Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


9.6.12

Suavia Soave Classico 2010

Suavia Soave Classico 2010
  • Valmistaja: Azienda Agricola Suavia
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
  • Rypäleet: Garganega (95%), Trebbiano di Soave (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,89e (Huhtikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Yksi vahvimmista Alkon valikoiman italovalkkareista, Pieropan Soave Classico, poistui harmikseni valikoimasta keväällä (tosin kirjoitushetkellä viiniä löytää vielä muutamasta Helsingin Alkosta naurettavan edulliseen kympin hintaan), mutta tilalle ehti saapua toinen oikein vakuuttavan oloinen Soave Classico tilalle. Pullo tätä viiniä tuli pian saapumisen jälkeä ostettua talteen ihan vain luottamuksesta Soaven pääasiassa laadukkaita valkoviinejä tuottavaan Classico-alueeseen, mutta pian oston jälkeen pääsin tutustumaan viiniin lasillisen verran, joka antoi varmistuksen todella laadukkaasta viinistä. Tässä ehti kuitenkin vierähtää tovi jos toinenkin ennen kuin viini sai sopivan tilaisuuden päästä tositoimiin. Tänään kuitenkin urkeni sellainen hetki kun päivälliseksi tarjoillun pinaatti-chévre-pastan muodossa, joten sopivan viileä pullo auki ja aterioinnin jälkeen arviota kirjoittamaan!

Väriltään viini on melko hailakka kellanvihreä. Tuoksultaan viini on aluksi melko vaisuhko ja sulkeutuneen oloinen, tarjoillen lähinnä kevyttä sitrusta ja yrttejä, mutta se aukeaa vajaassa puolessa tunnissa hyvin vaikuttavaksi ja moniulotteiseksi kokonaisuudeksi, tuoden sitrusten ja yrttien ohelle Soaven viineille tyypillistä olkimaisuutta sekä persoonallisen, mitä hennoimman vivahteen lagermaisuutta tai pilsnermäisyyttä.

Suutuntumaltaan viini on toisaalta hyvin leveä ja lähes öljyinen, mutta toisaalta todella särmikkään ja tuntuvan hapokas ja ryhdikäs – tuntuvan hapokkuuden vuoksi 5 g/l jäännössokeria ei erota käytännössä ollenkaan. Hapokkuus tuntuu hennon pistelevänä tunteena kielellä, eikä tämä pistely lähde viinistä odottamalla ja huljuttelemalla, joten kyseessä on selvästikin tuntuva hapokkuus, eikä esimerkiksi mahdollinen jälkikäyminen tai lisätty hiilidioksidi.

Intensiivinen ja hyvin kuiva maku on todella syvä ja moniulotteinen, aloittaen hyvin selväpiirteisellä, greippisen napakalla sitrushedelmällä ja yrttisyydellä, leviten aluksi aprikoosisen hedelmäisyyden suuntaan ja päätyen hyvin suutapuhdistavaan, italialaisittain jopa voimakkaanpuoleiseen mineraalisuuteen. Jos viiniä pyörittelee pidempään suussa, rupeaa viinin pitkän sakkakypsytyksen tuoma aromikkuus nostamaan päätään: keskimaku tuntuu kuin levenevän suussa yhä laajemmaksi kirjoksi, tuoden kielelle hentoa pähkinäisyyttä ja kevyttä leipätaikinaa. Viinin ehdoton plussa on kuitenkin se, miten sen maku on todella intensiivinen ja jopa suuta supistava, muttei siltikään mitenkään liian voimakas, kaiken alleen peittävä ja ns. in-your-face. Viinillä on selvästi kovat panokset hihassa, mutta se myös ymmärtää käytellä niitä säästellen.

Jälkimaussa tuo aiemmin mainittu pähkinäisyys ja tuoksusta tuttu olkisuus tuntuvat korostuvan voimakkaan mineraalisuuden ohelle peittäen nopeasti jälkimaun hillityn hedelmäisyyden. Tämä vivahteikas, kuiva jälkimaku jaksaa jatkua kielellä ihastuttavan pitkään eikä viini kerjää heti uutta hörppyä, kun edellisessä on vielä niin paljon hämmästeltävää.

Viini oli jankin päivällisemme kanssa hieman kaksiteräinen miekka – toisaalta sen napakka hapokkuus ja intensiivinen aromikkuus sekä leikkasi paksun ruoan rakenteen läpi että komppasi melko voimakas- ja selkeämakuista vuohenjuustoa loistavasti, mutta toisaalta viinin paras puoli – sen syvä ja vaikuttava vivahteikkuus – tuli esille parhaiten vasta ruoan jälkeen sellaisenaan nautittuna. Oli tilanne mikä tahansa, viini tuntuu sopivan siihen ongelmitta.

Pakko myöntää – tämän viinin jälkeen Pieropanin menetys ei kirpaise juuri ollenkaan – samasta hintaluokasta on nyt löytynyt uusi, todella vaikuttava Soave Classico, joka on toisaalta hyvin omintakeinen, moderni ja hurmaavan persoonallinen, mutta toisaalta todella klassinen ja perinteistä tyyliä edustava. Tämä viini on Sinulle, jos pidät kuivista ja intensiivisistä valkoviineistä (ja erityisesti jos italialaisten valkoviinien taso epäilyttää – tämä viini lyö vaivatta ennakkoluulot kumoon!) Lisäksi viini todennäköisesti tullee kehittymään entisestään helposti vielä muutaman vuoden ajan. Osta – kyseessä on viini, joka on sekä harteikas ruokaviini että harmoninen nautiskeluviini yhdessä pullossa.

Lyhyesti: Vakuuttavan persoonallinen, runsaan aromikas ja kaikin puolin erinomainen valkoviini, jossa kaikki osaset tuntuvat olevan juuri oikeassa paikassa ja oikeassa suhteessa toisiinsa.

Arvio: Erinomainen – äskettäisen Italian-reissun jälkeenkin tämä viini jaksaa edelleen vakuuttaa allekirjoittaneen. Kuivien ja aromikkaiden valkoviinien ystäville ehdoton suositus.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

1 kommentti: