Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.6.12

Tarapacá Santa Cecilia Chardonnay 2011

Tarapacá Santa Cecilia Chardonnay 2011
  • Valmistaja: Videma, Viña Tarapacá
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 6,58e (Kesäkuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 6,89e (Tammikuu 2014, Alko)

Viimeinen Tarapacá tasting -tilaisuudessa vastamani viini oli pikkupurtavien ohella tarjolla ollut Santa Cecilia Chardonnay, josta en kyllä saa tolkkua onko se Tarapacán viini, sillä viinin valmistajaksi niin Alko kuin Google antavat Videma SA -yhtiön, mutta taas toisaalta etiketissä on Tarapacán nimi ja viini oli kyllä esillä Tarapacán tilaisuudessa – vaikka siitä ei virallisesti kukaan maninnutkaan oikeastaan mitään.

Joka tapauksessa, viiniä arvioimaan. Väri on hyvin tyypillinen kellanvihreä. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, tuoden nenään pääasiassa mehevän kypsää omenaa. Yleisesti melko yllätyksetön.

Maku on keskitäyteläinen, puhtaan teräksinen, raikas ja melko hapokas. Kuitenkin myös hyvin yllätyksetön ja perus. Aromeissa kevyttä, geneeristä omenaa ja sitrusta.

Jälkimaku hapokkaan raikas, kevyen limettisen sitruksinen ja tuoksun ja maun hengessä yllätyksetön.

Ihan passeli viini hintaisekseen, mutta muuten ei. Plussaa raikkaudesta, useimmat tämän hintaluokan Chardonnayt ovat pilattu antamalla huonolaatuisten rypäleiden kypsyä ylikypsiksi, jotta niihin saataisiin tarpeeksi hedelmäisyyttä, minkä kääntöpuolena viinit ovat aivan liian vähähappoisia, tylsiä ja makean hedelmäisiä. Vaikka tässä aromit olivat tylsiä, viinin rakenne oli hyvin kunnossa. Hörpittävä budjetti-Chardonnay kevyiden kalaruokien kumppaniksi.

Lyhyesti: Hyvin geneerinen ja yllätyksetön kolmetoista tusinassa-Chardonnay mukavan raikkaalla ja ryhdikkäällä rungolla.

Arvio: Tylsä – aromeiltaan Santa Cecilia on hyvin vaisu ja yllätyksetön. Huvittavaa, kuinka tästä huolimatta se hakkaa monet reilusti hinnakkaammatkin Chilen Chardonnayt hyvällä tasapainollaan.

Hinnan (6,89e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Blogitusaktiivisuutesi on kadehdittavaa, mutta ennen kaikkea on pakko antaa propsit tinkimättömästä rehellisyydestä. Maan tapa kun tuntuu olevan, että ilmaisesta lounaasta ei sovi pahaa sanaa sanottavan. Hyvää työtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoho, kiitosta! Kyllähän tässä saa hyvin aikaa kulutettua, mutta onneksi on vihdoin kesäloma (no ei varsinaisesti, mutta eipähän joudu opiskelemaan 24/7) ja kohta myös muistiinpanoja pullistelevista arkistoista saatu siirrettyä lähes kaikki huomiot tänne blogin puolelle, jotain kymmenisen putelia vielä on kirjoittamatta. Sitten taitaa kirjoitustahti hiljentyä kun ei ole lähiaikoina tiedossa ihmeempiä tapahtumia, ja omia pullojakaan ei tule korkkailtua kuin se n. 1-2 kpl viikossa tai parissa.

      En kyllä tiedä onko suorastaan naurettavuuksiin yltyvä blogitustahtini varsinaisen hyvä asia, vaatii lukijoilta tiukkaa yritystä pysyä perässä tai vain lukea uusimmat ja hyväksyä se tosiasia, että silloin saattaa jäädä paitsi todella hyvistä tärpeistä! Oh well. :D

      Ja on kyllä itsekin tullut hahmotettua tuo "maan tapa", muttei varsinaisesti sisäistettyä sitä. Suhtaudun melko varauksella aina blogeihin, joissa kerrotaan havaintoja viinitapahtumista tai arvioidaan lahjatuotteita, jos havainnot ovat poikkeuksetta vain plussan puolella. Lisäksi voisi blogini journalistinen integriteettini kärsiä tällaisesta toiminnaista, onhan täältä vähintään n. puolet arvioiduista viineistä muita kuin omia ostoksia! Periaatepäätökseni onkin että suhtaudun arvioitavaan viiniin aivan kuin se olisi itse ostamani, niin hyvässä kuin pahassa. Jos viinissä ei ole kehuttavaa, on se mielestäni sanottava, oli se sitten ilmainen lounas tai huono oma valinta ja hyvän rahan tuhlausta!

      Oho, tulipa pitkä vastaus. :D Joka tapauksessa, tunnustuksesi lämmittää. Kiitän.

      Poista