Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.6.12

Recchia Le Muraie Ripasso 2008

Recchia Le Muraie Valpolicella Classico Ripasso 2008
  • Valmistaja: Fratelli Recchia
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 18,00e (Toukokuu 2012, Nuova Osteria Franciscus Bardolino)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Italianreissussa päivänä eräänä vietettyämme reilut kuusi tuntia Venetsian kaupunkikokoisessa labyrintissa, muutaman tunnin junassa, tunnin Peschierassa odottamassa myöhässä olevaa bussia ja vielä hetken tässä em. bussissa, rupesimme olemaan melko lailla nälissämme. Tästä huolimatta onnistuimme kuluttamaan vielä reilun tunnin siihen, että metsästimme Bardolinosta sopivan rauhallista mutta tasokasta ravintolaa mikä ei kuhisisi saksalaisia turisteja. Lopulta sellainen löytyi kaupungin keskustan ulkopuolelta, etelälaidoilta – suurella pihalla varustettu, tasokkaan oloinen, perinteisempään ruokaan ja pizzoihin erikoistunut Osteria Franciscus.

Alkupaloista selvisimme ongelmitta ruokalistojen kanssa tuotujen Prosecco-lasillisten kanssa, mutta pääruoillemme (pizza quattro formaggi ja mediumkypsä naudanfilee) valitsimme punaviinilistalta (josta löytyi ilahduttavasti the usual suspects'n, Bardolino-Valpolicella-Chiantin, ohelta myös hieman arvokkaampiakin tapauksia, kuten mm. Ripasso, Amarone, Chianti Classico) kahdesta Ripassosta hinnakkaamman – pieneltä Valpolicella Classicon alueelta tulevan Recchia Le Muraie Ripasson. Kovin hinnakkaita eivät nämä Ripassotkaan olleet, edullisemman ollessa 16 ja tämän 18 euroa.

Viini saapui pöytään oikein karahvin kanssa (olisi mukavaa, jos myös suomalaiset high-end-ravintolat ottaisivat mallia tästä!) ja tarjoilija ryhtyi avaamaan pulloa. Kuten loppujen lopuksi tapahtui kolmessa tapauksessa viidestä reissumme ravintolaillallisilla, joissa viiniä tilattiin pullossa – korkki murtui pullon kaulaan. En tiedä osuiko joka kerralla kohdallemme hieman kokematon tarjoilija, vai oliko mukanamme vain erityisen huonoa tuuria, mutta tästä tuli lähes huvittavan yleinen ongelma ravintoloissa. Joka tapauksessa, korkki lähti kahdessa osassa, mutta muuten ongelmitta pullosta ja viini kaatui karahviin. Tarjoilija vinkkasi viinille tekevän hyvää, jos sille antaisi aikaa maata karahvissa, mutta kähvelsin kuitenkin sieltä pienen lasillisen saadakseni hieman perspektiiviä miten viini kehittyi illallisen aikana. Tässä yleisiä havaintojani:

Viini on väriltään tumman kirsikanpunainen, sävyltään kevyesti rusehtava reunoilta hieman vaaleampi ja selvemmin rusehtavampi. Tuoksu on todella huumaavan tuhti ja runsas; siinä on reilusti lähes hilloista kirsikkaa, kypsää makeutta, suklaista tammea, tummapaahteista kahvia ja kevyesti läpileikkaavaa alkoholia. Illan edetessä ja viinin auetessa tammisuus ja hedelmäisyys sulautuivat yhteen tuoden viiniin erittäin miellyttävän, pehmeän kermatoffeisen elementin.

Viinin pyöreä ja antava maku on pehmeä ja kevyen tammisessa makeudessaan melkeinpä joulukonvehtimaisen kirsikkasuklainen. Silkkisen täyteläinen suutuntuma ei ole kovinkaan tanniininen eikä hapokas, mutta aromeihin tuo sopivasti ryhtiä viinin kevyesti poltteleva pippurisuus ja jälkimakuun asti ulottuva hento karvaus. Avautuessaan hedelmäisyys levenee Valpolicellalle tyypillisestä kirsikkaisuudesta kypsänmakeaan luumuisuuteen.

Jälkimaku on keskipitkä, todella suklainen ja kevyen vaniljaisen tamminen. Kokonaisuutena Le Muraie on oikein hyvä tapaus, vaikkakin hieman turhan varman päälle pelaava ja turvallinen tapaus. Lievästä rakenteettomuudestaan huolimatta viini pelasi loistavasti illallisen kanssa yhteen ja onnistui kruunaamaan Venezia-päivän.

Viiniä on hillittyjen tanniinien ja happojen puolesta turha lähteä varastoimaan pidemmäksi aikaa, viini on selvästi melko nuorena juotavaksi tarkoitettu ja sen mehevän hedelmäiset aromit ovat nuoressa terässä oikein erinomaisia. Yleisesti viini muistuttaa hieman rotevaa ja hyvintehtyä uuden maailman uutepommia kuin perinteistä, ryhdikästä ja särmikästä italialaista, mutta kiitos sen tuttujen ja suuhuni sopivien kirsikkaisten vivahteiden, viini jäi reilusti plussan puolelle.

Lyhyesti: Tukeva, paksuntäyteläinen, runsaan aromikas ja kypsänmakea Ripasso.

Arvio: Erittäin hyvä – viinin kypsät aromit ja moniulotteisuus rajoittavat sen käyttöä ruokaviininä, sen ollessa vahvimmillaan melko yksinkertaisten, selkeämakuisten ja tuhtien grilli- ja uuniruokien kumppanina. Sen sijaan viini on oikein valloittava seurusteluviini johtuen sen pehmeästä hapokkuudesta ja kevyestä tanniinisuudesta.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti