Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.6.12

Tarapacá Sauvignon Blanc Chardonnay Viognier 2011

Tarapacá Sauvignon Blanc Chardonnay Viognier 2011
  • Valmistaja: Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maipo
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (50%), Chardonnay (30%), Viognier (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8,98e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 8,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Ensimmäinen valkoviini, joka oli tarjolla maisteltavaksi viinintekijä Ed Flahertyn Tarapacá tasting -tilaisuudessa oli varsinainen viinisekoitehirviö: Sauvignon Blanc -valkoviini, jota on jatkettu Chardonnaylla ja Viognierilla. Paperilla tämä kuulostaa ihan hyvältä sekoitteelta, olettaen että käytettävissä olisi vaikkapa Uuden-Seelannin napakan hapokkaita Sauvignon Blanc -rypäleitä, Chablis'n puhdaspiirteisiä Chardonnay-rypäleitä ja Rhônen aromikkaita Viognier-rypäleitä. Sen sijaan kun kyseessä on Chile, rypäleet ovat pääasiassa trooppisen hedelmäisiä ja löysän keskihapokkaita, lajikkeesta riippumatta...

Mutta mutta, jätetään arvelut sikseen ja lähdetään katsomaan minkälaista tavaraa Tarapacá on saanut aikaan!

Lasissa makoileva viini on väriltään hailakka, vetisen kirkas ja vain aavistuksen vihertävä. Muutama rivakka pyöräytys ja nokka lasiin: tuoksu on todella kypsän hedelmäinen, tarjoillen runsaasti makeaa mangoa ja ananasta – ainakin osa rypäleistä on siis hyvin suurella todennäköisyydellä saavuttanut turhankin kypsän asteen omiin mieltymyksiini nähden. Seasta kuitenkin löytyy selviä Sauvignon Blancin vivahteita: kevyttä ruohoisuutta ja raparperia. Kaiken kruunaa hieman karkkinen tai esanssisen ylikypsä päärynämehutiivisteen tuoksu.

Maku on hyvin pehmeänkypsä, löysä, läski ja hahmoton. Erittäin täyteläisessä maussa on paljon trooppisia hedelmiä, mutta maku ei ole kovinkaan voimakas tai runsas. Vähäiset hapot ovat melko teräksisiä ja yleisesti viini vaikuttaa olevan melko pyöreähkö.

Jälkimaku on pehmeä, hedelmäisyydessään hieman raikkaampi, tuoreen omenainen ja yllätyksellisesti melko pitkä. Viinistä kuitenkin puuttuu selvästi kaikenlainen raikkaus ja napakkuus, joten kokonaisuus jää melko väsähtäneeksi ja löysäksi. Ymmärrän kyllä minkä takia tämänlaiset viinit ovat suosiossa – tämä on helppoa lipiteltävää ja kyllähän se päähän nousee, kun tarpeeksi sitä itselleen annostelee. Eipä tämä myöskään ole sellaista legendaarista "hapanta viiniä", niin kuin monet vanhemmat henkilöt viinimieltymyksiään kuvailevat. En kuitenkaan lähtisi viinille juurikaan minkäänlaista ruokaa tarjoilemaan; viiniltä puuttuu rakenne kestää juuri minkäänlaista purtavaa väsähtämättä täysin.

Jos Tarapacán paremman linjaston tuotteet ovat tämmöisiä vässyköitä, uskaltaako sitä edes kuvitella minkälaista tasoa viinitalon budjettilinjasto edustaa?

Tiivistän viiniarvion muistiinpanovihkooni kirjoittamaan loppukaneettiin: "joo ei."

Lyhyesti: Erittäin geneerinen, ylikypsän ja makean hedelmäinen, melko vähähappoinen ja löysänraskas valkoviini, josta pystyy hieman erottamaan Sauvignon Blancin aromeja kaiken hedelmäpommituksen seasta.

Arvio: Kehno – viini ei ole vielä varsinaisen surkea, mutta ei ole siitä kaukanakaan. Tämä Tarapacán sekoitehirviö on yksinkertaisesti tylsä tissutteluviini, mutta miksi hassata 9 euroa semmoiseen, kun samalla rahalla saa hyvääkin tavaraa ja pienellä satsauksella vallan erinomaista?

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti