenkin viinien kanssa, Classico on hyvä yleisosoitin jos haluaa etsiä tasokkaampia, alueelle tyypillisiä viinejä.

No niin, itse viiniin. Sen väri on alueen viineille tyypillisen oljenkeltainen, mutta siinä on häivähdys nuorekasta vihreätä. Tuoksussa on selvän runsaasti makeankypsiä hedelmiä, erityisesti makeata omenaa – jopa omenahilloa – ja sekalaisia etelän hedelmiä. Niistä erityisesti makeankypsä päärynäisyys ja hunajamelonisuus ovat hyvin esillä. Seassa on myös kevyttä, aromaattista yrttisyyttä ja hunajakennoa. Tuoksun perusteella rupeaa jo hieman jännittämään onko viini ylikypsistä rypäleistä korjattu löysän hapoton hedelmämehu?

Maku on runsas ja täyteläinen, mutta siitä huolimatta miellyttävän raikas ja ryhdikäs – tuoksun herättämät pelot olivat turhia! Viini on kuitenkin selvästi kypsänmakea, kevyen päärynäinen ja voimakas, mutta myös sopivan hapokas ja raikastavan yrttinen jotta viini pysyy hyvin kasassa. Kokonaisuutena puolikuiva viini ei muistuta niitä olkisia, yrttisiä ja kuivanraikkaita Soave Classicoita, joita ennen olen maistanut, vaan viini on tyylillisesti lähempänä kypsänmehevää ja omenaista etelän Chardonnayta. Viinin makeankypsän mehevyyden salaisuus paljastuukin viinitalon kotisivuilta: viinissä on käytetty myöhään lokakuussa korjattuja ylikypsiä rypäleitä, jotka tuovat viinille sen runsasta täyteläisyyttä ja makeita, lähes ylikypsiä trooppisia hedelmiä, sekä se on kypsytetty sakan päälle, jotka tuovat sen aromeille ihastuttavaa runsautta ja syvyyttä.

Jälkimaku on hapokkaan viheromenainen, voimakkaan yrttinen, kevyen mineraalinen ja aavistuksen mantelinen; kypsien hedelmien makeus ei yletä enää jälkimakuun, joka onnistuukin putsaaman paletin erinomaisesti rasvaisten ruokien jäljiltä. Kielelle jää kiitettävän pitkäksi aikaa miellyttävä ja raikkaan hedelmäinen yleisvaikutelma.

Santin Soave Classico on melkoinen yllätys raikkaan ryhdikkäisiin Soave Classicoihin tottuneelle: viinin tuhdinpaksu ja makeankypsä yleisilme saattaa karkoittaa pahimmat valkoviinipuristit luotaan, mutta yleisesti viinin tasapaino on uskomattoman hyvin kunnossa. Täyteläiselle suutuntumalle ja kypsälle hedelmäisyydelle asettuu vastapainoksi ryhdikäs hapokkuus ja raikastava mineraalisuus ja yrttisyys, jotka tekevät viinistä loistavan valinnan tuhdimmille kasvisruoille ja mereneläville. Yleisesti tämä oli todella positiivinen yllätys; viini myös kestänee hyvin nuorena ja tuoreena pari vuotta vuosikerrasta, vaikka tuskin erityisesti kehittyy kellarissa. Viinin hapokkuus lienee nuorena parhaimmillaan ja viini tulee vain löystymään jos liikaa odottelee.

Viinin hinta pyörinee Italiassa 7-10 euron tuntumassa, kaupasta riippuen, mutta oli positiivista nähdä, että ravintolassa viinipullon hinta oli jopa alhaisempi kuin esimerkiksi wine-searcherin kertoma viinin globaali hinta monissa myymälöissä. Italiassa viinin markettihinta on naurettavan alhainen, mutta ravintolassakin viini oli hinnoiteltu sen laatuun nähden oikein järkevästi. Soavet vain jaksavat yllättää!

Lyhyesti: Hyvin makean hedelmäinen, runsaan täyteläinen, voimakas, mutta samalla myös raikas ja hapokas Soave Classico niin tuhdeille ruoille kuin sellaisenaankin.

Arvio: Erittäin hyvä – viinissä on ylikypsien rypäleiden mukanaan tuomaa syvyyttä ja makujen rikkautta siinä määrin, että viini pärjää italialaisella ravintolahinnallaan oikein hyvin vastaavan hintatason Suomen valkoviineille.

Hinnan (16,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Pieropan Soave Classico 2009

Pieropan Soave Classico 2009

• Valmistaja: Pieropan
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (90%), Trebbiano di Soave (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,71e (Kevät 2010, Alko)
• Hinta poistuessaan: 14,02e (Kesäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Pieropanin soave on keskimääräistä Suomessa myytävää tusinasoavea himpun verran hinnakkaampi vaihtoehto, mutta selvästi myös tasokkaampi esitys.

Viinin tuoksu on pirteä ja tyynen kesäinen, nostaen esiin erityisesti raikkaita omenan ja sitruksen aromeja.

Suutuntuma on selvästi perus-soavea hapokkaampi ja ryhdikkäämpi – kielellä voi jopa tuntea häivähdyksen pistelevyyttä hapoista. Raikkaan kuiva maku tarjoilee vihertävän omenan lisäksi mausteyrttejä, olkia, mineraalisuutta sekä hitusen hunajaista makeutta.

Italialaisille valkoviineille tyypillisesti maun tarkoituksena ei ole lyödä maistajan makuhermoja turpaan kaikilla osa-alueilla, vaan olla hillitty ja tasapainoinen esitys. Viinin maku ei ole voimakas makujyrä, vaan kevyt, monipuolinen ja tasapainoinen ja viinin tultua nielaistuksi maku haipuu suussa vielä kauan, happojen nostaessa neden kielelle.

Viini tuli testattua sekä herkullisen avokado-pesto-risoton kanssa ruokajuomana että sellaisenaan, ja molemmat osiot Pieropan suoritti erinomaisesti. Yleisesti erittäin kelpo italialainen valkoviini, jonka ainoa puuttuva tähti tulee astetta kovemmasta hinnoittelusta Italian valkoviinien yleiseen hintatasoon nähden.

Lyhyesti: Raikas, kevyt, hapokas ja tasapainoinen Pohjois-Italian valkoviini.

Arvio: Tyylikäs – viini on sekä monipuolinen ruokaviini että miellyttävä seurusteluvalkkari.

Hinnan (14,02e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.