Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


20.6.12

Ballet Carte Noire Demi-Sec

Ballet Carte Noire Demi-Sec
  • Valmistaja: Sovidis
  • Tyyppi: Kuohuviini
  • Maa: Ranska
  • Alue: –
  • Rypäleet: ?
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 7,29e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 7,19e (Tammikuu 2014, Alko)

Tähän skumppaan tuli tehtyä tahaton palaaminen (sitten teini-iän uusienvuosien) viime syksynä kun kävin pokkaamassa Helsingin yliopistolta kandin paperini. Publiikkitilaisuuden jälkeen oli tarjolla kuohuviinitarjoilu; kävin poimimassa lasin ja lähdin pöydän ääreen ihmettelemään notta minkälaiset paperit sitä sitten tuli saatua. Siemaisin lasistani – ja järkytyin. Publiikissa puhuttiin kuohuviinistä, olinko ottanut lasillisen limonadia? Sen verran äitelää tavara tuntui olevan.

Vastaus tuli kun näin pitopalvelun henkilökunnantäyttävän lasirivistö Balletin puolikuivalla. Eh. Kyllähän tässä tuntee olonsa juhlavaksi siemaillessaan jotakuinkin halvinta, makeata skumppaa. Ei nyt ilmaisista viineistä valittaa saisi, mutta kyllä tämmöinen tavara syö ainakin omaa juhlavuuden tuntua. Ei varmaankaan kuivaa Balletia olisi voinut tarjota, kun sitten kaikkien mummot valittaisivat kuinka viini on "niin kauhean hapanta?"

Noh juu. Uusi comeback viinille tuli tuossa eilispäivänä kun parempi puoliskoni kävi nappaamassa samanlaisessa tilaisuudessa samanlaiset paperit (tosin omiani paremmilla arvosanoilla!) Lopuksi taas samanlainen kuohuviinitarjoilu samalla viinillä. Tällä kertaa koetin saada myös jotain muistiin viinistä.

Väriltään hyvin perinteinen kuohuviini: aavistuksen kellervä, neutraali. Tuoksu melko vaisu ja hillitty, lähinnä tarjoillen tuoreita omenoita ja makeata omenamarmeladia.

Ensimaussa makeus saapuu kielelle lailla pommikonelaivueen. Oikeasti, inhan äitelä maku. Monet viinit, joissa on paljon enemmän jäännössokeria kuin tässä viinissä (40 g/l) eivät ole yhtä makeita, kiitos kuulunee Balletin matalalle hapokkuudelle ja vaisulle mousselle. Maku on melko tunkkainen, eikä se johdu yksinomaan jäännössokerin tuomasta raskaudesta – siinä on jotain märkää tekstiiliä, kiljumaista hiivaa (älä nyt sekoita tätä hiivasakkojen päällä kypsytettyjen kuohuviinien eleganttiin, briossiseen hiivaisuuteen) ja epämäärisen paksua mauttomuutta. Seassa on ylikypsän pehmeätä omenaa ja hentoa sitruksisuutta. Hapot ovat vähäisiä ja isot kuplat heikkoja ja nopeasti katoavia – viinistä puuttuu käytännössä kokonaan se raikkaus, jota kuohuviiniltä odottaisin. Kokonaisuudessaan viinistä puuttuu vivahteet täysin – siinä on vähän sitä makeata omenaa säälittävän heikon kuplan seassa, siinä koko juttu.

Jälkimausta ei jää juuri mitään käteen. Eli kielelle. Kevyt, tuore omenaisuus heipuu heikosti kielellä ennen katoamistaan. Viinin makeus yhdistettynä raikkauden puutteeseen rupeaa tökkimään jo yhden lasillisen aikana. Melkoisen toisenlaista verrattuna makeaan mutta silti ihailtavan pirteään Veuve Cliquot'n puolikuivaan Shamppanjaan – nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ymmärtää miksi viineillä voi olla kuusinkertainen hintaero.

En kyllä tätä tavaraa voisi suositella juuri kenellekään. Muistelin jo Balletin kuivan kuohuviinin olleen melkoinen pettymys vaisulla maullaan ja riipivän terävällä mutta lyhytkestoisella moussellaan, mutta se nyt sentään muistutti kuohuviiniä ja oli ihan juotava tapaus – toisin kuin tämä. Jos haluat makeata kuplivaa, osta joko oikeasti rahan arvoista tavaraa tai sekoita viinaa Pommaciin; molemmista tulee parempi mieli kuin tästä. Tämä tuntuu vain ylihinnoitellulta, limupohjaiselta viiniltä – kuten melkeinpä kaikki edukkaat, runsaammalla jäännössokerilla varustellut kuohuvat.

Johtuuko se vain niistä makeanhampailla varustelluista mummoista, että Helsingin yliopiston juhlatilaisuuksissa tarjoillaan näin heikkoa tavaraa? Alle kahdeksalla eurolla saa kuitenkin esimerkiksi ihan mukiinmenevää Cavaa. Tai sitten kyse on vain Suomen "viinikulttuurista."

Lyhyesti: Melko mauton, äitelän makea, kiljuisen oloinen ja tasapainoton tusinaskumppa.

Arvio: Huono – jos mietin mitä ominaisuuksia kuohuviiniltäni haluaisin, arvioisin näppituntumalta niiden olevan täysin päinvastaiset Balletin Demi-Secissä.

Hinnan (7,19e) ja laadun suhde: Surkea – samalla hinnalla saa paljon parempaakin.

1 kommentti:

  1. http://www.viinarannasta.ee/detail.php?lang=fi&currency=eur&id=25403
    Hyvät Jussit

    VastaaPoista