Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.6.12

Saint Clair Sawcut Vineyard Chardonnay 2009

Saint Clair Pioneer Block Sawcut Vineyard Chardonnay 2009
  • Valmistaja: Saint Clair Family Estate
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: Marlborough
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 17,73e (Tammikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 21,80e (Tammikuu 2014, Alko)

Keskellä synkintä talvea ajattelin tanakan täyteläisen valkoviinin olevan sopiva vaihtoehto jos sattuisi kokkaamaan jotain tukevaa kasvisruokaa, jolle punaviini olisi liian tukeva valinta. No, talvi meni, kesä tuli ja varoiksi ostettu Saint Clair Chardonnay makoili edelleen viinikaapissa.

Sitten tässä päivänä eräänä päätin pitkästä aikaa tehdä Italian-reissun innoittamana herkkusienirisottoa – samaa uskomattoman herkullista safkaa, jota tuli useampaan otteeseen tilattua ympäri gardajärveä, tavoitteena päästä vähintään samalle tasolle mitä ravintoloiden ammattikokit pakertavat ammattitaidolla, ja sen lisäksi pistää henkinen luu kurkkuun sille kehnolle, puolikypsälle risotolle, jota meille Gardan kylän eräässä ravintolassa tarjottiin. Siis Jupen keittiöstä hyväksi todettu resepti esiin ja hommiin!

Suoraan sanottuna risotto onnistui, jälleen kerran, vallan erinomaisesti; kyllä tätä vähintään yhtä mielellään söisi kuin paikallisten itse tekemää! Tällä kertaa päätin kuitenkin vaihteen vuoksi kokeilla ruoalle jotain täysin toisenlaista viiniä kuin mitä Italiassa tuli aina otettua (Soave Classicoa, Luganaa, Custozaa.) Vihdoin pääsi Saint Clair todelliseen tulikasteeseen!

Väriltään viini on vetisen neonvihreä, eli semmoinen geneerisen valkoviinin hailakka limenvärinen. Väri ei kuitenkaan tee oikeutta viinin tuoksulle, jossa hyvin voimakkaat, raikkaat trooppiset hedelmät kilpailevat tukevan tammen kanssa. Ananas, persikka ja hunajameloni ovat kietoutuneet kevyesti palaneeseen, aromikkaan vaniljaiseen tammeen. Tuoksu tuo mieleeni paljon enemmän Sauternes'n aromikkaan tammiset jälkiruokaviinit kuin Bourgognen puisen tammiset Chardonnayt. Kokonaisuutena tuoksu on todella valloittava: hedelmät eivät ole kosiskelevan ylikypsiä eikä tammi popcornisen palanutta.

Maku on todella voimakas ja supistavan intensiivinen. Raikas, kevyen makea trooppinen hedelmäisyys ottaa haltuunsa kielen kärjen ja keskiosan samalla kun voimakas, kevyen palanut ja kinuskinen tammisuus valtaavat kielen takaosan ja nielun alueen tuntuvan hapokkuuden pistellessä kielen reunoilla. Tuntuva mausteisuus ja kevyt muskottipähkinäisyys luovat kevyttä siltaa hedelmäisyyden ja tammen välille. Suutuntumaltaan viini on hyvin runsas ja kermaisen täyteläinen, muttei varsinaisen pehmeänkypsä vaan tuore ja raikas; hyvät hapot tuovat tarvittavaa napakkuutta viskositeetiltaan lähes öljyiseen suutuntumaan.

Kiitettävän pitkässä jälkimaussa on runsaasti Chardonnaylle voista tuntumaa, jota ryydittävät tammisuuden tuomat napakat poltetun puun, kermatoffeen ja muskottipähkinän aromit, palauttaen jälleen mielikuvat Sauternes'tä. Lopuksi tuntuva hapokkuus muistuttaa itsestään nostattamalla runsaan veden kielelle.

Viinissä on siis erittäin runsaat tammitynnyrikypsytyksen aromit, mutta ne eivät pääse jyräämään yhtä harteikasta hedelmäisyyttä, vaan kokonaisuus on loistavassa tasapainossa. Viinin suurin ongelma onkin siinä, että tuntuu aivan kuin siinä olisi kaksi yhtä voimakasta ja hankalaa persoonaa, jotka eivät juttele keskenään. Tammen kevyemmät nyanssit yrittävät luoda keskusteluyhteyttä tammen ja hedelmän välille, mutta siinä vain juuri ja juuri onnistuen.

Sen sijaan risoton Parmiggiano-juuston luoma aromikkuus ja kermainen suutuntuma ovat juuri niitä asioita, jotka onnistuvat yhdistämään tammen ja hedelmän erinomaisesti. Risotossa hedelmäisyys ja hapokkuus leikkaavat ja keventävät tuhtia ruokaa loistavasti, samalla kun runsas, monikerroksinen ja aromikas tammi maustaa risotton elegantteja aromeja. Saint Clair tarvitseekin selvästi ruokaa kumppanikseen; sellaisenaan se on "vain" poikkeuksellisen tasapainoinen ja taiten tehty uuden maailman tammitettu Chardonnay, mutta oikean ruoan kanssa kokemus on enemmän kuin loistava. Kepeät ja eloisat italialaisvalkoviinit ovat kuin tehtyjä risotolle; sen sijaan tämä risotto oli kuin tehty tälle viinille. Tässä tapauksessa on viini saattanut olla ruokapöydän isäntä eikä renki, mutta toisaalta, aina välillä on hauska kiivetä perse edellä puuhun, ihan vain kokemusten takia.

Tammen aromeille yliherkät älkööt vaivautuko.

edit 01/2014: Reilut neljä euroa hintaa lisää alle kahdessa vuodessa? Tästä on kohtuullisuus melko kaukana. Ennen viini oli hintaluokkansa yksi parhaita Chardonnay-viinejä, mutta nykyhinnalla en kyllä enää jaksa innostua. Hinta-laatusuhdetta korjattu kuvastamaan nykytilaa.

Lyhyesti: Voimakkaan tamminen ja intensiivisen hedelmäinen uuden maailman Chardonnay, jossa tasapaino on ihailtavalla tavalla juuri kohdallaan. Ei mikään kepeä seurusteluvalkkari vaan selvästi tuhti ruokaviini tukeville aterioille.

Arvio: Erinomainen – vaikka viini on todella iso, se osaa selvästi olla vetämättä yli. Vaikuttavan lihaksikas Uuden-Seelannin Chardonnay.

Hinnan (17,73e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (21,80e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

1 kommentti:

  1. Anonyymi9/1/20 19:22

    Pitkästä aikaa blogissasi - aina nautinto ;)
    Hiljan siirynyt enemmän oluista (joista parhaimpia arvioita olen näiltä näppäimiltä myös niellyt) viinien puolelle, mutta harvemmin on Viinihullun mietteitä niistä löytynyt, mutta nyt nappasi.

    Tapaan sodastreamettaa valkoviinini nykyään saadakseni kaksi viiniä samasta pullosta - stillin ja kuplivan. Lähes aina kuplat tuovat aromit paremmin esille, mutta toisinaan viini tavallaan "hukkuu" kupliin, eikä siitä saa kunnon otetta - aivan kuten kaupan kuohuviineissäkin.

    VastaaPoista