Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.12.11

Verrocchio Amarone 2007

Verrocchio Amarone della Valpolicella Classico 2007
  • Valmistaja: Verrocchio
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvinara, Rondinella, Molinara
  • Koko: 0,75 l
  • Hinta arviointihetkellä: 22,90e (Joulukuu 2010, Alko)
  • Hinta nyt: 28,00 (Tammikuu 2014, Alko)

Viinin väri on todella tumma, paksu, lähes mustaan vivahtava, mutta toisin kuin vuosikerta 2005:ssä, viinin tuoksussa ei tunnu rusinaisuutta olevan ollenkaan. Toisaalta tuoksu lupaa hyvää, koska vuosikerta 2005 oli valtava pettymys suorastaan naurettavan rusinaisuutensa kanssa, mutta taas toisaalta, Amaronelta voitaisiin jo odottaa kevyttä rusinaisuutta.

Maku olikin melkoinen yllätys, vaikka se seurasikin tuoksua: siinä ei ollut yhtään rusinaa; vain pieni luumumainen häivähdys ja Amaronelle lähes hämmästyttävä latteus. Yleisvaikutelma oli kitkerähkö ja lattea, koska Amaronen makua yleensä kannattelee runsas täyteläisyys, eivät hapot. Nyt kun viiniltä puuttui sekä lähes pureksittava täyteläisyys että hapot, oli yleisvaikutelmana vain täyteläisyyttään hyllyvä, tuhti mutta tylsä punaviini. Verrochion jälkeen tuli maisteltua Masi Amarone Costasera 2005, joka antoi hyvän vertailukohdan ja jonka rinnalla Verrocchion puutteet vain korostuivat.

edit: Ja kappas, viinin hinta näköjään jatkaa edelleen nousukiitoaan. Vain reilussa vuodessa viinin hinta on noussut ilmiömäiset neljä euroa ja nyt kesäkuussa 2012 sen hintalappu rupeaa hätyyttelemään jo oikeasti tasokkaiden Amarone-viinien tasoa. Pitääköhän tässä testata Verrocchion uusi vuosikerta jotta osaisi sanoa vastaako viinin nykyisin paremmin sen tasoa, vai onko viinin hinta-laatusuhde todella mennyt jo valmiiksi surkeasta vielä surkeampaan suuntaan?

Lyhyesti: Tuhti ja täyteläinen punaviini, josta kuitenkin puuttuvat Amaronelle ominaiset piirteet lähes täysin.

Arvio: Kehno – en ostaisi.

Hinnan (28,00) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti