Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.1.12

Masi Brolo di Campofiorin 2005

Masi Brolo di Campofiorin 2005
  • Valmistaja: Masi Agricola
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso Veronese
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 21,50e (Toukokuu 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 21,90e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
Alunperin Campofiorin tunnettiin maailman ensimmäisenä Ripasso-viininä, mutta nykyisin se on hieman toisella lailla valmistettu "Supervenetolainen." Kun Ripassot valmistetaan lisäämällä Amarone-viiniin käytettyjen rypäleiden kuoret käyvään Valpolicella-viinin rypälemassaan, Campofiorin valmistetaan lisäämällä alunperin Amaroneen tarkoitettuja, puristamattomia rypäleitä punaisista veronalaisrypäleistä valmistettuun, käyvään rypälemassaan. Tämän metodin tarkoituksena on saada viiniin Amaronelle ominaisia, kypsän rusinaisia aromeja ilman Ripassoille tyypillisiä runsaita, tiukkoja tanniineja. Toisin kuin nykyisin myytävä Campofiorin, joka valmistetaan rypäleistä ympäri Veronan aluetta, Brolo di Campofiorinin rypäleet tulevat edelleen vain ja ainoastaan siitä samasta tarhasta, josta aluperäinen vuosikerran 1964 Campofiorin valmistettiin.

Viinin väri on selvästi syvempi ja tummempi kuin tavallisessa Campofiorinissa, makean marjaisesta tuoksusta erottuu sekä kypsää mansikkaa että mustikkaa. Enemmän nuuhkimalla alkaa myös erottua tuoksuja makean vaniljaisesta tammesta ja rusinoista, mutta ne eivät hallitse viinin tuoksua.

Maku on leveä ja pehmeä, mutta samalla myös ryhdikkään hapokas ja tanniinien vuoksi myös hillityn kitkerä. Kuivan tiukkaan Campofioriniin verrattuna Brolo tuntuu selvästi mehevämmältä ja jopa kevyen hillomaiselta, vaikka on myös itsekin kuiva viini. Viinin terhakkaat tanniinit tarttuvat vielä tässäkin iässä voimalla suun limakalvoihin ja Brolo tuntuukin kaipaavan hieman ruokaa tai pikkupurtavaa pehmittääkseen niitä.

Maun aromimaailmasta erottuu mehevistä Ripassoista ja Amaroneista tuttua, aiemmin mainittua kypsää kuningatarhilloisuutta ja rusinaisuutta, mutta mukana on myös mausteisuutta, ajan tuomaa nahkaista patinaa sekä Valpolicellamaista hapankirsikkaa. Nielun kautta nenään pyörähtää kohtuullinen tuulahdus tammen vaniljaisuutta ja melko pitkässä, hapokkaan bitterisessä jälkimaussa alkoholin maku nousee esille samalla kun alkoholisuus jää lämmittämään nielua.

Viini on selvästi moniulotteisempi ja mehevämpi kuin ns. perus-Campofiorin, mutta viinin hinta on asteen verran kova Ripasso-henkiseksi viiniksi – halvemmalla hinnalla Alkosta lähtee mukaan mm. vaikuttava ja muhkea Zenato Ripassa tai tyylikkään ronski Tommasi "Ripasso". Viini yleisesti on vaikuttava ja kompleksi esitys, mutta tällä hinnalla viini tasapainottelee hiuksen hienosti OK:n ja heikon hinta-laatusuhteen välillä. Nykyisellään viinille voisi antaa heikon, mutta viinin rakenne lupaa vielä hyvää kypsytyskestävyyttä (valmistaja lupaa jopa 20 vuoden kestävyyttä) sekä oikeata suuntaa kehittyä ja hillitä räyhäkkää rakennettaan, minkä turvin uskallan hilata hinta-laatusuhteen heikoksi OK:ksi. Silti näkisin tämän viinin mielummin alle 20 euron hintalapulla, jotta voisin sanoa olevan puhdasverisesti hintansa arvoinen.

Lyhyesti: Mehevä, mausteinen, tanniininen ja moniulotteinen "Supervenetolainen."

Arvio: Erittäin hyvä – viini peittoaa perus-Campofiorinin mennen tullen korostaen sen jokaista puolta ja tuoden esiin enemmän viinin Amaronemaista puolta kuin Valpolicellamaista puolta.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti