Allegrini Palazzo della Torre 2008- Valmistaja: Allegrini
- Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso Veronese
- Maa: Italia
- Alue: Veneto
- Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (25%), Sangiovese (5%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 3,50e / 12 cl (Toukokuu 2012,
Ristorante Antica Torretta, Verona) - Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Italian-reissumme viimeisenä päivänä meillä oli muutama tunti aikaa käydä kiertelemässä Veronassa, joten kierrellähän sitä sitten piti! Helteisessä kaupungissa kierrellessä rupeaa kuitenkin nälkä kalvamaan, joten rupesimme metsästämään sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta päädyimme ravintola Antica Torrettan häkellyttävän upealla näköalalla varustetulle maisematerassille (itse asiassa Wikipedian Verona-artikkelissa on kuva, jossa tämä terassi näkyy – se on heti tuon kirkkaan oranssin talon oikealla puolella, joen rannalla, puiden jälkeen, kuvan oikeanpuolimmaisessa neljänneksessä!)
Itselleni tuli tilattua perinteinen lasagne al forno ja sille seuralaiseksi lasillinen Allegrinin "modernisoitua Ripassoa", Palazzo della Torrea – viiniä Ripasson ja Amaronen väliltä. Toisin kuin Amarone, joka valmistetaan rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä, tai Ripasso, joka valmistetaan lisäämällä Amaroneen käytettyjen rusinoituneiden rypäleiden kuoria käymisvaiheessa, valmistetaan tämä punaviini puristamalla osa tuoreista, käsinpoimituista rypäleistä kuivaksi punaviiniksi ja kuivattamalla osa rypäleistä 3 kuukauden ajan rusinoiksi. Tämän jälkeen rusinoituneet rypäleet puristetaan jo käyneeseen viiniin ja sen annetaan käydä uudelleen kuivaksi näiden viiniin puristettujen rypäleiden kuorien kanssa. Lopuksi viiniä kypsytetään 15 kuukautta vanhoissa tammitynnyreissä ja 7 kuukautta pullossa. Tunnetuin tämän viinityylin edustaja lienee viinijätti Masin "modernisoitu Ripasso", Campofiorin.
Väriltään viini on tumman viininpunainen, paksun läpinäkymätön ja reunoilta kirkkaanpunainen. Tuoksu on muhevan tallinen, suklaisen tamminen, Portviinimäisellä tavalla viikunainen ja hyvin makeankypsä ilman hillomaisuutta.
Pehmeässä maussa toistuvat tuoksun elementit: on maitosuklaista tammea, runsaasti makeata luumua, viikunaa, kevyesti hapankirsikkaa ja hentoa rusinaa. Kokonaisuus on keskitanniininen ja hieman rustiikkinen. Happoja ei ole kovinkaan runsaasti, mikä korostuu lähes kädenlämpöisenä tarjotussa viinissä: kokonaisuus jää melko löysäksi ja turhankin pehmeäksi.
Jälkimaku on keskipitkä, kevyen puisevan ja suklaisen tamminen, viikunainen ja makeahko. Aromeiltaan viini on todella vakuuttava tapaus ja hakkaa tyylillisen kilpailijansa, Campofiorinin, mennen tullen. Sen sijaan tarjoilulämpötilasta johtuen tämä yleisesti todella miellyttävä viini vaikutti hyvin löysältä ja rakenteettomalta. Sen tuhti, pehmeä ja makeankypsä rakenne tuntuvat kaipaavan selvää viilennystä,omaan makuuni jopa suositeltavaa tarjoilulämpötilaa (18°C) hieman viileämmäksi.
Vaikka rakenne ei varsinaisesti vakuuttanut tällä kertaa, teki viinin moniulotteisuus ja runsas aromikkuus sen. Siinä on yllättävän paljon Amaronemaista aromikkuutta ja syvyyttä, mutta myös Ripassojen nuorekkuutta ja arkiseen lounaaseen hyvin sopivaa suorasukaisuutta. Viinistä jäi hyvä maku suuhun ja tutustun mielelläni siihen tulevaisuudessa uudestaan, jos vaikka palaset loksahtaisivat paremmin kohdalleen sillä kertaa! (Tosin viini kyllä oli oikein onnistunut valinta uunilasagnelle – lasagnen ja viinin pehmeät rakenteet kohtasivat toisensa vallan erinomaisesti.)
Lyhyesti: Hyvin runsas, makeankypsä ja aromikas punaviini Ripasson ja Amaronen välimaastosta.
Arvio: Erittäin hyvä – tämän maistelun perusteella en uskalla vielä parempaa arvosanaa antaa, mutta luotan sillä olevan rahkeita sellaiseen. Oikein miellyttävä Pohjois-Italian IGT-punaviini.
Hinnan (3,50e) ja laadun suhde: Ravintola Antica Torrettassa 12 cl lasillinen oli naurettavan edullinen, millä tahansa mittapuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti