Maculan Madoro 2009- Valmistaja: Maculan
- Tyyppi: Jälkiruokaviini, Passito
- Maa: Italia
- Alue: Veneto
- Rypäleet: Marzemino (80%), Cabernet Sauvignon (20%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 8,50e / 8 cl, 40,00e / 75 cl (Kesäkuu 2012, Ravintola Kitchen & Co.)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Illallistaessamme pienellä seurueella ravintola Kitchen & Co:ssa onnistuimme syömään alku- ja pääruokamme niin, että jäljelle jäi vielä tilaa jälkiruoille. Itselleni jälkiruoaksi valikoitui suklaabrownie, jolle sitten pyysin tarjoilijalta jälkiruokaviinisuositusta. Ehdotukseksi tuli italialainen passito, eli rusinoiksi kuivatuista rypäleistä valmistettu makea punaviini, Madoro. Tarjoilija kuvaili sitä kuin kevyeksi, runsaan herukkaiseksi portviiniksi, joten miksikäs ei? Yksi sellainen, kiitos.
Eteeni tuodaan jälkiruokaviinilasi, jossa makoileva viini on väriltään reunoille asti paksun punamustaa ja läpinäkymätöntä. Valoa vasten viinissä erottuu purppuraista sinertävyyttä.
Tuoksu on hennonpuoleinen, mutta silti melko yllättävä: siinä on todella runsaasti makeata mustaherukkaa. Voisi luulla, että kyseessä on joku Créme de Cassis -pohjainen juoma, eikä oikea jälkiruokaviini. Hyvin miellyttävän ja persoonallisen tuoksun viimeistelee kevyt maitosuklaisuus.
Maku on hyvin makea, herukkahilloinen, luumukiisselinen, kevyen boysenmarjainen ja hieman mausteinen. Runsas jäännössokeri (165 g/l) tekee viinistä todella makean oloisen ja viskositeetiltaan paksun, mutta viini on silti selvästi kepeämpi ja hennompi kuin esimerkiksi rotevat Portviinit – tämä lienee niitä vähäisemmän (n. 16%) alkoholin ja runsaan hapokkuuden tekosia. Hapokkuus ei varsinaisesti tunnu paksun viinin seasta, mutta se silti onnistuu keventämään sitä ihailtavasti. Maun kruunaavat hyvin pehmeät ja kevyet, mutta selvät tanniinit.
Jälkimaku on keskipitkä, kinuskisuklainen, kevyesti lämmittävä ja todella miellyttävä. Kokonaisuutena Madoro ei ole niinkään hämmentävän upea tai aromeiltaan erityisen syvä viini itsessään, mutta se on todella persoonallinen ja omaperäinen esitys – hyvin erilainen verrattuna mihinkään aikaisempiin maistamiini passito- ja vin de paille -viineihin; tällainen massojen keskeltä erottuvaksi tekevä omaleimaisuus on omissa silmissäni paljon suurempi meriitti kuin teknisesti virheetön ja mallikirjan esimerkin mukainen kokonaisuus. Madoro on pienestä yksinkertaisuudestaan huolimatta todella persoonallinen ja miellyttävä tuttavuus, joka ei ole edes ravintolahinnallaan täysin naurettavasti hinnoiteltu – vinopedia antaa 0,75-kokoiselle viinipullolle hintaa 20-35e!
Ja mainittakoon, että viini toimi oikein erinomaisesti suklaabrownien kanssa. Suussasulavia molemmat erikseen, jotain vielä enemmän yhdistelmänä.
Lyhyesti: Voimakkaan herukkainen, runsaan makea, todella pehmyt ja paksu mutta kepeä ja kaikin puolin valloittava, mukavan omaperäinen jälkiruokaviini.
Arvio: Tyylikäs – Madoro tuntuu olevan Valpolicellan kuuluisten Reciotojen yksinkertaisempi mutta persoonallisempi pikkuserkku. Simppeliä, mutta silti niin mahtavaa tavaraa.
Hinnan (8,50e / 40,00e) ja laadun suhde: Ravintola Kitchen & Co:ssa lasillinen viiniä on melko kohtuuhintainen ja pullollinen ihan järkevän hintainen.
Eteeni tuodaan jälkiruokaviinilasi, jossa makoileva viini on väriltään reunoille asti paksun punamustaa ja läpinäkymätöntä. Valoa vasten viinissä erottuu purppuraista sinertävyyttä.
Tuoksu on hennonpuoleinen, mutta silti melko yllättävä: siinä on todella runsaasti makeata mustaherukkaa. Voisi luulla, että kyseessä on joku Créme de Cassis -pohjainen juoma, eikä oikea jälkiruokaviini. Hyvin miellyttävän ja persoonallisen tuoksun viimeistelee kevyt maitosuklaisuus.
Maku on hyvin makea, herukkahilloinen, luumukiisselinen, kevyen boysenmarjainen ja hieman mausteinen. Runsas jäännössokeri (165 g/l) tekee viinistä todella makean oloisen ja viskositeetiltaan paksun, mutta viini on silti selvästi kepeämpi ja hennompi kuin esimerkiksi rotevat Portviinit – tämä lienee niitä vähäisemmän (n. 16%) alkoholin ja runsaan hapokkuuden tekosia. Hapokkuus ei varsinaisesti tunnu paksun viinin seasta, mutta se silti onnistuu keventämään sitä ihailtavasti. Maun kruunaavat hyvin pehmeät ja kevyet, mutta selvät tanniinit.
Jälkimaku on keskipitkä, kinuskisuklainen, kevyesti lämmittävä ja todella miellyttävä. Kokonaisuutena Madoro ei ole niinkään hämmentävän upea tai aromeiltaan erityisen syvä viini itsessään, mutta se on todella persoonallinen ja omaperäinen esitys – hyvin erilainen verrattuna mihinkään aikaisempiin maistamiini passito- ja vin de paille -viineihin; tällainen massojen keskeltä erottuvaksi tekevä omaleimaisuus on omissa silmissäni paljon suurempi meriitti kuin teknisesti virheetön ja mallikirjan esimerkin mukainen kokonaisuus. Madoro on pienestä yksinkertaisuudestaan huolimatta todella persoonallinen ja miellyttävä tuttavuus, joka ei ole edes ravintolahinnallaan täysin naurettavasti hinnoiteltu – vinopedia antaa 0,75-kokoiselle viinipullolle hintaa 20-35e!
Ja mainittakoon, että viini toimi oikein erinomaisesti suklaabrownien kanssa. Suussasulavia molemmat erikseen, jotain vielä enemmän yhdistelmänä.
Lyhyesti: Voimakkaan herukkainen, runsaan makea, todella pehmyt ja paksu mutta kepeä ja kaikin puolin valloittava, mukavan omaperäinen jälkiruokaviini.
Arvio: Tyylikäs – Madoro tuntuu olevan Valpolicellan kuuluisten Reciotojen yksinkertaisempi mutta persoonallisempi pikkuserkku. Simppeliä, mutta silti niin mahtavaa tavaraa.
Hinnan (8,50e / 40,00e) ja laadun suhde: Ravintola Kitchen & Co:ssa lasillinen viiniä on melko kohtuuhintainen ja pullollinen ihan järkevän hintainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti