Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.1.12

Casa de la Ermita Dulce Monastrell 2008

Casa de la Ermita Dulce Monastrell 2008
  • Valmistaja: Casa de la Ermita
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, DO Jumilla
  • Maa: Espanja
  • Alue: Murcia, Jumilla
  • Rypäleet: Mourvèdre (100%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 12,41e (Syksy 2011, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; 8,89e poistuessaan)

Valmistaja Casa de la Ermita mainostaa viinin olevan valmistettu yli 60 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä, joten tässä nyt ihmetellään näkyykö tämä ikä viinin moniulotteisuutena tai muuten vain erinomaisuutena.

Ensimmäiset lasilliset tulivat nautittua pullosta, joka oli otettu vain tovi pari etukäteen jääkaapista, mikä osoittautui hieman ongelmalliseksi: viinin viileys oli kyllä painanut viinin reipasta alkoholia jonkin verran alaspäin, mutta enemmän oli heikentynyt viinin makea hedelmäisyys. Itse hieman kyseenalaistaisin tuottajan suosituksen, joka sanoo viinin tarjoilulämpötilan olevan n. 7-8 asteessa. Viilennettynä viini vain maistui täyteläiseltä mutta melko yksiuloitteiselta, makealta punaviiniltä, jossa oli aivan liian paljon alkoholia.

Viinin alettua lämpeämään alkoi tasapaino löytymään niin tuoksun kuin maunkin osalta. Tuoksu oli hyvin Mourvèdremäisen tumman marjainen, mutta viinin runsas makeus muutti tuoksun paksun hillomaiseksi. Runsas alkoholisuus kuitenkin leikkasi edelleen tuoksun lävitse.

Viinin maku oli kuitenkin paljon tasapainoisempi ja miellyttävämpi: kypsä ja makea hedelmäisyys oli kasvanut sopimaan viinin korkeaan alkoholipitoisuuteen ja täyteläisen paksuun suutuntumaan. Aromimaailma oli tuoksua myötäillen hyvin makea ja kuningatarhilloinen, mutta mukana oli myös raikasta mausteisuutta, joka tuki viinin mehevää suutuntumaa happojen ja tanniinien loistaessa poissaolollaan.

Jälkimaussa makeus jäi vain hentona tunteena kielelle siinä missä tammi otti tuntuvan niskalenkin nielusta samalla kun mausteisuus pääsi vapaaksi hilloisen marjaisuuden ikeestä. Alkoholi ei lämmenneessä viinissä päässyt juuri dominoimaan, vaan pysyi hyvin ruodussa ja jäi jälkimaussakin vain lämmittämään miellyttävästi niin suuta kuin nielua.

Kokonaisuutena viini on miellyttävä, mutta myös hieman yksipuolinen ja helppo, eikä se tarjoa juurikaan vastusta arvokkaammille makeille viineille. Toisaalta tämä myös heijastuu viinin hintaan, mikä on varsin kohtuullinen – etenkin 0,5l pullolle. Viinin hinta on siis jotakuinkin viinin veroinen.

Helppo valinta suklaisten hetkien viinikumppaniksi tai esimerkiksi runsaampien homejuustojen pariksi.

Lyhyesti: Hieman yksiulotteinen mutta toisaalta oikein miellyttävä makea punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Keskinkertainen –Viini on melko yksinkertainen jälkiruokaviiniksi, mutta toisaalta on perin edullinen viini melko harvinaisten makeiden punaisten jälkiruokaviinien keskuudessa. Jos tarpeena on makea, punainen viini ilman sen suurempaa eleganssia, on Casa de la Ermitan Dulce oikein onnistunut valinta.

Hinnan (12,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti