Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.6.12

Tarapacá Brut Sparkling 2011

Tarapacá Brut Sparkling 2011
  • Valmistaja: Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Kuohuviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maipo, Melipilla / Valle Central, Maipo, Isla de Maipo / Aconcagua, Casablanca
  • Rypäleet: Chardonnay (50%), Pinot Noir (30%), Sauvignon Blanc (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,58e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Terveisiä Wennercon järjestämältä Tarapacá-tastingista, jota isännöi Tarapacán viinintekijä, kalifornialainen Ed Flaherty.

Ensimmäisenä osanottajille esiteltiin toinen Tarapacán kuohuviinilinjaston tuotteista, ympäri Chilen viinialueita kerätyistä rypäleistä charmat-menetelmällä valmistettu Brut Sparkling (charmat-menetelmä on mm. italialaisissa kuohuviineissä usein käytetty menetelmä, jolla viinistä tehdään kuohuvaa käyttämällä viini paineistetuissa tankeissa.) Toinen Tarapacán kuohuva olisi viinitalon laadukkaampaa tasoa edustava, perinteisellä shamppanja-menetelmällä (kuplat saadaan viiniin käyttämällä viini uudelleen pienen sokerimäärän kanssa jo suljetussa pullossa) Sparkling Traditional Method, mutta tätä viiniä ei tällä kertaa esitelty, sillä se ei kuulu kotoisan monopolimme valikoimiin.

No niin, viini siis kaadettiin laseihimme ja pääsimme tutustumaan siihen pienen Tarapacá-esittelyn jälkeen. Viini jännitti jonkin verran etukäteen, sillä vain vajaata viikkoa aiemmin oli vastaani tullut yksi Tarapacá Brut, joka oli niin käsittämättömän korkkivikainen, ettei vastaavaa ollut koskaan tullut aiemmin vastaan. Se viini tuoksui lähinnä kostealta, homehtuneelta puutalolta, perunakellarilta ja märältä mullalta. Huokaisin helpotuksesta, kun en löytänyt näitä samoja aromeja nyt omasta lasistani. Sen sijaan pullo, josta oli kaadettu toisella puolella huonetta istuville taisi olla viallinen, sillä mr. Flaherty ilmoitti, ettei viiniä kannattanut maistaa, sillä se oli korkkivikainen. Lieneeköhän kyseessä hieman riskialtis erä? Vajaassa viikossa kahdessa täysin eri tilaisuudessa kaksi korkkivikaista viiniä kuulostaa kuitenkin melko erikoiselta. Eniveis, omassa lasissani olevan viinin pitäisi olla tiptop-kunnossa, joten arvioimaan!

Väri on todella hailakka. Siis todella, todella hailakka. Sävy on etäisesti hietanruskean ja hailakanvihreän välistä, mutta käytännössä viini on melko väritöntä. Tuoksu on todella hento ja vaisunpuoleinen, siinä on tuoretta hedelmäisyyttä ja aavistus raikasta sitruksisuutta.

Maku on hento, tylsä ja yllätyksetön. Siinä on hentoa leipäisyyttä, tuoretta omenaa ja limettisyyttä, jota voimakas hapokkuus taittaa kirpeään greippisyyteen. Kuplat ovat erittäin pieniä ja melko vaatimattomia. Ensimaistamisella kuohu on melko terävää, mutta hyvin nopeasti kuplat haihtuvat ja muutaman minuutin kuluttua viini on lähinnä hennosti helmeilevää valkoviiniä – charmat-menetelmän edullisuus ja tehokkuus kostautuu. Voin kyllä antaa viinille vähän anteeksi, sillä se tarjoiltiin valkoviinilasista, ei kapeasta kuohuviinilasista. Tästä huolimatta viini ei ole kovinkaan luopaava ja sen tasapaino onkin melko lailla hakusessa: vaisu hedelmäisyyys ei tunnu pärjäävän mitenkään terävälle hapokkuudelle, jota pisteliäs mousse korostaa. Kun viini on pikaisesti väljähtynyt, on sen raikkaus tipotiessään. Yleisvaikutelmana viini on melko hengetön ja kolkko.

Jälkimaku on greippinen, hieman ontto ja kuohuviiniksi hämmentävän lämmin (selitys löytynee prosenteista – Alkon sivut sanovat viinissä olevan alkoholia 12%, mutta Tarapacán omat sivut puhuvat kuohuviineissä hämmentävän korkealta kuulostavasta 13,5% volteista.)

Yhteenvetona Tarapacá Sparkling Brut on melkoinen pettymys. Viini ei ollut elegantin kevyt, vaan tympeän vaisu. Kuplat olivat säälittävän lyhyitä ja jälkimaku hyvin masentava. Jättää allekirjoittaneen melko hiljaiseksi. Kympin Cavat ovat yleensä melko tylsiä ja yllätyksettömiä, mutta ne pääasiassa tarjoilevat rahalle hyvin vastinetta, jotkut jopa erittäin reilusti. Samaa en voisi sanoa tästä veijarista.

Lyhyesti: Vaisu, melko tasapainoton ja hyvin yllätyksetön kolmetoista-tusinassa-skumppa.

Arvio: Kehno – arkikäyttäjälle viini ei tunnu tarjoavan juuri mitään ja kuohuviinien ystävän tämä viini saa lähinnä vihaiseksi. Mutta miksi ylipäänsä ostaa skumppaa maasta, jonka omat asukkaat eivät juo kuohuviiniä? Odotan edelleen sitä, että pääsisin maistamaan laadukasta kuohuviiniä Chilestä, sikäli jos sellaista löytyy.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti