Luigi Righetti Campolieti Ripasso 2010

Luigi Righetti Campolieti Ripasso Valpolicella Classico Superiore 2010

• Valmistaja: Luigi Righetti
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Classico Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,20e / 16cl (Heinäkuu 2013, Gabriel 1763, Porvoo)
• 12,98e (Alko)
• Hinta nyt: 12,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Kesällä visiitillä Porvooseen tuli käytyä syömässä jo aiemmin varsin näppärän oloiseksi todetussa ravintola Gabriel 1763:ssa. Alun perin mieleni olisi tehnyt risottoa, mutta koska ainoa ravintolan ainoa houkutteleva valkoviini oli päässyt loppumaan, vaihdoin suunnitelmaa. Tilasin pizzan ja lasillisen ihan Alkon hyllyiltäkin löytyvää Ripassoa.

Luigi Righetti on tullut aiemmin tutuksi tilausvalikoimasta löytyvällä, varsin tiukkarakenteisella Amaronellaan. Campolietti Ripasso haijastelee ainakin valmistusteknisesti tuota kyseistä Amaronea: viini valmistetaan talon Campolietti Valpolicellasta, jonka annetaan aluksi kypsyä teräksessä seuraavaan kevättalveen asti, jolloin talon Amarone siirretään kypsymään ja niihin käytettyjen, rusinoitujen rypäleiden kuoret siirretään Valpolicellan sekaan, jolloin viini saa lisää sokereita ja uutosta ja käyminen alkaa uudelleen. Tämän jälkeen viini laitetaan kypsymään slavonialaisiin tammisammioihin ja pieniin barrique-tammitynnyreihin noin vuodeksi.

Väriltään viini on hyvin tumman kirsikanpunainen ja pienen aavistuksen verran läpinäkyvä.

Makean kirsikkaisessa tuoksussa tammitynnyrikypsytys tuntuu selvästi: lasista leijailee makean suklainen, aromaattisen vaniljainen, mokkainen, mausteisen ja paahteisen tamminen sekä hennon maamainen aromi. Alkoholisuus tuntuu myös melko voimakkaasti ja jopa hieman häiritsevästi.

Suussa paljastuu viinin olevan aivan liian lämmintä – pulloja todennäköisesti säilytetään huoneenlämmössä, mikä on aivan liikaa ottaen huomioon ravintolan olevan kuumana hellepäivänä hiostavan lämmin. Campolietin makean marjainen maku tarjoilee sekaisin niin hapankirsikkaa kuin makeampaa tummaa kirsikkaa, suklaaseen ja kaakaoon taittuvaa, reilusti uuttunutta tammea, pippurista mausteisuutta ja konjakkia muistuttavaa karvasta puisevuutta. Suutuntumaltaan viini on erittäin pehmeä ja täyteläinen, mistä suurin syy johtunee aivan liian lämpimästä (lähes kädenlämpöisesti) tarjoilulämpötilasta. Alkoholi (13,5%) tuntuu myös melko voimakkaana, tehden viinistä melko tulisen. Maku on runsas mutta melko suoraviivainen. Viinin hapot eivät tunnu kokonaisuudessaan juuri yhtään, minkä vuoksi yleisvaikutelma on sekä raskastekoinen että hieman voimaton. Tanniinisuus tuntuu hentona kireytenä kokonaisuudessa, mutta se ei onnistu tuomaan viinille tarvittavaa runkoa.

Jälkimaussa makeat aromit haihtuvat ja kielelle jää tuoreen punamarjainen, mausteisen tamminen, suklaamokkainen, kevyen savuinen ja karvas jälkivaikutelma. Jälkimaku on muuten hieman lyhyenpuoleinen, mutta suklainen tammisuus tuntuu kielellä melko pitkään.

Tämän kokemuksen perusteella on melko vaikeata sanoa kuinka hyvä Campolieti Ripasso on optimitarjoilulämpötilassaan, sillä nyt se oli aivan liian lämpimänä tarjoiltu – erityisesti viinin rakenne kärsi siitä huomattavasti tehden siitä liian pehmeän ja tulisen. Todennäköisesti viini oli myös ollut auki jonkin aikaa, jolloin tammi on päässyt korostumaan varsin dominoivaksi. Mutta vaikka paremmalla tarjoilulämpötilalla viinin rakenne korjaantuisi parempaan suuntaan, vaikutti kokonaisuus silti olevan makuuni aivan liian tamminen ja muutenkin turhan turvallinen perus-Ripasso. Jos viinin haluaa testata, voisin näppituntumalta tarjoilla sen kohtalaisesti viilennettynä (jotta sen alkoholisuus ei puskisi niin voimakkaasti pintaan) ja melko pian korkkaamisen jälkeen (jottei tammisuus nousisi avautuessaan hallitsemaan viiniä.)

Vaikka viini on teknisesti ihan virheetön esitys, en juurikaan keksi siitä syitä miksi ostaa sitä muutamien parempien Ripassojen joukosta. Lisäksi nyt tiedän myös olla tilaamatta punaviiniä Gabrielissa tulevaisuudessa; valkoviinille voin sen sijaan vielä antaa mahdollisuuden.

Lyhyesti: Melko voimakkaasti tammitettu, yllätyksetön ja mutkaton perus-Ripasso, joka nyt maistaessa kärsi melko paljon liian lämpimästä tarjoilulämpötilasta. Maistuu enemmän puulta kuin Valpolicellalta.

Arvio: Tylsä – viinistä ei löydy juuri mitään, mikä erottaisi sen kymmenistä muista kilpakumppaneista; jos ei lasketa viinin hedelmää reilulla kädellä peittävää tukkoontammitusta. Nyt jäätiin laadullisesti melko kauas talon Amaronesta.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ca' de' Rocchi Ripasso Monterè 2010

Ca' de' Rocchi Ripasso della Valpolicella Monterè 2010

• Valmistaja: Tinazzi
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella
• Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (15%), Molinara (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 21,89e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 22,07e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Monterè Ripasso on perinteisellä Ripasso-menetelmällä tehty Valpolicellan punaviini – käsin poimituista rypäleistä tehtyä viiniä aluksi kypsytetään 4-5 kuukautta, minkä jälkeen viiniin lisätään Amaroneen käytettyjen rypäleiden kuoria, jotka käynnistävät uuden käymisen, jolloin viiniin tulee lisää syvyyttä, tanniinia ja potentiaalista alkoholia. Lopuksi viini on kypsytetty valtavissa slavonialaisissa tammiastioissa vuoden, puolentoista ajan.

Väriltään viini on hyvin tumman kirsikan punainen ja tasainen reunoille asti. Seassa on myös viinin nuoresta iästä kielivää sinertävyyttä.

Tuoksultaan viini on runsas, mehevä ja kirsikkahilloinen. Seassa on myös kypsää luumua ja hento vivahde mausteista tammea.

Maultaan viini on runsas ja miellyttävä. Kielellä pyörii kypsää kirsikkaisuutta, yrttisyyttä, kevyttä puisevuutta sekä hieman alkoholia, joka tuo myös hieman lämmön hohkaa suuhun. Avautuessaan tammisuus kehittyy puisevasta kohti tummaa suklaata hedelmäisyyden tarjotessa enemmän kypsiä tummia marjoja ja nahkaa. Hapokkuutta on sopivasti runkoon nähden ja tanniinejakin löytyy, vaikka melko vaatimattomasti viinityyliin nähden. Yleisesti viini on kuitenkin selvästi enemmän modernin hedelmävetoinen kuin tyylikkäämpi, perinteisempi ja vivahteikkuutta painottava italialainen.

Jälkimaku on pehmeä, tuoreen punamarjainen, kevyen suklainen ja alkoholisuudessaan lämpimänpuoleinen.

Kokonaisuus on varsin miellyttävä ja maistuva, mutta varsin yllätyksetön perus-Ripasso, joka on myöskin turhan epätasapainoisen oloinen alkoholisuudestaan johtuen. Tästä syystä viinin hinta on täysin epäsuhdassa sen laatuun nähden – Alkosta kun vastaavia saa kympin pintaan ja vielä alle kahdella kympilläkin irtoaa jo semmoisia tyylin huippuedustajia Valpolicella Classicosta kuin esimerkiksi Zenaton Ripassa. Yli 20 euroa näin tavanomaisesta Ripassosta ei kuulosta korviini mitenkään järkevältä ostokselta.

Lyhyesti: Miellyttävä, kypsän hedelmäinen ja mukavan rakenteikas perus-Ripasso. Todennäköisesti parempi nuorena nautittavaksi kuin pitkään kypsytettäväksi.

Arvio: Miellyttävä – kelvollinen, makean mehevä ja tyypillinen moderni perus-Valpolicella Ripasso arkiseen nautiskeluun. Huoleton, tuhdimman ja kypsemmän pään italialainen arkipunaviini.

Hinnan (22,07e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Tommasi "Ripasso" Valpolicella 2009

Tommasi "Ripasso" Valpolicella 2009

• Valmistaja: Tommasi Viticoltori
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Classico Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (25%), Corvinone (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 17,98e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 19,48e (Tammikuu 2014, Alko)

Katsos perhanaa! Tässä jossain välissä ehti mennä 50,000 sivulatauksen rajakin rikki, eikä blogillakaan ole vielä edes vuosikaan tullut täyteen!  Reilu 15,000 yksittäistä kävijääkin on kyllä paljon enemmän mitä olisin vuosi sitten osannut odottaa. Ai huhhuh. Melkoinen määrä liikennettä näin pienessä ajassa, olen kyllä sekä yllättynyt että otettu. Kai nämä kirjoittelut sitten joitakin kiinnostavat! Vilpittömät kiitokset jokaiselle täällä piipahtavalle lukijalle!

Sitten sitten. Seuraavaksi vuorossa Interbrandsin tuotemessuille esillä ollut vanha tuttu, mm. Viini-lehden vuoden viininä 2011 tunnettu Tommasin "Ripasso" 2009, jonka hinta pomppasi näppärästi tässä syksystä euron ylöspäin.

Väriltään viini on tumman ja lähes läpinäkymättömän kirsikanpunainen, reunoilta enemmän vaalean hailakka ja läpinäkymätön.

Tuoksussa on runsaasti makeaa kypsyyttä, joka sekoittuu huumaavaksi kirsikkahillon, tumman marjamarmeladin ja kypsien hedelmien potpuriksi. Seassa on myös kevyttä lakritsisuutta, hentoa nahkaisuutta ja hillittyä tammea, joka taittuu makeuden keskellä maitosuklaiseksi. Tummanpuhuva tuoksu on hyvin kypsästä, kevyen hilloisesta tuoksustaan huolimatta varsin herkullisen ja houkuttelevan tuoksuinen.

Maultaan "Ripasso" on melko runsas, hyvin täyteläinen ja tuoksun tavoin makeahko, tosin ei siinä määrin mitä tuoksu antoi odottaa. Makean kirsikkaisuuden ohella on tuoreempia, tummia hedelmiä, tammista puisevuutta ja mausteisuutta ja kevyttä tulisuutta. Tanniinit ja hapokkuus ovat melko hillittyjä, mutta antavat viinille sen verran runkoa, ettei kokonaisuus lässähdä täysin oman painonsa alle. Yleisvaikutelmaltaan viini on kutsuva ja helppo, mutta myös varsin maukas ja aromeiltaan klassisen pohjoisitalialainen. Kokonaisuudessa on kuitenkin helppoudesta huolimatta mukavaa syvyyttä ja monikerroksisuutta.

Keskipitkä jälkimaku on leveä, makean hedelmäinen, tiukan hapankirsikkainen, hennon bitterisen yrttinen ja jättää kielelle italialaisten viinien kirsikkaisen yleisvaikutelman.

Tommasin "Ripasso" on tyyliltään melko massoihinvetoava – hyvin täyteläinen ja makeankypsä – mutta tyylikkyydessään aivan toista maata kuin esimerkiksi Australian tai Chilen usein kovin yllätyksettömät ja varsin yksiulotteiset hedelmäpommit. Tyylillisesti tämä Ripasso on lähempänä muhevia ja massiivisia Amaroneja kuin hapokkaita ja kepoisia Valpolicelloja. Tämä viini on yksi parhaita Ripassoja 15-20 euron hintahaarukassa ja varsin maittava tapaus ihan sellaisenaan, mutta varsin kelpo valinta myös esimerkiksi tukeville ruoille, jotka kaipaavat enemmän suurta ilmaisua kuin jäntevää runkoa.

Lyhyesti: Makeankypsä, kirsikkahilloinen ja klassisen maukas Ripasso Veneton arvostetulta Valpolicella Classicon viinialueelta. Mehevä ja helppo, mutta silti maukas jopa kuivista ja hapokkaista viineistä pitävään makuuni.

Arvio: Erittäin hyvä – vallan mainio nautiskelu-Ripasso. Ei varsinainen meditaatioviini, mutta silti sopii mielestäni paremmin sellaisenaan nautiskeltavaksi kuin ruoan kumppanina nautittavaksi.

Hinnan (19,48e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Cecilia Beretta Ripasso 2010

Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2010

• Valmistaja: Cecilia Beretta, Pasqua
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella
• Rypäleet: Corvina (65 %), Rondinella (20 %), Negrara (10 %), Corvinone (5 %)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,99e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Mikäviinissä tuli palattua vanhan kunnon Cecilia Beretta Ripasson pariin. Pitkään tämä pääasiassa tusinaviinejä tuottavan Pasquan laatuviineihin keskittyneen osaston, Cecilia Berettan, Ripasso on edustanut itselle oikein kelvollista ja hyvän hinta-laatusuhteen Ripassoa – siitä huolimatta, että sen hinta on kiivennytkin tasaisesti ylöspäin. Vaikkei se olekaan semmoinen muhkeantuhti pommi kuten Tommasin tai Zenaton Ripassot, on se selvästi tuhdimpi ja rakenteikkaampi useimmat saman tai edullisemman luokan Ripassot. Ja mielestäni Ripassossa pitää kuitenkin löytyä potkua; perus-Valpolicellat ovat sitä varten, kun halutaan sitä kevyempää tavaraa.

Väriltään viini on melko kirkkaan läpinäkyvä, mutta hyvin tumman ja kauniin rubiininpunainen. Tuoksu on mehevä, musteinen, melko kirsikkahilloinen, hennon tamminen, lähes lihainen ja varsin runsas.

Cecilia Beretta Ripasso on suutuntumaltaan jossain täyteläisen ja keskitäyteläisen välimaastossa – kevyempi kuin tuhdeimmat Ripassot, mutta tuhdimpi kuin Valpolicellat ja Valpolicella superioret. Juuri sopiva keskitien kulkija, siis. Makumaailma on aluksi kuiva ja napakan hapankirsikkainen, jota sitten seuraa selvästi runsaampi ja mausteisempi, hennosti makeaan taittuva kuivattujen hedelmien sävyttämä hedelmäisyys. Kokonaisuus on melko vivahteikas ja melko tanniininen. Happoja on sopivasti suutuntumaan nähden, kokonaisuus on terhakka ja hyvin fokusoitunut runsaammasta ilmaisustaan huolimatta.

Pitkänpuoleinen jälkimaku on mehevän tumman marjainen, kevyesti vadelmainen, kielellä viipyilevä ja kypsän luumuinen.

Beretta Ripasso on edelleen uudella vuosikerrallaan varsin oiva Ripasso Alkon valikoimasta. Yhdistelmä tarpeeksi tuhtia mutta silti riittävän kevyttä pohjoisitalialaista ilmaisua. Vaikkakin ihan mainio viini sellaisenaan, on viini parhaimmillaan tuhtien ruokalajien, kuten pataruokien, riistan tai muun punaisen lihan, kumppanina.

Lyhyesti: Ryhdikäs, mehevänpuoleinen, mausteinen ja miellyttävän aromikas Ripasso.

Arvio: Erittäin hyvä – edelleen mielestäni yksi parhaista Ripassoista Alkossa. Tarjoaa Valpolicella Superiore -viinien ryhtiä ja Amarone-viinien syvyyttä. Vuosikerta 2008 on jäänyt mieleeni hiukan ryhdikkäämpänä verrattuna tämän vuosikerran hieman mehevämpään makeuteen, mutta ei siitä laadullisesti kovinkaan kauas taakse jäädä.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Allegrini Palazzo della Torre 2008

Allegrini Palazzo della Torre 2008

• Valmistaja: Allegrini
• Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso Veronese
• Maa: Italia
• Alue: Veneto
• Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (25%), Sangiovese (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 3,50e / 12 cl (Toukokuu 2012,
  Ristorante Antica Torretta, Verona)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: corks out

Italian-reissumme viimeisenä päivänä meillä oli muutama tunti aikaa käydä kiertelemässä Veronassa, joten kierrellähän sitä sitten piti! Helteisessä kaupungissa kierrellessä rupeaa kuitenkin nälkä kalvamaan, joten rupesimme metsästämään sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta päädyimme ravintola Antica Torrettan häkellyttävän upealla näköalalla varustetulle maisematerassille (itse asiassa Wikipedian Verona-artikkelissa on kuva, jossa tämä terassi näkyy – se on heti tuon kirkkaan oranssin talon oikealla puolella, joen rannalla, puiden jälkeen, kuvan oikeanpuolimmaisessa neljänneksessä!)

Itselleni tuli tilattua perinteinen lasagne al forno ja sille seuralaiseksi lasillinen Allegrinin "modernisoitua Ripassoa", Palazzo della Torrea – viiniä Ripasson ja Amaronen väliltä. Toisin kuin Amarone, joka valmistetaan rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä, tai Ripasso, joka valmistetaan lisäämällä Amaroneen käytettyjen rusinoituneiden rypäleiden kuoria käymisvaiheessa, valmistetaan tämä punaviini puristamalla osa tuoreista, käsinpoimituista rypäleistä kuivaksi punaviiniksi ja kuivattamalla osa rypäleistä 3 kuukauden ajan rusinoiksi. Tämän jälkeen rusinoituneet rypäleet puristetaan jo käyneeseen viiniin ja sen annetaan käydä uudelleen kuivaksi näiden viiniin puristettujen rypäleiden kuorien kanssa. Lopuksi viiniä kypsytetään 15 kuukautta vanhoissa tammitynnyreissä ja 7 kuukautta pullossa. Tunnetuin tämän viinityylin edustaja lienee viinijätti Masin "modernisoitu Ripasso", Campofiorin.

Väriltään viini on tumman viininpunainen, paksun läpinäkymätön ja reunoilta kirkkaanpunainen. Tuoksu on muhevan tallinen, suklaisen tamminen, Portviinimäisellä tavalla viikunainen ja hyvin makeankypsä ilman hillomaisuutta.

Pehmeässä maussa toistuvat tuoksun elementit: on maitosuklaista tammea, runsaasti makeata luumua, viikunaa, kevyesti hapankirsikkaa ja hentoa rusinaa. Kokonaisuus on keskitanniininen ja hieman rustiikkinen. Happoja ei ole kovinkaan runsaasti, mikä korostuu lähes kädenlämpöisenä tarjotussa viinissä: kokonaisuus jää melko löysäksi ja turhankin pehmeäksi.

Jälkimaku on keskipitkä, kevyen puisevan ja suklaisen tamminen, viikunainen ja makeahko. Aromeiltaan viini on todella vakuuttava tapaus ja hakkaa tyylillisen kilpailijansa, Campofiorinin, mennen tullen. Sen sijaan tarjoilulämpötilasta johtuen tämä yleisesti todella miellyttävä viini vaikutti hyvin löysältä ja rakenteettomalta. Sen tuhti, pehmeä ja makeankypsä rakenne tuntuvat kaipaavan selvää viilennystä,omaan makuuni jopa suositeltavaa tarjoilulämpötilaa (18°C) hieman viileämmäksi.

Vaikka rakenne ei varsinaisesti vakuuttanut tällä kertaa, teki viinin moniulotteisuus ja runsas aromikkuus sen. Siinä on yllättävän paljon Amaronemaista aromikkuutta ja syvyyttä, mutta myös Ripassojen nuorekkuutta ja arkiseen lounaaseen hyvin sopivaa suorasukaisuutta. Viinistä jäi hyvä maku suuhun ja tutustun mielelläni siihen tulevaisuudessa uudestaan, jos vaikka palaset loksahtaisivat paremmin kohdalleen sillä kertaa! (Tosin viini kyllä oli oikein onnistunut valinta uunilasagnelle – lasagnen ja viinin pehmeät rakenteet kohtasivat toisensa vallan erinomaisesti.)

Lyhyesti: Hyvin runsas, makeankypsä ja aromikas punaviini Ripasson ja Amaronen välimaastosta.

Arvio: Erittäin hyvä – tämän maistelun perusteella en uskalla vielä parempaa arvosanaa antaa, mutta luotan sillä olevan rahkeita sellaiseen. Oikein miellyttävä Pohjois-Italian IGT-punaviini.

Hinnan (3,50e) ja laadun suhde: Ravintola Antica Torrettassa 12 cl lasillinen oli naurettavan edullinen, millä tahansa mittapuulla.

Zeni Ripasso "Marogne" 2010

Zeni Ripasso "Marogne" Valpolicella Classico Superiore 2010

• Valmistaja: Cantina Fratelli Zeni
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (60%), Rondinella (30%), Molinara (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,50e (Toukokuu 2012, Vinoteca Zeni, Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: zeni

Seuraava viini joka meille esiteltiin Zenin vinoteekin erikois-tastingissa, oli Zenin Ripasso, joka kuuluu viinitalon keskitason "Marogne"-linjastoon. Rypäleet ovat peräisin Valpolicellan arvostetulta Classico alueelta, kun taas nimen Superiore viittaa viinin saamaan vuoden tammitynnyrikypsytykseen. Ripasso taas tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että viini on Ripasso, eli Valpolicella Superiore -viini, jossa on käymisvaiheessa uutettu Amaroneen käytettyjen rusinoituneiden rypäleiden kuoria, jotka antavat viinille enemmän runsautta, tanniineja ja aromeja perus-Valpolicellaan nähden.

Väriltään viini on tummanpunainen, reunoilta hieman vaaleneva, yleisesti aavistus läpinäkyvyyttä. Tuoksu on Ripassoksi yllättävänkin hento, vaikkei erityisen elegantti. Makeankypsässä tuoksussa kohdataan tuoreita punaisia marjoja, lakritsia, kevyttä nahkaa, hentoa karvasmantelia ja aavistus alkoholisuutta.

Keskitäyteläinen maku on melko tuoreen marjainen, perinteisen hapankirsikkainen, yrttinen, kepeähkö, keskitanniininen, makean ja suklaisen tamminen ja hieman alkoholinen. Hapokkuus on kohtalaista, tehden viinille melko pehmeän samettisen rungon.

Jälkimaussa kielellä jatkuu melko pitkään punaisia, kypsiä marjoja, aavistus tammea ja hennon pippurista maustetta.

Kokonaisuutena tämä tuntuu kuitenkin olevan hieman pettymys Ripassoksi. Periaatteessa hyvin tehty viini, mutta se ei tarjoa mitään mielenkiintoista viinityyliin, minkä lisäksi se kalpenee äsken maistetun Bardolino Superioren rinnalla – asia, mitä en Ripassosta heti menisi uskomaan. Viinitalon omasta myymälästä ostettuna ihan kohtuullisen hintainen tuote, mutta ei erityisesti hintansa arvoinen yli kympin hinnalla.

Lyhyesti: Kevyenpuoleinen, tyypillinen ja hieman vaatimaton Ripasso.

Arvio: OK – hyvin tehty, mutta Ripassoksi melko vaisuhko ja yllättävänkin yllätyksetön.

Hinnan (9,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Recchia Le Muraie Ripasso 2008

Recchia Le Muraie Valpolicella Classico Ripasso 2008

• Valmistaja: Fratelli Recchia
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 18,00e (Toukokuu 2012, Nuova Osteria Franciscus Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: strada del vino valpolicella

Italianreissussa päivänä eräänä vietettyämme reilut kuusi tuntia Venetsian kaupunkikokoisessa labyrintissa, muutaman tunnin junassa, tunnin Peschierassa odottamassa myöhässä olevaa bussia ja vielä hetken tässä em. bussissa, rupesimme olemaan melko lailla nälissämme. Tästä huolimatta onnistuimme kuluttamaan vielä reilun tunnin siihen, että metsästimme Bardolinosta sopivan rauhallista mutta tasokasta ravintolaa mikä ei kuhisisi saksalaisia turisteja. Lopulta sellainen löytyi kaupungin keskustan ulkopuolelta, etelälaidoilta – suurella pihalla varustettu, tasokkaan oloinen, perinteisempään ruokaan ja pizzoihin erikoistunut Osteria Franciscus.

Alkupaloista selvisimme ongelmitta ruokalistojen kanssa tuotujen Prosecco-lasillisten kanssa, mutta pääruoillemme (pizza quattro formaggi ja mediumkypsä naudanfilee) valitsimme punaviinilistalta (josta löytyi ilahduttavasti the usual suspects'n, Bardolino-Valpolicella-Chiantin, ohelta myös hieman arvokkaampiakin tapauksia, kuten mm. Ripasso, Amarone, Chianti Classico) kahdesta Ripassosta hinnakkaamman – pieneltä Valpolicella Classicon alueelta tulevan Recchia Le Muraie Ripasson. Kovin hinnakkaita eivät nämä Ripassotkaan olleet, edullisemman ollessa 16 ja tämän 18 euroa.

Viini saapui pöytään oikein karahvin kanssa (olisi mukavaa, jos myös suomalaiset high-end-ravintolat ottaisivat mallia tästä!) ja tarjoilija ryhtyi avaamaan pulloa. Kuten loppujen lopuksi tapahtui kolmessa tapauksessa viidestä reissumme ravintolaillallisilla, joissa viiniä tilattiin pullossa – korkki murtui pullon kaulaan. En tiedä osuiko joka kerralla kohdallemme hieman kokematon tarjoilija, vai oliko mukanamme vain erityisen huonoa tuuria, mutta tästä tuli lähes huvittavan yleinen ongelma ravintoloissa. Joka tapauksessa, korkki lähti kahdessa osassa, mutta muuten ongelmitta pullosta ja viini kaatui karahviin. Tarjoilija vinkkasi viinille tekevän hyvää, jos sille antaisi aikaa maata karahvissa, mutta kähvelsin kuitenkin sieltä pienen lasillisen saadakseni hieman perspektiiviä miten viini kehittyi illallisen aikana. Tässä yleisiä havaintojani:

Viini on väriltään tumman kirsikanpunainen, sävyltään kevyesti rusehtava reunoilta hieman vaaleampi ja selvemmin rusehtavampi. Tuoksu on todella huumaavan tuhti ja runsas; siinä on reilusti lähes hilloista kirsikkaa, kypsää makeutta, suklaista tammea, tummapaahteista kahvia ja kevyesti läpileikkaavaa alkoholia. Illan edetessä ja viinin auetessa tammisuus ja hedelmäisyys sulautuivat yhteen tuoden viiniin erittäin miellyttävän, pehmeän kermatoffeisen elementin.

Viinin pyöreä ja antava maku on pehmeä ja kevyen tammisessa makeudessaan melkeinpä joulukonvehtimaisen kirsikkasuklainen. Silkkisen täyteläinen suutuntuma ei ole kovinkaan tanniininen eikä hapokas, mutta aromeihin tuo sopivasti ryhtiä viinin kevyesti poltteleva pippurisuus ja jälkimakuun asti ulottuva hento karvaus. Avautuessaan hedelmäisyys levenee Valpolicellalle tyypillisestä kirsikkaisuudesta kypsänmakeaan luumuisuuteen.

Jälkimaku on keskipitkä, todella suklainen ja kevyen vaniljaisen tamminen. Kokonaisuutena Le Muraie on oikein hyvä tapaus, vaikkakin hieman turhan varman päälle pelaava ja turvallinen tapaus. Lievästä rakenteettomuudestaan huolimatta viini pelasi loistavasti illallisen kanssa yhteen ja onnistui kruunaamaan Venezia-päivän.

Viiniä on hillittyjen tanniinien ja happojen puolesta turha lähteä varastoimaan pidemmäksi aikaa, viini on selvästi melko nuorena juotavaksi tarkoitettu ja sen mehevän hedelmäiset aromit ovat nuoressa terässä oikein erinomaisia. Yleisesti viini muistuttaa hieman rotevaa ja hyvintehtyä uuden maailman uutepommia kuin perinteistä, ryhdikästä ja särmikästä italialaista, mutta kiitos sen tuttujen ja suuhuni sopivien kirsikkaisten vivahteiden, viini jäi reilusti plussan puolelle.

Lyhyesti: Tukeva, paksuntäyteläinen, runsaan aromikas ja kypsänmakea Ripasso.

Arvio: Erittäin hyvä – viinin kypsät aromit ja moniulotteisuus rajoittavat sen käyttöä ruokaviininä, sen ollessa vahvimmillaan melko yksinkertaisten, selkeämakuisten ja tuhtien grilli- ja uuniruokien kumppanina. Sen sijaan viini on oikein valloittava seurusteluviini johtuen sen pehmeästä hapokkuudesta ja kevyestä tanniinisuudesta.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Antiche Terre Ripasso 2010

Antiche Terre Ripasso 2010

• Valmistaja: Antiche Terre Venete
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella
• Rypäleet: Corvina, Corvinone, Rondinella
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: plo 48,00e / 12cl 8,00e (Huhtikuu 2012, Virgin Oil Co.)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: antiche terre

Aina silloin tällöin sitä ulkona käydessään haluaa mielummin lasin viiniä kuin jokapaikan vanhoja tuttuja tai vielä pahempaa, parhaimmillaankin keskinkertaista massalageria. Kuitenkin kähes joka kerta sitä myös joutuu toteamaan miksi se ei kannata, kuten esimerkiksi muutama ilta sitten käydessäni Helsingin Virgin Oil Co:ssa Russian Circlesin keikalla. Kai sitä on uskottava, että jos haluaa nauttia viinistään muualla kuin kotona, on mentävä joko oikeaan viinibaariin tai ravintolaan, jossa viinilistan suunnitteluun on oikeasti paneuduttu.

Virgin Oilin baaritiskiltä päädyin valitsemaan oikein passelista Solo Passione Rossostaan tunnetun Antiche Terren Ripasson, muutamien väärinkäsitysten ja yhden väärän viinin jälkeen. Tuoksu oli todella avoin ja muheva, kirsikkahilloinen, luumuinen ja ylitsevuotavan makea. Melkoinen marjapommi tiedossa?

Maultaan viini oli hyvin punamarjainen, jopa melko hilloinen, pehmeä, hyvin vähähappoinen ja -tanniininen, löysähkö, alkoholinen, ylikypsillä aromeillaan melkein epämiellyttävän oloinen ja hyvin läski.

Jälkimaku oli suklainen, runsaan alkoholinen ja melko vetisen ohkainen. Kokonaisuudessaan viini oli tylsä ja luotaantyöntävä kokonaisuus.

Uskon toki myös, että viini olisi antanut itsestään paljon paremman kuvan, jos se olisi tarjoiltu a) selvästi viileämpänä eikä kädenlämpöisenä, b) vähemmän aikaa sitten avattuna ja c) lasista, joka olisi tehnyt viinille oikeutta. Mutta näistä epäkohdista huolimatta viini oli melko avuton esitys Ripasso-rintamalla. Naurettavaa, että tämäntasoisesta viinistä pyydetään samaa hintaa kuin monista täysin toisella tasolla olevista, erinomaisista viineistä, joita löytyy esimerkiksi viinibaari Latvasta vain parin sadan metrin päästä. Olisi pitänyt odotella keikkaa ilman viinilasillista, tähän tavaraan rahat menivät hukkaan.

Lyhyesti: Erittäin konsentroitunut, hilloinen, vähähappoisen löysä ja lyhyt tusina-Ripasso.

Arvio: Huono – minua saa kyllä houkutella melkoisesti että suostun palaamaan tämän viinin pariin uudestaan. Tai Virgin Oilin baaritiskille.

Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Virgin Oil Co:ssa 12cl lasillinen on naurettavan ylihintainen eikä viini anna vastinetta rahalle.

Zenato Ripassa 2007

Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2007

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Sangiovese (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,00e (Kesä 2010)
• Hinta nyt: 19,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Tämä kelpo italialainen päätyi puolisentoista vuotta sitten viinikaappiini kun kollegani kertoi saaneensa nettikaupasta Zenaton vallan erinomaista Ripassaa vaivaiseen kymmenen euron pullohintaan ja kyseli haluaisinko ostaa yhden ylimääräisen pois. Mikäs siinä, kyllähän aina laatuviiniä puoleen hintaan ostaa.

Oma kappaleeni ehti makoilla reilusti päälle vuoden kaapissa, mutta mitään kiirettä viinin kanssa ei ehtinyt päästä syntymään – oli tässä matkan varrella ehditty jo maistaa Ripassa vuosikertaa 2001, joka oli edelleen vallan voimissaan, joten luottoa viinin kestävyyteen oli runsaasti. Viini tulikin lopuksi aukaistua vuoden 2011 loppusyksyn lämmikkeeksi iltaa vietellessä.

Ripassan väri on syvän purppurainen ja viinin reunoilta voi nähdä vielä häivähdyksen nuoruuden sineä.

Tuoksu on todella runsas, antava, makean hedelmäinen ja kypsän marjainen. Tuoksun läpi tuntuu kyllä kevyesti myös runsaahkon alkoholin ominaishaju.

Maku on todella pehmeä ja runsaan, lähes pureksittavan täyteläinen. Maku on melko kuiva ja mausteinen, mutta erityisesti aluksi siinä tuntuu myös makeahkon kypsää hedelmää, mikä lienee Amaroneen käytettyjen rusinoituneiden rypäleiden uudelleenkäyttämisen peruja Ripassaa valmistettaessa. Melko nuorekkaan hedelmäisen maun keskivaiheilla pyörii kypsää mustikkaa ja syvyyttä tuovaa boysenmarjaa, jotka jälkimaussa rupeavat siirtymään syrjään ja antamaan tilaa pitkälle ja lämmittävälle tunteelle, jota siivittävät kevyen pippurinen mausteisuus sekä kevyehkö tammisuus.

Viinin tanniinit ovat erittäin reippaat ja ne kuivaavat suun hetkessä hiekkapaperiksi, ellei jotain syötävää satu löytymään viinin kumppaniksi. Ripassan pohjalla oleva Valpolicella-viini tuo viiniin mukavasti happorakennetta, mutta viinin massiivisen paksu suutuntuma melkein vaatisi happoja enemmänkin kantamaan viinin loppuun saakka.

Ripassa on kaikin puolin hurmaava kokonaisuus ja yksi parhaista italialaisista, jotka saa kannettua Monopolista kahdella kympillä. Vaikka viini on kaikin puolin nautittavissa nuorena, on vanhempaan Ripassaan tutustuneena pakko todeta, että viinin huippuikä kuitenkin lienee jossain 5:n ja 10:n vuoden välillä vuosikerrasta – nyt oikein miellyttävä paksukainen tulee muutamien vuosien odottelulla karistamaan yltään paljon ylimääräistä, jolloin jäljelle jää mitä hurmaavin ja tasapainoisin Ripasso-viini.

Viinin hinta-laatusuhde nykykunnossa on varsin kelvollinen, ja vain sen käyttötarkoitus heilauttaa sen joko hyvään tai erinomaiseen. Nyt odotetun vapaapäivän juhlistajana viini suoritti tehtävänsä erinomaisesti, joten pitäähän se nyt tällä kertaa kallistua erinomaisen puoleen. Joka tapauksessa viini on kelpo ostos.

Lyhyesti: Tuhti, muheva ja makeankypsä pohjoisitalialainen, joka on nuorena varsin nautinnollinen viini sellaisenaan, mutta tulee kypsymään vielä vuosia edukseen.

Arvio: Erinomainen – Nuori Ripassa on lähintä mitä pääsee kunnon Amaronea kohtuullisella hinnalla. Jos haluat Amaronea edullisesti, suosittelen lämpimästi ottamaan hyllystä mielummin Ripassan kuin esimerkiksi Verrocchion halpis-Amaronen.

Hinnan (19,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (10,00e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Zenato Ripassa 2001

Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2001

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Sangiovese (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,99e (Syksy 2011, Alko)
• Hinta nyt: 19,98e (Tammikuu 2013, Alko)

Ripassaa on useammassakin lähteessä mainostettu melko kypsytyskestäväksi viiniksi alle kahden kympin hintaluokasta, joten tottahan sitä tuli oltua innokkaana maistamassa kun vastaan tuli tilaisuus, jossa pääsi itse toteamaan onko näillä puheilla perusteita. Testattavana oli kymmenen vuotta vanha Zenaton Ripassa.

Viinin väri on yleisvaikutelmaltaan rubiininpunainen, mutta se on ryhtynyt taittumaan kevyesti tiilenruskeaan reunoiltaan. Viinin tuoksu on syvä, täynnä tummia marjoja ja kypsää, makeata hedelmää.

Maku seuraa tuoksun perässä, mutta ensivaikutelma on selvästi nuorta ja makeanhedelmäistä Ripassaa kuivempi ja mausteisempi, mutta viinin hedelmäisyys on yhä tallella. Maussa on Zenaton Ripassan tuttua mustaherukkaisuutta, mutta sen pureksittavan makea paksuus on tyylikkäästi ikääntynyt ja nyt hieman hillitymmän täyteläisessä viinissä korostuvat ennen taustalla olleet tupakka ja hento tervaisuus.

Viinissä on edelleen selvästi kohtuulliset tanniinit jotka antavat rakennetta viinille tasapainoisten happojen kanssa ja jälkimaku on pitkä, lämmin ja kevyen katkeroinen. Tumman marjainen hedelmäisyys viinin kantaa kielellä pitkään.

Ripassasta tuntuu löytyvän selvästi rakennetta ja hedelmää pidempäänkiin kypsytykseen, mutta 10 vuoden ikäisenä viini rupeaa olemaan huipullaan – viini kestänee tästä hyvin vielä muutaman vuoden, mutta 15 vuotta ruvennee olemaan riskirajoilla. Kymmenvuotisena viini on erinomainen nautiskeluviini, mutta sen aromit ovat yhä sen verran vahvoilla, että se sopii edelleenkin esimerkiksi hieman punaiseksi jätetyn lihan kumppaniksi. Ripassa on edelleen ylivoimaisesti parhaita viinejä mitä pitkäripaisen Italia-hylly tarjoaa alle kahdella kympillä. Jos kärsivällisyyttä ja tiloja kypsytykseen löytyy, suosittelen ostamaan pullon Ripassan uusinta vuosikertaa ja odottamaan vähintään puolisen vuosikymmentä.

Lyhyesti: Arvokkaasti ikääntynyt mutta edelleen runsaan marjainen, mausteinen ja kaiken kaikkiaan loistava ltalialainen.

Arvio: Erinomainen – Alkossa on harvassa viinit, jotka alle kahden kypin hinnalla tarjoilevat yhtä erinomaisesti sekä laatua nuorena juotavaksi että pitkää kypsytyskestävyyttä kuin Ripassa.

Hinnan (19,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cecilia Beretta Ripasso 2008

Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2008

• Valmistaja: Cecilia Beretta, Pasqua
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella
• Rypäleet: Corvina, Rondinella, Corvinone
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,98e (Kesä 2010, Alko)
• Hinta nyt: 14,99e (Tammikuu 2012, Alko)

Tuoksu on hieman sulkeutunut, mutta tarjoilee pääasiassa tuoreita punaisia marjoja kevyen maalaisella sivujuonteella.

Sen sijaan viinin maku toimii kuin vuoristorata – aluksi tulee kevyt, pehmeä ja tuoreen hedelmäinen maku, sen jälkeen mukaan iskee pienellä viiveellä tuhti, hapokas ja mausteinen takapotku. Kokonaisuus on upean täyteläinen, tasapainoinen ja lämmin; viini on oikein miellyttävä, vaan ei millään muotoa kosiskeleva. Yleisesti tämä Ripasso tuntuu olevan vallan erinomainen ja ryhdikkään hapokas punaviini, joka nojaa enemmän terhakkaan hapokkaisiin Valpolicellan viineihin kuin kypsänpaksuihin Amaroneihin.

Pippurinen ja tamminen mausteisuus, hapokkuus ja tanniinit tuntuvat kaipaavan ilmaamista ja karahvissa viini avautuukin erinomaiseksi, voimakkaaksi ruoka- ja seurusteluviiniksi. Cecilia Berettan Ripasso toimii niin viilenevinä kesäiltoina kuin talven lämmikkeenä. Edustaa Ripassoista hieman edullisempaa päätä, mutta laadultaan on Ripassojen kärkikastia. Viini tullee vielä kehittymään vuoden parin ajan, mutta on oikein hyvin nautittavissa jo nuorena.

Lyhyesti: Lämmin, mausteinen ja terhakka italialaisviini riistalle ja puolikypsälle punaiselle lihalle.

Arvio: Erinomainen – kuin Valpolicella Superiore -punaviini seuraavassa potenssissa.

Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.