St. Magdalena Blauburgunder 2012

St. Magdalena Blauburgunder 2012

• Valmistaja: Cantina Bolzano / Kellerei Bozen - St. Magdalena
• Tyyppi: Punaviini, DOC Alto Adige
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Alto Adige
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,99e (Maaliskuu 2014, Weinhandel-Italien)
• Hinta nyt: 7,99e (Toukokuu 2014, Weinhandel-italien)

kuva: weinhandel

Tuli tuossa aiemmin keväällä napattua pieni laatikollinen viinejä Weinhandelista. Weinhandelista ei niinkään löydy hinnakkaita huippuviinejä, vaan edullisempia perusviinejä, joten päätin tilailla sekalaisen setin mielenkiintoa kutkuttavia viinejä huonommin tuntemistani rypälelajikkeista tai vierailta viinialueilta. Yksi tilaamistani viineistä oli (mm. Alkosta löytyvästä Pinot Grigiosta tutun) Kellerei Bozenin St. Magdalena Blauburgunder – eli Pinot Noir.

Pinot Noir yleensä tunnetaan saksankielisissä maissa ja alueilla nimellä Spätburgunder, mutta erityisesti Sveitsin ja Italian saksankielisillä alueilla (ja osissa Itävaltaa) rypäle kulkee tosiaan myös tällä Blauburgunder-nimellä. Muualla Italiassa rypäle taas tunnetaan paremmin nimellä Pinot Nero. Ajattelin napata tämän viinin testiin kahdesta syystä: a) Italialaiset Pinot Noirit ovat minulle vielä melko tuntemattomia, joten lienee syytä ottaa myös näitäkin viinejä haltuun – Pinot Noirit kuitenkin yleensä tuppaavat olemaan meikäläisen makuun. b) Pullollinen tätä oli halpaa kuin saippua. Kun katsoo minkätasoista tavaraa Suomesta saa alle 8 eurolla, saa viini olla melko kurjaa kamaa että ostos olisi huono!

Kaikki Pinot Noirit eivät kuitenkaan meikäläiseen uppoa – tämä rypäle nimittäin tuottaa meikäläisen makuun sopivia viinejä lähinnä riittävän viileillä alueilla. Kun mennään liian lämpimille alueille (Argentiina, manner-Australia, Chile, Washington... katson teidän suuntaanne), menettää rypäle liikaa luonteikasta marjaisuuttaan ja lopputulos on usein kaikesta mielenkiinnosta riisuttu, höttöinen ja mitäänsanomaton perusviini. Tämä viini kuitenkin tulee Italian pohjoisrajalta, Alto Adigesta, joka sijaitsee Alppien keskellä – koska aivan rajan toisella puolella sijaitsee usein vakuuttavia Pinot Noireja tuottava Itävalta, voisi olettaa myös Italian puolella sijaitsevan alueen olevan riittävän viileä laadukkaiden Pinot Noirien tuottamiseen!

Väriltään viini on läpinäkyvän vadelmanpunainen ja kohtalaisen hento. Mieti lasillinen vadelma-Fun Light -mehutiivistettä tai vastaavaa, niin ollaan ulkonäön osalta melko hollilla.

Tuoksu on aromaattisen marjavetoinen ja runsas. Pinnassa tuntuu runsaasti vadelmaa ja kypsää kirsikkaa, taustalla kevyesti orvokkisen kukkea. Avautuessaan mukaan kohoaa miellyttävän aromaattinen, juurisellerinen juonne (tämä ei siis ole lähelläkään sellaista epämääräistä juureksellisuutta, jota joistain viineistä voi löytyä).

Kuiva maku on pehmeähkö ja hieman yksipuolinen, mutta mukavan tasapainoinen. Kieleltä löytyy lähinnä vadelmaa, punaherukkaa, kirsikkaa; sopiva hapokkuus tuo sekaan myös hentoa, puolukkaista happamuutta. Taustalla tuntuu hentoa ujosti mausteisuutta, josta on vaikea sanoa onko se tammesta vai rypäleestä peräisin (tuottaja mainitsee viinin kypsyneen suurissa ja vanhoissa tammitynnyreissä, joka voi joko antaa tai olla antamatta puun makua viiniin) – tämä aromi kuitenkin sointuu hyvin kokonaisuuteen, eikä aiheuta mitään. Kielen kärjessä häilyy aavistus jäännössokerista makeutta; suutuntuma on hyvin kepeä ja herkkä, eikä tanniineja viinistä käytännössä löydy ollenkaan. Viinillä on mukavan hörppäiltävä, mutta loppupeleissä melko simppeli ja suoraviivainen yleisilme.

Jälkimaku jatkaa marjavetoisesti keskimaun viitoittamalla linjalla, mutta mukaan nousee reilusti enemmän karheaa, maamaista mausteisuutta ja mukavaa rouheutta, joka tuo kaivattua särmää muuten melko lineaariseen makuprofiiliin. Kielelle jää vadelmaisen ja karpaloisen marjainen sekä kevyesti maustepippurisen mausteinen ja hennosti savuisen maamainen jälkivaikutelma, joka jatkuu mukavan pitkään.

Pähkinänkuoressa tämä Blauburgunder/Pinot Nero/Pinot Noir on simppeli, mutta varsin mukava ja helppo kepeän pään arkiviini. Se ei tarjoile yllätyksiä eikä hienostelua, vaan mehukasta, tasapainoista perus-Pinot Noir-menoa.

Viini tuli naitettua klassisen pasta carbonaran kanssa. Tässä oli ajatuksena taustalla se, että kananmuna on usein haastava pari viinille, joten mitään turhan hienoa viiniä ei ruoalle uskaltanut avata siinä pelossa, että lopputulos olisi ollut katastrofi. Sen sijaan 8 euron arkiviini kuulosti mitä loogisimmalta kaverilta tälle yhtä lailla arkiselle mutta maukkaalle perussafkalle. Ja viini sitten toimikin yllättävän hyvin pasta carbonaran kumppanina, joskaan mitään sen erikoisempia vivahteiden harmonioita ja hurmaavia makujen liittoja ei tästä syntynytkään. Katastrofilta kuitenkin vältyttiin ja ruoka ja viini maistuivat molemmat hyvin sekä yhdessä että erikseen, eli plussan puolelle jäätiin! Jos siis kaivataan simppeliä, kevyttä ja mehukasta arkiviiniä, voin tälle tuttavuudelle antaa suositukseni!

Lyhyesti: Varsin simppeli ja yllätyksetön, mutta samalla erittäin maukas, mehukas ja tasapainoinen perus-Pinot Noir Italian Alpeilta. Ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta Alkon perus-Pinot Noirien keskimääräiseen hintatasoon nähden on tämä varsin hintansa väärti tapaus!

Arvio: Miellyttävä – viini on kokonaisuutena varsin geneerinen Pinot Noir, mutta varsin tasapainoinen ja mukavan marjavetoinen sellainen. Kokonaisuutta ei olla pilattu jyräävällä tammituksella tai yliuuttuneella hedelmäisyydellä, joten homma pelittää mainiosti!

Hinnan (7,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

St. Magdalena Pinot Grigio 2011

St. Magdalena Pinot Grigio 2011

• Valmistaja: Cantina Bolzano / Kellerei Bozen - St. Magdalena
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Alto Adige
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Alto Adige
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,62e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,08e (Tammikuu 2014, Alko)

Pinot Gris on rypälelajike, josta tuntuu olevan mahdotonta sanoa pitääkö siitä vai ei, tulivat viinit sitten mistä päin tahansa; on vain pakko maistaa aina jotain tiettyä viiniä, jotta pystyy varmasti sanomaan mitä mieltä siitä on – yleensä Alsacen Pinot Gris't ja Saksan Grauburgunderit ovat eniten mieleeni mehevän hedelmäisillä, hunajaisilla ja paahteisilla aromeillaan, kun taas Italian Pinot Grigiot eivät jaksa herättää suuria tunteita kepeän ohuella ja helpolla maullaan sekä tylsällä aromimaailmallaan. Uuden maailman Pinot Gris't ovat melkoista arpapeliä; parhaat ovat yhtä aikaa viekoittelevan hedelmäisiä ja upean hapokkaita, kun taas huonoimmat ovat kuin raskaita ja makeampia versioita Italian Pinot Grigioista. Toisaalta Alsace ja Saksa voivat pettää ja tuottaa yksiulotteisia, mutta raskaan vähähappoisia viinejä siinä missä Italian Pinot Grigiot voivat yllättää – kuten tässä tapauksessa.

Alpeilla, Etelä-Tirolissa sijaitsevan Bolzanon kaupungin 200 viljelijästä koostuvan viiniosuuskunnan tuottama Pinot Grigio on kerätty kaupungin ympäristöstä löytyviltä viinitarhoilta. Sen enempää tietoa eivät niin Alkon sivut kuin osuuskunnan kotisivutkaan anna, joten antaa viinin puhua puolestaan!

Väriltään viini on tiiviin kellanvihreä.

Tuoksu on varsin mehevä ja erityisesti trooppiseen hedelmäisyyteen taittuva. Seassa on kevyttä mausteisuutta, aromaattisia yrttejä ja aavistus paahteista hunajaisuutta. Melkoisen erilaista verrattuna yleensä melko hillittyihin ja jopa neutraaleihin perus-Pinot Grigioihin!

Viini paljastuu suussa melko täyteläiseksi, jopa aavistuksen öljyiseksi, tuoden selvästi mieleen enemmän saksalaiset Grauburgunderit kuin usein kepeät Pinot Grigiot, mutta viinille tuo runkoa napakka ja nuorekas, jopa pinotgrigiomainen hapokkuus. Aromeiltaan viini on kuitenkin viileähkö ja tuore, eikä tuo pintaan juurikaan rypäleelle ominaisia, mehevänmakean hedelmäisiä ja mausteisia vivahteita; sen sijaan viinistä löytyy kypsää omenaisuutta, hillittyä päärynäisyyttä ja varsin persoonallista, kevyen juureksellista vegetaalisuutta. Kuivahkolle ja melko runsaalle aromimaailmalle asettuu vastapainoksi melko tuntuvaa mineraalisuutta.

Jälkimaku on melko runsasta keskimakua hillitympi; viini jättää suuhun keskipitkän, tuoreen omenaisen, raikkaan hapokkaan ja jopa aavistuksen bitterisen mineraalisen jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena tämä Italian Alppien Pinot Grigio on rypäleen edustajaksi varsin persoonallinen ja jopa erikoinen; tuoksultaan ja suutuntumaltaan se vihjailee enemmän pohjoiseen, Saksan suuntaan, kun taas makumaailma etelään, muun Italian Pinot Grigiojen tyyliin, mutta seassa on myös paljon sellaista, jota en ole edes tottunut Pinot Grigioista löytämään. Kokonaisuutena viini tuntuu olevan jotenkin väärässä paikassa, awkward näin lontooksi, mutta samalla kutienkin varsin miellyttävä ja tasapainoinen viini.

Yleisesti St. Magdalena Pinot Grigio on raikas, freesi ja tuore Pinot Grigio, josta löytyy yllättävän paljon niin hedelmää kuin mineraalisuuttakin. Viini ei ole tyylillisesti sitä, mitä odottaisit italialaiselta Pinot Grigiolta, mutta mielikuvien siirtäminen Grauburgunderien suuntaan ei oikein auta sekään. Viini tuntuukin eniten siltä, että helppo ja heppoinen italialais-Pinot Grigio olisi päättänyt yhtäkkiä ryhtyä vakavahenkiseksi ja salonkikelpoiseksi. Lopputuloksena viini on kuin frakkiin puettu talonpoika presidentinlinnassa – joka kuitenkin pärjää kaikesta huolimatta yllättävän mallikkaasti ja etiketin mukaan. Viinissä tuntuu olevan joku hieman pielessä, mutta se ei haittaa, koska kokonaisuus toimii, maistuu hyvältä ja on loppupeleissä varsin tyylikäs ja tasapainoinen esitys hintaluokassaan.

Lyhyesti: Hieman epätyypillinen, mutta samalla varsin ryhdikäs, vivahteikas ja mukavan mineraalinen Pinot Gris / Grigio Italian Alpeilta. Ihan testaamisen arvoinen ruokapöydän yleistyökalu.

Arvio: Hyvä – ei varsinaisesti sitä, mitä odottaisin Pinot Grigiolta, mutta tästä huolimatta viini on omintakeinen esitys ihan positiivisessa mielessä. Perus-Pinot Grigiota selvästi aromikkaampi, täyteläisempi ja mineraalisempi tapaus.

Hinnan (14,08) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Colterenzio Schreckbichl Moscato Sand 2011

Colterenzio Schreckbichl Moscato Giallo Sand 2011

• Valmistaja: Colterenzio
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Alto Adige
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Alto Adige
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,86e (Heinäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 14,19e)

Heinäkuun alussa Alkoon saapui melko suuri kertaosto hieman harvinaisempaa valkoviiniä: kuivaa italialaista Muscat'ta. Viini tulee Alppien juuresta, Italian pohjoisrajalla sijaitsevasta Alto Adigesta – alueelta, joka myös Etelä-Tirolina tunnetaan. Viini on valmistettu Muscat-rypäleen keltaisesta variantista, joka tunnetaan Italiassa yllättäen nimellä Moscato Giallo – "keltainen Muscat". Viini on Colterenzion Praedium-sarjalainen, eli se on ns. single vineyard -viini; viinin rypäleet eivät tule ympäri Alto Adigea, vaan kaikki viiniin käytetyt rypäleet tulevat Sand-nimiseltä tarhalta, jolle on istutettu nyt n. 20-vuotiaita Muscat-köynnöksiä.

Väriltään viini on melko väritön, hieman hailakan vihertävä. Tuoksu sen sijaan on runsas ja aromaattinen: lasista leijailee päärynähilloa, kukkia, passiohedelmää, rypälemehua, kevyen muskottipähkinäistä mausteisuutta ja hentoa, eetterimäistä alkoholisuutta.

Maku on kuiva mutta silti mehevän hedelmäinen. Aromipuolelta löytyy kypsää päärynää, kriikunaa, hunajamelonia ja viinirypäleisyyttä. Rakenteeltaan viini on melko täyteläinen ja lähes öljyisen oloinen, mutta happopuolella riittää puhtia hyvin pitää viinin ryhti kunnossa ja raskaus poissa, vaikkei Sand Moscato olekaan mitenkään erityisen raikas tapaus. Balanssi on siis ihan hyvin kohdallaan. Kokonaisuutena viini on melko runsas mutta silti miellyttävän kepeähkö.

Jälkimaku on lempeän mausteinen, melko hapokas ja kevyen mineraalinen. Erityisesti jälkimmäinen maku jatkuu kielellä melko pitkään. Jälkimaussa myös hyvin selvä lämmön hohka nousee nieluun ja suun limakalvoille, vaikkei viinin voltit ole mitenkään erityisen korkeat (12,5%).

Viini tuli nautittua aasialaishenkisen, mausteisen – muttei tulisen – nuudeliwokin kumppanina, ja täytyy myöntää, kyllä Muscat on melko toimiva rypälelajike aasialaisille ruoille. Tämän ruoan tapauksessa viinin mausteisuus sointui saumattomasti ruoan aromaattisiin mausteisiin samalla kun viinin mehevä hedelmäisyys toi erinomaisesti vastapainoa. Sen sijaan sellaisenaan nautittuna tämä viini – vaikkakin varsin elegantti ja tyylipuhdas – oli hieman ennalta-arvattava ja tasapaksu.

Suuria yllätyksiä Colterenzion Muscat ei onnistunut tuomaan, mutta toisaalta, Alkossa on kyllä harvinaisen vähän hyviä kuivia Muscatteja, ja sellainen tämä viini on selvästi. Viinin suurin ongelma onkin sen hinta: kun muutama hyvä Alsacen Muscat irtoaa monopolista kympillä, on tämän viinin kaksinkertainen hinta hieman liioitellun tuntuinen. Kyllä viinistä tämän yhden kerran sen pari kymppiä maksoi, mutta tulevaisuudessa taidan pysytellä ihan kympin Muscateissa; niin harva viini vaikuttaa tarjoavan niin korkeata laatua, että korkeampaa hintaa viitsisi maksaa.

Lyhyesti: Tyylikäs, tasapainoinen ja tyylipuhdas kuiva Muscat, jonka runsas aromikkuus jatkuu tuoksusta makuun ja jää pitkäksi aikaa kielelle. Varsin yleiskäyttöinen valkoviini mausteiselle aasialaisruoalle.

Arvio: Miellyttävä – viini on taiten tehty ja laadukas kuiva Muscat – totta puhuen, yksi parhaista maistamistani – mutta toisaalta myös melko tavanomainen. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta melko vähän mitään sellaista, mikä saisi viinin jäämään mieleen. Varsin laadukas, mutta melko unohdettava valkoviini.

Hinnan (20,00) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.