Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.6.12

Tarapacá Tara•Pakay 2008

Tarapacá Tara•Pakay 2008
  • Valmistaja: Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maipo, Isla de Maipo
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (58%), Syrah (42%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 46,90e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 34,49e poistuessaan)


Viimeinen meille esitelty viini Tarapacá tasting -tilaisuudessa oli viinitalon lippulaiva ja kruununjalokivi, Tara•Pakay, eli "Piilotettu Puu." Viini on 14 kuukautta tammessa kypsytetty yhden viinialueen (ei yhden viinitarhan!) viini, joka on valmistusvaiheessa suodatettu muttei kirkastettu ja jolle viinitalo povailee jopa 20 vuoden kypsytyspotentiaalia.

Väri on hyvin paksu ja läpinäkymätön, mutta reunoilta ohuempi ja kirkkaampi. Sävyltään se on tasaisen tummanpunainen missä on hyvin kevyt rusehtava sävy.

Tuoksu on ensinuuhkaisulla melkeinpä yllättävä: siinä on hyvin persoonallinen ja jopa kevyesti pistävän hikinen eläimellinen vivahde, joka aluksi tuntuu peittävän kaiken muun tuoksusta. En osaa päättää, tekeekö tämä aromi viinistä mielenkiintoisen ja omintakeisen, vai onko se liian hyökkäävä ja luotaantyöntävä. Pienen odotuksen jälkeen nenä kuitenkin rupeaa tottumaan ja tuoksusta rupeaa löytymään kevyttä lakritsisuutta, makeata luumua, eukalyptusta ja kypsää kirsikkaa. Tammi tuoksuu hillitysti tuoden mokkaisia ja suklaisia aromeita.

Maku on makean suklainen, suutuntumaltaan paksun täyteläinen, jopa läski. Keskimaussa mukaan rupeaa tulemaan pippurista mausteisuutta, nahkaisuutta, vaniljaa ja makeata kirsikkaa. Kokonaisuus on melko tamminen muttei kovinkaan tanniininen, viini tuntuu suussa samettiselta mutta melko raskaalta; hapot eivät tunnu jaksavan tukevan hedelmäisyyden alla. Annan viinille myönnytysplussan siitä, että makeankypsästä hedelmäisyydestään huolimatta kokonaisuus ei pääse taittumaan hilloisuuteen asti ja tammeakin on onnistuttu käyttämään varsin kohtuudella.

Jälkimaku on miellyttävän vivahteikas, leivontamausteinen ja tamminen mutta myös ylikypsän makea ja alkoholisuudessaan melko lämmin nielussa ja kitalaessa.

Tara•Pakay on yksi parhaista maistamistani chileläisistä, mutta se ei ikävä kyllä kerro paljoa viinin kokonaislaadusta. Tämä viini on toki tyylikäs ja runsas esitys, muttei mitenkään hintansa arvoinen. Vastaavaa tavaraa saa Espanjasta, Italiasta tai Ranskasta puoleen hintaan; tämän viinin hinnalla saa useamman oikeasti upean viinin tai yhden ilmiömäisen tasokkaan arvoviinin. On melkein huvittavaa kuinka viinitalo yhden tasokkaan viinin tehdessään yrittää heti hinnoitella itsensä ulos.

Jos viini olisi ilmaisultaan elegantimpi, rakenteeltaan tasapainoisempi (erityisesti happojen puolelta) ja kokonaisuudeltaan kehittyneempi, ymmärtäisin hintalapun paremmin. Nyt viini on kuitenkin melko geneerinen hedelmäpommi (vaikkakin miellyttävän moniulotteinen ja omassa viitekehyksessään sopivan omintakeinen), mutta hyvin tasapainoton ja auttamattoman nuori. Oikeasti kehittyneeseen ja arvokkaan ilmaisuun viiniä tulisi kypsyttää vielä vuosia, mutta vaatimaton hapokkuus ja tanniinisuus eivät vala minuun uskoa, että viini oikeasti kestäisi semmoista erityisen pitkään. Pahimmassa tapauksessa viinin hedelmäisyys vain ryhtyy haipumaan ja viini lässähtää kokoon. Olisi toki hauskaa, jos joku todistaisi minut väärässä tässä asiassa.

Alkon hinnoilla en kannusta tutustumaan viiniin; se ei yllä mitenkään vastaavanhintaisten eurooppalaisten (tai esimerkiksi hyvien australialaisten) tasolle. Sen sijaan viini kannattaa katsastaa, jos joskus löytyy joku muu tilaisuus siihen – kyseessä on kuitenkin chileläiseksi miellyttävän tasokas punaviini.

Lyhyesti: Omaperäinen, runsas ja moniulotteinen lippulaivaluokan punaviini, jonka Akilleen kantapääksi muodostuu sen raskaus, epätasapainoisuus ja auttamattoman nuori ikä.

Arvio: Tyylikäs – Tara•Pakay valaa uskoa siihen, että vielä joskus Chilessä osataan tehdä oikeasti laadukkaita ja arvostettavia viinejä, mutta tämä viini ei vielä ole sitä. Chilen huippuviinit ovat tyyliltään edelleen liian hedelmävetoisia ja massoja kosiskelevan helppoja että niitä voisi erottaa vastaavista kympin viineistä.

Hinnan (46,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti