Santi Vigneti di Monteforte Soave Classico 2011- Valmistaja: Santi, Gruppo Italiano Vini
- Tyyppi: Valkoviini, DOC Soave Classico
- Maa: Italia
- Alue: Veneto, Soave, Soave Classico, Colline di Monteforte d'Alpone
- Rypäleet: Garganega (90%), Trebbiano di Soave (10%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 16,00e (Toukokuu 2012, Ravintola Catullo, Bardolino)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viettäessämme ensimmäistä kokonaista iltaa Bardolinossa, päädyimme syömään aivan kaupungin venesataman keskellä sijaitsevaan, miellyttävän tasokkaaseen ravintola-pizzeria Catulloon. Viinilistalta valikoitui kasvis- ja merenelävävoittoisten alku- ja pääruokiemme kumppaniksi läheisen Soaven viinialueen valkoviini (joka 16 euron ravintolahinnallaan edusti siis ravintolan viinilistan valkoviinien hinnakkainta huippua!)
Soave lienee Italian kuuluisin valkoviinityyppi, mutta kokemusteni perusteella suosittelen suhtautumaan aina varauksella pelkällä Soave-nimellä varustettuihin pulloihin ja metsästämään erityisesti Soave Classico -alueelta tulevia viinejä. Soaven alue on suht laajalle ulottuva ja melko ravinteikas alue, minkä seurauksena monet viinitarhat tuottavat erittäin runsaasti harmitonta, tai jopa heikkotasoista rypälettä. Sen sijaan Soave Classico on pieni, niukkaravinteinen ja hyvin mäkinen alue Soaven sydämessä, mikä tuottaa vaatimattomampia määriä rypäleitä, jotka kuitenkin ovat aromikkaampia ja persoonallisempia suur-Soaveen verrattuna. Toki suur-Soavesta voi löytää selvästi parempiakin viinejä, samoin Classicossa voidaan tehdä heikkotasoisia tuotoksia – etenkin kun Classicon aluejakoa korjailtiin vuosituhannen vaihteessa – mutta kuten monien muidenkin viinien kanssa, Classico on hyvä yleisosoitin jos haluaa etsiä tasokkaampia, alueelle tyypillisiä viinejä.
No niin, itse viiniin. Sen väri on alueen viineille tyypillisen oljenkeltainen, mutta siinä on häivähdys nuorekasta vihreätä. Tuoksussa on selvän runsaasti makeankypsiä hedelmiä, erityisesti makeata omenaa – jopa omenahilloa – ja sekalaisia etelän hedelmiä. Niistä erityisesti makeankypsä päärynäisyys ja hunajamelonisuus ovat hyvin esillä. Seassa on myös kevyttä, aromaattista yrttisyyttä ja hunajakennoa. Tuoksun perusteella rupeaa jo hieman jännittämään onko viini ylikypsistä rypäleistä korjattu löysän hapoton hedelmämehu?
Maku on runsas ja täyteläinen, mutta siitä huolimatta miellyttävän raikas ja ryhdikäs – tuoksun herättämät pelot olivat turhia! Viini on kuitenkin selvästi kypsänmakea, kevyen päärynäinen ja voimakas, mutta myös sopivan hapokas ja raikastavan yrttinen jotta viini pysyy hyvin kasassa. Kokonaisuutena puolikuiva viini ei muistuta niitä olkisia, yrttisiä ja kuivanraikkaita Soave Classicoita, joita ennen olen maistanut, vaan viini on tyylillisesti lähempänä kypsänmehevää ja omenaista etelän Chardonnayta. Viinin makeankypsän mehevyyden salaisuus paljastuukin viinitalon kotisivuilta: viinissä on käytetty myöhään lokakuussa korjattuja ylikypsiä rypäleitä, jotka tuovat viinille sen runsasta täyteläisyyttä ja makeita, lähes ylikypsiä trooppisia hedelmiä, sekä se on kypsytetty sakan päälle, jotka tuovat sen aromeille ihastuttavaa runsautta ja syvyyttä.
Jälkimaku on hapokkaan viheromenainen, voimakkaan yrttinen, kevyen mineraalinen ja aavistuksen mantelinen; kypsien hedelmien makeus ei yletä enää jälkimakuun, joka onnistuukin putsaaman paletin erinomaisesti rasvaisten ruokien jäljiltä. Kielelle jää kiitettävän pitkäksi aikaa miellyttävä ja raikkaan hedelmäinen yleisvaikutelma.
Santin Soave Classico on melkoinen yllätys raikkaan ryhdikkäisiin Soave Classicoihin tottuneelle: viinin tuhdinpaksu ja makeankypsä yleisilme saattaa karkoittaa pahimmat valkoviinipuristit luotaan, mutta yleisesti viinin tasapaino on uskomattoman hyvin kunnossa. Täyteläiselle suutuntumalle ja kypsälle hedelmäisyydelle asettuu vastapainoksi ryhdikäs hapokkuus ja raikastava mineraalisuus ja yrttisyys, jotka tekevät viinistä loistavan valinnan tuhdimmille kasvisruoille ja mereneläville. Yleisesti tämä oli todella positiivinen yllätys; viini myös kestänee hyvin nuorena ja tuoreena pari vuotta vuosikerrasta, vaikka tuskin erityisesti kehittyy kellarissa. Viinin hapokkuus lienee nuorena parhaimmillaan ja viini tulee vain löystymään jos liikaa odottelee.
Viinin hinta pyörinee Italiassa 7-10 euron tuntumassa, kaupasta riippuen, mutta oli positiivista nähdä, että ravintolassa viinipullon hinta oli jopa alhaisempi kuin esimerkiksi wine-searcherin kertoma viinin globaali hinta monissa myymälöissä. Italiassa viinin markettihinta on naurettavan alhainen, mutta ravintolassakin viini oli hinnoiteltu sen laatuun nähden oikein järkevästi. Soavet vain jaksavat yllättää!
Lyhyesti: Hyvin makean hedelmäinen, runsaan täyteläinen, voimakas, mutta samalla myös raikas ja hapokas Soave Classico niin tuhdeille ruoille kuin sellaisenaankin.
Arvio: Erittäin hyvä – viinissä on ylikypsien rypäleiden mukanaan tuomaa syvyyttä ja makujen rikkautta siinä määrin, että viini pärjää italialaisella ravintolahinnallaan oikein hyvin vastaavan hintatason Suomen valkoviineille.
Hinnan (16,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Soave lienee Italian kuuluisin valkoviinityyppi, mutta kokemusteni perusteella suosittelen suhtautumaan aina varauksella pelkällä Soave-nimellä varustettuihin pulloihin ja metsästämään erityisesti Soave Classico -alueelta tulevia viinejä. Soaven alue on suht laajalle ulottuva ja melko ravinteikas alue, minkä seurauksena monet viinitarhat tuottavat erittäin runsaasti harmitonta, tai jopa heikkotasoista rypälettä. Sen sijaan Soave Classico on pieni, niukkaravinteinen ja hyvin mäkinen alue Soaven sydämessä, mikä tuottaa vaatimattomampia määriä rypäleitä, jotka kuitenkin ovat aromikkaampia ja persoonallisempia suur-Soaveen verrattuna. Toki suur-Soavesta voi löytää selvästi parempiakin viinejä, samoin Classicossa voidaan tehdä heikkotasoisia tuotoksia – etenkin kun Classicon aluejakoa korjailtiin vuosituhannen vaihteessa – mutta kuten monien muidenkin viinien kanssa, Classico on hyvä yleisosoitin jos haluaa etsiä tasokkaampia, alueelle tyypillisiä viinejä.
No niin, itse viiniin. Sen väri on alueen viineille tyypillisen oljenkeltainen, mutta siinä on häivähdys nuorekasta vihreätä. Tuoksussa on selvän runsaasti makeankypsiä hedelmiä, erityisesti makeata omenaa – jopa omenahilloa – ja sekalaisia etelän hedelmiä. Niistä erityisesti makeankypsä päärynäisyys ja hunajamelonisuus ovat hyvin esillä. Seassa on myös kevyttä, aromaattista yrttisyyttä ja hunajakennoa. Tuoksun perusteella rupeaa jo hieman jännittämään onko viini ylikypsistä rypäleistä korjattu löysän hapoton hedelmämehu?
Maku on runsas ja täyteläinen, mutta siitä huolimatta miellyttävän raikas ja ryhdikäs – tuoksun herättämät pelot olivat turhia! Viini on kuitenkin selvästi kypsänmakea, kevyen päärynäinen ja voimakas, mutta myös sopivan hapokas ja raikastavan yrttinen jotta viini pysyy hyvin kasassa. Kokonaisuutena puolikuiva viini ei muistuta niitä olkisia, yrttisiä ja kuivanraikkaita Soave Classicoita, joita ennen olen maistanut, vaan viini on tyylillisesti lähempänä kypsänmehevää ja omenaista etelän Chardonnayta. Viinin makeankypsän mehevyyden salaisuus paljastuukin viinitalon kotisivuilta: viinissä on käytetty myöhään lokakuussa korjattuja ylikypsiä rypäleitä, jotka tuovat viinille sen runsasta täyteläisyyttä ja makeita, lähes ylikypsiä trooppisia hedelmiä, sekä se on kypsytetty sakan päälle, jotka tuovat sen aromeille ihastuttavaa runsautta ja syvyyttä.
Jälkimaku on hapokkaan viheromenainen, voimakkaan yrttinen, kevyen mineraalinen ja aavistuksen mantelinen; kypsien hedelmien makeus ei yletä enää jälkimakuun, joka onnistuukin putsaaman paletin erinomaisesti rasvaisten ruokien jäljiltä. Kielelle jää kiitettävän pitkäksi aikaa miellyttävä ja raikkaan hedelmäinen yleisvaikutelma.
Santin Soave Classico on melkoinen yllätys raikkaan ryhdikkäisiin Soave Classicoihin tottuneelle: viinin tuhdinpaksu ja makeankypsä yleisilme saattaa karkoittaa pahimmat valkoviinipuristit luotaan, mutta yleisesti viinin tasapaino on uskomattoman hyvin kunnossa. Täyteläiselle suutuntumalle ja kypsälle hedelmäisyydelle asettuu vastapainoksi ryhdikäs hapokkuus ja raikastava mineraalisuus ja yrttisyys, jotka tekevät viinistä loistavan valinnan tuhdimmille kasvisruoille ja mereneläville. Yleisesti tämä oli todella positiivinen yllätys; viini myös kestänee hyvin nuorena ja tuoreena pari vuotta vuosikerrasta, vaikka tuskin erityisesti kehittyy kellarissa. Viinin hapokkuus lienee nuorena parhaimmillaan ja viini tulee vain löystymään jos liikaa odottelee.
Viinin hinta pyörinee Italiassa 7-10 euron tuntumassa, kaupasta riippuen, mutta oli positiivista nähdä, että ravintolassa viinipullon hinta oli jopa alhaisempi kuin esimerkiksi wine-searcherin kertoma viinin globaali hinta monissa myymälöissä. Italiassa viinin markettihinta on naurettavan alhainen, mutta ravintolassakin viini oli hinnoiteltu sen laatuun nähden oikein järkevästi. Soavet vain jaksavat yllättää!
Lyhyesti: Hyvin makean hedelmäinen, runsaan täyteläinen, voimakas, mutta samalla myös raikas ja hapokas Soave Classico niin tuhdeille ruoille kuin sellaisenaankin.
Arvio: Erittäin hyvä – viinissä on ylikypsien rypäleiden mukanaan tuomaa syvyyttä ja makujen rikkautta siinä määrin, että viini pärjää italialaisella ravintolahinnallaan oikein hyvin vastaavan hintatason Suomen valkoviineille.
Hinnan (16,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti