Masi Angelorum Recioto 2009

Masi Angelorum Recioto della Valpolicella Classico 2009

• Valmistaja: Masi Agricola
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Recioto della Valpolicella Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (20%), Molinara (10%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 21,90e (Huhtikuu 2013, Winestate)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: masi

Winestaten järjestämä, Masin appassimento-viineihin keskittynyt maistelutilaisuus päätettiin Masin makeaan Reciotoon. Viini on tunnettu aiemmin nimellä "Recioto Amabile degli Angeli", mutta tätä nykyä viini tunnetaan nimellä Recioto Angelorum (ymmärtääkseni suomeksi tarkoittaa notta "enkeleiltä".) Viini valmistetaan Valpolicella Classicon alueella sijaitsevan Bonacosta-tarhan rypäleistä, joita aluksi kuivatetaan 3 kuukautta rusinoiksi. Kypsytys tapahtuu 12 kuukauden ajan 2500 litran tammisammioissa, minkä jälkeen viiniä kypsytetään 3 kuukautta lisää pulloissa.

Reciotolla on tiivis, läpinäkymättömän rubiininpunainen väri, joka taittuu kevyesti purppuraan. Lasia pyörittelemällä paljastuu viinin viskositeetiltaan paksu rakenne, joka erottaa sen heti kaikista aiemmintestatuista viineistä.

Makeassa tuoksussa tulee vastaan tuoreita, vastapoimittuja loppusyksyn kirsikoita ja kirsikkahilloa, makeata kukkaisuutta, kevyttä viikunaa ja hennon kanelista mausteisuutta.

Makupuoli on nuorekas, hyvin makea ja hieman yksiulotteinen, mutta erittäin miellyttävä. Melko intensiivisen makea maku pistää aluksi reilulla otteella kirsikkahilloa, minkä jälkeen saadaan aromikasta, hedelmäisyyttä, erityisesti ylikypsien luumujen, persikan ja kevyen viikunaisuuden muodossa. Suutuntumaltaan viini on pehmeän paksuhko, leveä ja hillityn tanniininen.

Mehevän hilloisa jälkimaku on melko makea, aavistuksen verran karvaan yrttinen, keskipitkä ja todella miellyttävä.

Yleisesti Masin perus-Recioto on varsin mainio punainen jälkiruokaviini, jos kohta hieman yksiulotteinen ja tasapaksu esitys sellaiseksi; viini ei tarjoile suuria yllätyksiä, vaan pistää menemään melko turvallisin ottein klassisia Recioton aromeja. Viini onkin hieman kuin Masin Amarone Costasera – hyvin tehty ja miellyttävä, mutta hintaluokassaan suht yllätyksetön esitys.

Kokonaisuutena viini on kuin kevyempi ja hieman höttöisempi versio punaisesta Portviinistä; makeus ei ehkä ihan riitä suklaalle, mutta hyvin tumman suklaan, hedelmäleivosten tai suolaisten juustojen kanssa tämä viini hoitanee hommansa varsin mainiosti. Kuitenkaan erityisen ihmeellinen ostos viini ei ole hintaluokassaan, sillä ymmärtääkseni pullo on perinteisen 0,5-litran pullon sijaan 0,375-litrainen – mikä nostaa viinin litrahinnan samalle tasolle varsin hurmaavan Zenaton Recioton kanssa. Viini on siis ihan kohtalainen ostos jälkiruokaviiniksi, mutta ei mikään varsinainen löytö.

Lyhyesti: Pehmeä ja miellyttävä, mutta myöskin hieman yllätyksetön ja tasapaksu perus-Recioto. Kelvollinen vaihtoehto esimerkiksi perustason punaisille Portviineille, mutta ei mikään kummoinen esitys esimerkiksi erikoiseen ja juhlavaan tilaisuuteen säästettäväksi.

Arvio: Hyvä – perusmainio, makea punainen jälkiruokaviini.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Masi Mezzanella Recioto Amandorlato 1997

Masi Mezzanella Recioto della Valpolicella Classico Amandorlato 1997

• Valmistaja: Masi Agricola
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Recioto della Valpolicella Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 99,90e (Huhtikuu 2013, Winestate)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: masi

Nykyisin niin kuuluisat Amaronet ovat loppupeleissä melko uusi tuttavuus Valpolicellan alueen viinikentällä. Alunperin alueen rypäleistä tehtiin joko kuivaa ja kevyehköä perusviiniä tai makeata ja intensiivistä viiniä, joka tunnettiin Rooman aikoihin nimellä Reticum. Tätä makeata viiniä, nykyisin Reciotona tunnettuna, tehtiin samalla tavalla kuin muitakin makeita viinejä ympäri Italiaa: kuivattamalla poimittuja rypäleitä rusinoiksi, joista puristettu mehu oli huomattavasti makeampaa kuin tavallisten rypäleiden mehu. Kun tämän viinin käyminen keskeytettiin, jäi jäljelle todella paksua, aromikasta ja makeata viiniä.

Silloin tällöin viinin käymisen keskeyttäminen epäonnistui, jolloin viinin sokerit pääsivät käymään alkoholiksi ja lopputulos olikin makean viinin sijaan melko kuivaa (eli viinintekijöiden mielestä siis kitkerää), mistä johtui "pilalle menneiden" viinien nimitys, Recioto Amaro, "kitkerä Recioto." Amarone-viinin katsotaan syntyneen 1900-luvun alkupuolella, jolloin eräs Recioto-erä olikin päässyt käymään rutikuivaksi, jolloin se ei ollutkaan enää amaro, vaan amarone, "erittäin kirkerää." Tämä viinityyli kuitenkin rupesi pikku hiljaa keräämään arvostusta ja 60-luvulla Amaronen suosio oli kasvanuit jo niin suureksi, että sai oman DOC-appellaation suojan. Tätä nykyä Amaronet ovat melko lailla syrjäyttäneet Reciotot suosiossaan – monet talot valmistavat Amaroneja, mutta Reciotoja harvemmat ja paljon pienemmissä määrin.

Mutta missä menee Amaronen ja Recioton raja? Reciotot ovat yleensä varsin makeita (n. 100 g/l), kun taas Amarone-viinien jäännössokerit huitelevat keskimäärin 10 g/l tuntumassa tai reippaasti sen alla; puolikuivia väliinputoajia ei juurikaan löydy. Eräs poikkeus tähän sääntöön on Masin Vaio Mezzanella -cru-viinitarhan Recioto Amondarlato, eli "mantelinmakuinen Recioto" – Recioto, jonka jäännössokereista on päästetty käymään suuri osa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että viini olisi selkeästi kuiva Amarone. Lopputulos on hieman makeahko jälkiruokaviini, joka ei ole selkeästi Recioto, muttei kyllä oikeastaan Amaronekaan.

Mezzanella Amondarlato kerätään Valpolicella Classicossa sijaitsevan Vaio Mezzanella -tarhan rypäleistä; tämä kyseinen tarha on vuosisatojen ajan ollut alueella tunnettu poikkeuksellisen laadukkaita ja luonteikkaita rypäleitä tuottavana. Sadonkorjuun jälkeen rypäleitä kuivatettiin rusinoiksi 3-4 kuuakuden ajan. Niistä puristettua mehua käytettiin aluksi 40 päivän ajan 4000 litran tammisammioissa, minkä jälkeen viini siirrettiin 2500 litran tammitynnyreihin käymään malolaktinen käyminen. Lopuksi puolikuivaksi (jäännössokeria n. 20 g/l) käynyttä viiniä on kypsytetty kahden vuoden ajan pienissä tammitynnyreissä.

Väriltään viini on hyvin tiivis, paksuhkon ruskeanpunainen, joka taittuu reunoilta vaalean tiilenpunaiseen päästäen vain hennosti valoa lävitseen. Sävyltään viini muistuttaa kuivuneen veren väristä rusinamehua (tämäpä oli harvinaisen houkutteleva kuvaus näin upeasta viinistä!)

Uskomattoman monisyinen aromikas tuoksu on upea, ja jotain todella erikoista – se ei muistuta juurikaan äskentestattuja Amaroneja, muttei se myöskään tuo mieleen oikein Reciotoakaan. Aluksi klyyvaria tervehtii hento marsipaaninen mantelisuus, makea kirsikkahilloisuus ja kuivan Madeiran jopa pistävä, hennosti hapettuneeseen viittaava aromi. Taustalta erottuu keväistä kukkaketoa, luumua ja hentoa, märän multaista maaperää.

Maultaan viini on melko täyteläinen, mutta runsaammasta jäännössokeristaan huolimatta yllättävästi edeltäviä Amaroneja (Costasera, Riserva di Costasera, Campolongo di Torbe) silti hieman kevyempi ja hienostuneempi. Rehevä, kompleksi ja puolimakeaan taittuva makumaailma tarjoaa hapankirsikkaa, rusinaa, luumukiisseliä, kevyttä savuisuutta, tupakkaa ja bitterisiä yrttejä. Tamminen mausteisuus yhdistyy upeasti viinin kevyeen makeuteen tuoden kokonaisuuteen viehättävää, hyvin integroitunutta ja kokonaisuuteen sointuvaa maitosuklaisuutta. Viinin melko runsas ja yllättävän tiukahko tanniinisuus tuo suutuntumaan purutuntumaa ja särmää. Yleisvaikutelmaltaan Mezzanella on erittäin tyylikkäästi kehittynyt ja vaikuttavan moniulotteinen esitys, jossa kevyen makea puoli ja hapankirsikkainen sekä yrttinen bitterisyys tasapainottavat toisiaan poikkeuksellisen upeasti.

Aromikkaasta ja pitkästä jälkimausta löytyy kuivattuja luumuja, viikunaa, hentoa rusinaisuutta, kevyen madeirisoitunutta ja mausteista pähkinäisyyttä, tupakanpuruisuutta, kevyen makeata krisikkaisuutta, hennon vaniljaista tammea ja bitteristä yrttisyyttä. Viinistä jää viipyilevä, kevyesti pähkinään taittuva ja kaiken kaikkiaan upea jälkivaikutelma.

Winestaten Masi-tilaisuudessa makuhermoilla oli melko paljon tekemistä – aluksi upea Riserva di Costasera, sitten perään pistetään putkeen suurin piirtein parasta, mitä talolla on tarjota: Campolongo di Torbe ja tämä Recioto Amandorlato. Vaikea sanoa, onko tilanne Campolongo di Torben jälkeen enää nousujohteista (koska ko. viinistä on vaikeata parantaa millään tasolla) mutta en voi kyllä väittää viinien tason myöskään laskeneen Mezzanellan kohdalla. Tämä viini on tiivistettynä uskomattoman moniulotteinen, ylettömän maukas ja melko hillityllä makeudellaan suorastaan poikkeuksellisen kiehtova jälkiruokaviini. Masi markkinoi viiniä erinomaisena kumppanina laadukkalle sikarille, mitä en missään nimessä lähde epäilemään – tämä viini jos mikä haastaa sen klassisen konjakin aseman sikariviinaksena erittäin varmoin elkein.

Yleisesti Mezzanella on millä tahansa asteikolla uskomattoman upea kokemus, joka kannattaa korkata vasta sopivan, riittävän merkittävän hetken koittaessa. Viini varmasti sopii vaikka minkälaisten herkkujen kumppaniksi, mutta oma valintani olisi nauttia viini kaikessa rauhassa, kohtuullisesti viilennettynä ja aivan sellaisenaan.

Lyhyesti: Upealla tavalla kehittynyt, puolikuiva jälkiruokaviini perinteisen Recioton ja kuivan Amaronen välimaastosta. Yksi miellyttävimmistä, harmonisimmista ja kiehtovimmista viinikokemuksista mitä vastaani on tähän asti tullut.

Arvio: Täydellinen – todella uskomaton, persoonallinen ja kiehtova jälkiruokaviini, joka kutsuu tulla nautituksi ihan sellaisenaan. Viini ei tunnu enää kaipaavan juurikaan lisää ikää, vaan on varsin upea esitys ihan tämänikäisenä.

Hinnan (99,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ca' Rugate Recioto di Soave La Perlara 2009

Ca' Rugate Recioto di Soave La Perlara 2009

• Valmistaja: Ca' Rugate
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Recioto di Soave
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 23,10e (Maaliskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 23,70e (Tammikuu 2014, Alko)

Vaikkei kevätaurinkoa ole vielä juurikaan näkynyt, saapui Alkon valikoimiin mitä keväisin yllätys – jälkiruokaviini valkoviineistään tunnetusta Italian Soavesta! Paikallisilla leveyspiireillä tavatut Reciotot ovat olleet melkeinpä järjestään Valpolicellan punaisia viinejä, joten oli mukavaa vaihtelua saada vaihteeksi valkoistakin hyllyyn!

La Perlaraan käytetyt rypäleet kerätään viinitalon Soave Classicossa sijaitsevan Brognoligo di Monteforte d’Alponen alueen tarhojen parhaista rypäleistä. Niitä kuivatetaan aluksi varsin kiitettävät 6-7 kuukautta, minkä seurauksena niistä tulee todella makeita, pienikokoisia rusinoita. Tämän jälkeen niistä puristettu mehu käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla viiniksi ja kypsytetään 10-12 kuukauden ajan tammessa.

Jääkaappikylmän viini korkataan ja sen annetaan lämmetä parikymmentä minuuttia ennen sen pariin siirtymistä. Lasissa lepää paksunpuoleista viiniä, jolla on upean syvä, kevyesti kuparisen oranssiin taittuvan okrankeltainen väri.

Tuoksu on aluksi hieman hillityn hunajainen ja kuivatun hedelmäinen, mutta lämmetessään ja avautuessaan se muuttuu yhä runsaammaksi ja ilmaisuvoimaisemmaksi. Kypsän hedelmäinen ja selvästi tammisuuteen taittuva tuoksu tuo mieleen erityisesti tyylikkäästi tammitetut Sauternes'n jälkiruokaviinit – makean hunajaisten ja kuivatun hedelmäisten aromien ohella on kypsää aprikoosia ja mandariinia, makeata kukkaisuutta ja yrttejä, vaniljaa, kermatoffeeta ja kevyttä pähkinäisyyttä.

Viini on todella makea ja erittäin pehmeä, mutta runsaan (170 g/l) jäännössokerin tuomasta intensiteetistä huolimatta suutuntuma ei ole kovinkaan raskas tai massiivinen – melko tahmean siirappinen, kylläkin. Yllättävänkin kepeästä suutuntumasta on varmasti kiittäminen viinin runsasta ja raikasta hapokkuutta, jonka ansiosta viini on ihastuttavan freesi ja suorastaan rapsakka voimakkaasta makeudestaan huolimatta. Aromimaailma on varsin runsas ja monisyinen; kielellä pyörii sitruuna- ja appelsiinimarmeladia, aprikoosia, kukkeata hunajaisuutta, rypälemehua ja paljon tammen aromeita – pähkinäisyyttä, vaniljaa, kermatoffeeta ja bitteristä, makeata mausteisuutta. Yleisvaikutelma on upean harmoninen ja monisyinen, eikä ihme kyllä edes runsaan aromikas tammisuus onnistu tökkimään näin mainiossa kokonaisuudessa.

Lopuksi kielelle jää suutasupistavaa, kuivattujen hedelmien ja ananasmehun makeutta, mehukasta, ylikypsää trooppista hedelmäisyyttä ja tammen mausteisuutta melko pitkäksi aikaa, jonka jälkeen hento toffeisuus ja voimakkaan aromikas vaniljaisuus valtaavat alaa ja jättävät todella pitkäänjatkuvan, tyylikkään ja vivahteikkaan jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena Ca' Rugaten Recioto di Soave on todella upea jälkiruokaviini vailla vertaa; aluksi suhtauduin melko skeptisesti viiniin sen verrattain kovan hinnan vuoksi, mutta päätinpähän kuitenkin ostaa, koska Recioto di Soavet ovat aina olleet niin hauskoja, tuttifruttimaisen hedelmäisiä viinejä, ettei niitä tee mieli jättää välistä.

No, La Perlara ei ollut hauska viini; se oli yllättävän vakavamielinen, salonkikelpoisen tyylikäs ja suorastaan poikkeuksellisen elegantti esitys. Edes varsin korkea jäännössokeri ei onnistunut tekemään säröä viinin upean harmoniseen ulkokuoreen, vaan kaikki osaset pelasivat upeasti yhteen hiileen ja kokonaisuus oli ehdottomasti enemmän kuin osiensa summa. Kyllä tämmöistä monta kertaa mielummin nauttii kuin esimerkiksi saman hintaluokan Sauternes'ta!

Viini pistettiin appelsiinilla maustettujen belgialaisten vohveleiden kumppaniksi, ja se suoritti tehtävänsä leikiten. Viinin hapot leikkasivat helposti vohveleiden kanssa tarjotun kermavaahdon läpi, kun taas jäännössokerin tuoma makeus ei lannistunut vaaksaakaan vohveleiden tai kermavaahdon makeuden rinnalla; lisäksi viinin runsas aromimaailma ei peittänyt vohveleiden tyylikkään appelsiinista makua, vaan päinvastoin, sointui loistavasti niiden kanssa yhteen. Jälkiruoan ja jälkiruokaviinin liitto par excellence!

La Perlara on poikkeuksellisen upea, vaikkakin vielä nuori jälkiruokaviini, joka on varsin kelpo lisä Alkon vaatimattomanpuoleiseen jälkiruokaviinitarjontaan. Voin luottaa näin aromikkaan ja ryhdikkään viinin kehittyvän suotuisasti vielä kymmenisen vuotta, mutta se on kovasta hinnastaan huolimatta loisto-ostos, vaikka sen korkkaisi jo nyt.

Lyhyesti: Voimakkaan makea, erittäin vivahteikas, raikkaan hapokas ja poikkeuksellisen tyylikkään tamminen jälkiruokaviini Pohjois-Italiasta.

Arvio: Täydellinen – melko harvoin mikään näin nuori jälkiruokaviini onnistuu vakuuttamaan näin kertakaikkisen vakuuttavasti. Osasyyllinen voi tietenkin löytyä erinomaisesta viinin ja jälkiruoan liitosta, mutta La Perlara on tästä huolimatta poikkeuksellisen mallikas esitys. Olen myyty.

Hinnan (23,70e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Domìni Veneti Recioto 2010

Domìni Veneti Recioto della Valpolicella Classico 2010

• Valmistaja: Cantina di Negrar
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Recioto della Valpolicella Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (70%), Corvinone (15%), Rondinella (15%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 19,24e (Joulukuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 20,10e (Tammikuu 2014, Alko)

Taitaa olla hyvin suurella osalla suomalaisista sama ongelma joulun jälkeen: liikaa lahjaksi saatua suklaata, jonka kanssa ei tiedä mitä tekisi! Noh, me päätimme käydä savotan kimppuun aseenamme joulun alla Alkoon saapunut tuore Recioto!

Väri on hennosti sinertävään taittuvan hyvin tumman kirsikanpunainen ja lähes täysin läpinäkymätön, ulkonäöltään viini on raskasliikkeisen paksu ja hieman tahmean oloinen.

Tuoksu on melko hillitty, makean kirsikkahilloinen, kypsän mustaherukkainen, kevyen tammisen vaniljainen ja suklaakonvehtinen.

Maultaan Recioto on hyvin makea ja melko paksuntäyteläinen. Siinä on pippurista polttelevuutta, joka taitaa tulla runsaasta mausteisuudesta ennemmin kuin matalanpuoleisesta alkoholista. Aromipuolella viini on mausteinen, kirsikkahilloinen ja hyvin kypsän luumuinen, mutta makean mehevien elementtien vastapainoksi viini on myös puolukkaisen tai karpaloisen kirpeä ja kevyen katkeroisella tavalla lääkeyrttinen. Tanniineja viinissä on melko vähän, mutta happoja riittää varsin hyvin jotta viini onnistuu kannattelemaan runsaammanpuoleisen (160 g/l) jäännössokerin tuoman täyteläisen rungon. Jäännössokeristaan huolimatta viini ei ole erityisen makea, sillä bitterinen yrttisyys ja hyvä hapokkuus leikkaavat makeuden tuntua. Kokonaisuutena viini on varsin maukas, kuten nyt odottaa saattaa, mutta ehkä myös hieman aikaisempia maistamiani Reciotoja yksiulotteisempi ja simppelimpi. Runko on sen sijaan varsin kohdallaan ja ehkä viini saisikin kaivattua lisäsyvyyttä muutamien vuosin kypsytyksellä.

Jälkimaku on keskimakua kepeämpi ja raikkaampi; viini jättää kielelle makeankirpeätä puolukkahilloa, miellyttävän minttuista yrttiä, hentoa savuisuutta ja tuoretta hapankirsikkaa. Makeaan makuun verrattuna varsin rapsakka, kevyen mausteinen jälkimaku jatkuu kielellä varsin pitkään.

Yleisesti Domìni Veneti Recioto on hieman simppelimpi ja nuorekkaampi Recioto, mutta varsin maukas ja tyylilleen uskollinen esitys, josta ei juurikaan löydä mitään pahaa sanottavaa. Melko makeiden konvehtien kanssa viinillä oli tuntuvasta jäännössokeristaan huolimatta vaikeuksia pärjätä, erityisesti bitteristen yrttisten ja mausteisten elementtien korostuessa, mutta tämä oli lähinnä liian makeista konvehdeista kuin viinistä johtuva asia. Yleisesti viini vaikuttaa varsin mainiolta kumppanilta esimerkiksi puolikoville juustoille, sinihomejuustoille tai tummemmille suklaaherkuille.

Lyhyesti: Nuorekas, maukas ja varsin aromikas perus-Recioto. Portviinien ohella yksi parhaista makeista punaisista mitä Alkosta löytyy.

Arvio: Erittäin hyvä – todella mainio ja maukas punainen jälkiruokaviini. Maukas ja näppärä valinta silloin, jos tarvitaan vähemmän alkoholia ja enemmän makeutta mitä Portviini tarjoaa.

Hinnan (20,10e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Monte Zovo Recioto 2008

Monte Zovo Recioto della Valpolicella Classico 2008

• Valmistaja: Monte Zovo
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOC Recioto della Valpolicella Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 15,00e (Toukokuu 2012, Oleficio Viola Direct Sale, Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: monte zovo

Toukokuisella Italian-reissullamme teimme pyöräretken majapaikastamme Bardolinossa Valpolicellan puolelle, aina Valpolicella Classicossa sijaitsevaan Saint Ambrigio di Valpolicellaan. Tälle pyöräreissulle tuli yhteensä pituutta n. 35-40 km, joten tuskin lienee ihme, että olimme melkoisen poikki saapuessamme Bardolinoon. Tästä huolimatta päätimme pysähtyä jo menomatkalla huomiomme kiinnittäneeseen pieneen puotiin, joka mainosti pienellä kyltillä myyvänsä paikallisia viinejä, oliiviöljyjä ja muita erikoisuuksia. Pyörimme hetken myymälässä hikisinä ja uupuneina, juttelimme tovin myyjän kanssa, maistelimme erilaisia Grappoja ja poistuimme lopuksi ostostemme kanssa, joista yksi oli tämä Monte Zovon makea punainen.

Viini rupesi puoltamaan paikkaansa kun syksy rupesi taittumaan kylmäksi, tuuliseksi ja sateiseksi. Syysmasennuksen ehkäisemiseksi viini nautittiin maukkaiden suklaatryffeleiden kanssa.

Väriltään tämä Recioto on reunoille asti mustanpaksun viininpunainen.

Tuoksussa aluksi lähinnä kirsikkahilloa ja Sangiovesemaista hapankirsikkaa. Puolen tunnin odottelun jälkeen tuoksussa on selvästi lisää aromikkuutta: 12 kuukautta kestänyt tammitynnyrikypsytys tuo kevyttä konjakkisuutta ja kaakaoisuutta tuoksuun. Lopulta parin tunnin jälkeen tuoksu on todella makean mehukas, kirsikkakonvehtinen, kevyen savuinen, vaniljaisesti konjakkisen tamminen, hennon makean rusinainen ja varsin muhkea.

Recioton syvä ja vivahteikas maku on hyvin makea, runsas ja antava. Yleisesti maku on kypsän kirsikkahilloinen, hennon savuinen, lämmin ja samettisen pehmeä, mutta makeuden vastapainona viinissä on jälkimakua kohti korostuvaa karvautta, minkä vuoksi viini ei oli missään vaiheessa liian imelän oloinen. Rakenteeltaan viini on melko vähätanniininen, keskihapokas ja siksi hieman veltto, mutta silti kaikin puolin ihastuttava; viini tuntuu liukuvan kielellä vaivattomasti, jättäen jälkeensä maukkaan, cocktail-kirsikkaisen makean, savuisen, palaneen tamminen ja hennosti multaisen maamaisen jälkimaun, joka häilyy kielellä miellyttävän pitkään.

Tarpeeksi korkean jäännössokerinsa (120 g/l) viini pärjäsi erinomaisesti suklaatryffeleiden kanssa muuttumatta liian kuivaksi tai kitkeräksi; lopputulos oli ehdottomasti varsin maukas ja sai hyvälle tuulelle synkän päivän jälkeen.

Onhan tuntemattomilta pikkutuottajilta viinien ostaminen ulkomailla aina pientä arpapeliä, mutta tässä tapauksessa ostos oli päivänselvästi enemmän kuin kannattava. Vaikka Monte Zovolla voisi olla vaikeuksia peitota upeata Zenaton Reciotoa rinnakkaismaistelussa, ei tämä siitä kuitenkaan jäisi hirveästi jälkeen – lisäksi tällä viinillä on etunaan puolet halvempi hintalappu, mikä tekee tästä viinistä mitä erinomaisimman ostoksen! Todella maittava tapaus.

Lyhyesti: Makea, mehukas, aromikas ja tasapainoinen jälkiruokaviini punaisista rypäleistä. Loistava niin sellaisenaan kuin suklaisten jälkiruokien kanssa.

Arvio: Erittäin hyvä – mitä ihastuttavin punainen jälkiruokaviini varsin kohtuulliseen hintaan. Samanlaisia löytöjä saisi tulla vastaan kotimaassakin.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cecilia Beretta Recioto di Soave 2008

Cecilia Beretta Recioto di Soave Case Vecie 2008

• Valmistaja: Cecilia Beretta, Pasqua
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Recioto di Soave Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Soave, Soave Classico
• Rypäleet: Garganega (90%), Chardonnay (10%)
• Koko: 0,5
• Hinta arviointihetkellä: 18-28e (Syyskuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cecilia beretta

Yleensä kun puhutaan Recioto-viineistä, on ihmisten mielissä ensimmäiseksi Pohjois-Italian punaiset jälkiruokaviinit, mutta Veneton maakunnassa valmistetaan myös kuivatuista valkoisista rypäleistä jälkiruokaviinejä. Itse asiassa korkeimman DOCG-statuksen saavuttanut Recioto di Soave on yksi Italian vanhimmista tunnetuista viinityyleistä – vanhimmat merkinnät Soaven alueen makeista jälkiruokaviineistä ovat peräisin 600-luvulta.

Cecilia Berettan valkoinen Recioto valmistetaan pääasiassa Garganegasta, mutta pieneltä osin myös Chardonnaysta, jotka kerätään arvostetulla Soave Classico -alueella sijaitsevilta tarhoilta. Rypäleiden annetaan kuivua 4-5 kuukauden ajan, minkä jälkeen ne puristetaan viiniksi, jonka annetaan kypsyä pienissä tammitynnyreissä n. 4 kuukautta.

Väriltään tämä Recioto on monia vastaavanikäisiä jälkiruokaviinejä tummempi; viinin kullankeltainen sävy on taittunut kevyesti kuparinruskeaan, yleisilme on kauniin oranssinkeltainen.

Tuoksu on melko hillitty, keveän hunajainen ja kypsän makeahko. Tammisuus ei peitä aromeita alleen, mutta tuntuu melko selvänä, makeaan taittuvana kermatoffeisuutena.

Makea maku on mukavan persoonallinen, kinuskihunajainen, etäisesti tammisen mausteinen ja hennon vaniljainen, melko täyteläinen ja tahmea. Hedelmäisyys tarjoilee hillitysti kypsiä trooppisia hedelmiä. Hapokkuus on hieman vaisunpuoleista; viileänä viini vaikuttaa vielä melko raikkaalta, mutta menettää fokustaan lämmetessään.

Jälkimaku on melko lyhyt, korkeintaan keskipitkä, mutta miellyttävän aromikas, erityisesti kypsän ananaksisuuden, kevyen vaniljatoffeisen tammisuuden ja hunajaisuuden noustessa erityisesti etualalle.

Viini ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen tuttavuus, mutta kokonaisuutena se on valkoisiin Recioton viineihin tottuneelle allekirjoittaneelle varsin persoonallinen ja hauska. Oikein maukas tapaus, jonka voi yhdistää vaivattomasti kepeämpiin, makeisiin jälkiruokiin tai mietoihin juustoihin – voimakkaammille ja raskaammille ruoille en sen sijaan usko ihan hapokkuuden riittävän. Viini on varsin hyvässä tikissä nyt, mutta kehittynee hyvin vielä muutaman vuoden.

Lyhyesti: Mukavan persoonallinen ja erityisesti hauska viini, jossa tammi ei missään vaiheessa ruvennut ärsyttämään, vaikka olikin melko esillä joka osa-alueella. Tasapainoa sekin!

Arvio: Miellyttävä – viini ei ole vakavamielinen ja hienostunut, kuten esimerkiksi laadukas Sauternes, vaan ennenkaikkea hauska ja huoleton. Varsin vekkuli jälkiruokaviini tilanteisiin, joissa kaivataan jotain uutta, muttei erityisen ihmeellistä tai harvinaisen eleganttia.

Hinnan (18-23) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Hinnan (24-28) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Zenato Recioto 2006

Zenato Recioto della Valpolicella Classico 2006

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOC Recioto della Valpolicella Classico
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Oseleta, Croatina
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 28,90e (Syksy 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Recioto on ns. "alkuperäinen Amarone", eli rusinoista valmistettava viini, josta myöhemmin kehittyivät myös Amarone-viinit. Toisin kuin Amaronet, Reciotot ovat kuitenkin hyvin makeita ja tarkoitettu pääasiassa jälkiruokien kanssa yhdisteltäviksi.

Viinin väri on todella syvän punainen, lähes verinen. Sen tuoksu on hyvin hillitty ja vaisu, tuoksuen etäisesti kirsikkahillolta.

Viinin maku on todella makea, kuten Recioto-viiniltä voikin odottaa, mutta toisin kuin viinin tuoksu, se on myös valtavan runsas ja muhkea, persikkamarmeladinen ja ihastuttavan pehmeä. Viinissä tuntuvat jonkin verran hapot, mutta viini saattaa silti olla vähän liian täyteläinen ja valtava, jotta sen kohtalaiset hapot pärjäisivät ja kantaisivat viinin läpi. Kaikesta runsaudesta ja makeudestaan huolimatta viini on yllättävän kepeä lajityyppinsä edustaja.

Sen sijaan jälkimaussa korostuu viinin upea tasapaino, jossa lyövät yläviitosia niin hedelmäisyys, hapot, makeus ja tanniinit valloittavana yhdistelmänä. Zenaton recioto on kuin aikuisten karkkia, johon tulee valtava himo heti ensimmäisestä lasillisesta. Se on kuin portviiniä, mutta ei aivan yhtä valtavaa ja raskasta, ja tämä maistuu luumujen ja taateleiden sijaan enemmän kirsikalta ja persikoilta. Viinin aromit kutsuvat saamaan seurakseen makeita jälkiruokia tai suklaata.

Reilun neljännessadan hinnalla viinin hinta on melko lailla kohdallaan. Halvemmallakin saa oikein hyviä jälkiruokaviinejä, mutta punaiset makeat ovat verrattain harvinaisia, eikä valikoimassa yhtä laadukasta sellaista taida edes järkevään hintaan löytyä. Laatu maksaa, mutta tässä tapauksessa rahalleen saa myös oikein runsaasti vastinetta.

Lyhyesti: Runsaan makea, moniulotteinen, tyylikäs ja ihastuttava punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – viini tasapainottelee erinomaisesti ja vaivattomasti usein turhan yksiuloitteisten punaisten jälkiruokaviinien ja raskaiden sekä tulisten punaisten portviinien välimaastossa.

Hinnan (28,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.