Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.1.12

La Vieille Ferme Rouge 2010

La Vieille Ferme Ventoux Rouge 2010
  • Valmistaja: Perrin & Fils
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Ventoux
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Ventoux
  • Rypäleet: Grenache (50%), Syrah (20%), Carignan (15%), Cinsaut (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8,50e (Tammikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2013, Alko)

Tässä vuoden alussa meille tarjoiltiin ystäviemme luona illallista, jonka kastikkeessa oli muiden ainesosien ohella myös punaviiniä, Alkon vakiovalikoiman perusranskista, La Vieille Fermeä. Koska pullo oli avattu, mutta vain pari desiä oli mennyt ruokaan, siirtyi viini ruokaviiniksi ensimmäisen viinin huvettua.

Lasissa tämä hailakka mutta tummanpunainen viini tuoksui todella tyrmäävältä. Eikä tämä ollut mitenkään positiivinen adjektiivi. Viinin tuoksu oli todella maamainen, tallinen ja hyvin tunkkaisella ja pistävällä tavalla kostean multainen. Viinin hajusta (tuoksusta on todella vaikea puhua tässä yhteydessä) tuli mieleen pääasiassa se, kun lapsena on möyrinyt kukkapenkissä metsästämässä hyönteisiä ja muita ötököitä, niin vahvasti viini tuoksu vastakäännetyltä maalta. Jos tarpeeksi pystyi nuuhkimaan, rupesi tuoksun alta erottumaan myös kevyehkö, Rhônen viineille ominainen, kypsä marjaisuus.

Viinin keskitäyteläinen maku oli erittäin pehmeä, mutta myös todella hämmentävän esanssinen ja esterinen, tuoden mieleen enemmän kuin selvästi Beaujolais Nouveau -viinien banaanimaisen karkkisuuden. Viinin maku oli tämän esterimäisyyden lisäksi Rhônelaiseen tyyliin makean marjainen. Kypsästä maustaan huolimatta tämä viini oli suutuntumaltaan melko kevyt ja lähestulkoon vetinen. Viini oli melko vähähappoinen, minkä johdosta sen yleisvaikutelma oli hieman hahmoton ja löysä, ja mikä todennäköisesti korosti viinin vetisyyttä. Tanniineja viinistä ei tuntunut löytyvän juuri ollenkaan, vaikka kuinka niitä metsästi.

La Vieille Fermen jälkimaku oli lyhyehkö, kevyen marjainen ja banaanisen esterinen. Yleisesti viini oli melko erikoinen esitys, ja vaikka siinä oli monien Rhônen perustason viinien hyviä elementtejä, sen röyhkeän epämiellyttävä tuoksu ja halpa, karamellimainen aromimaailma rokottivat melko paljon pisteitä.

Vaikka viini oli avattu jo useampi tunti ennen nauttimista ruoanlaiton yhteydessä ja senkin jälkeen viini ehti nököttää jonkin aikaa ruokapöydässä, alkoi vasta loppupuolella pulloa sen pistävä multaisuus haipua tuoksusta. Tästä huolimatta viinin maussa pysyi sen esterinen aromisuus eikä viini oikein vakuuttanut tällä kertaa.

Sen sijaan aiemmin olen todennut La Vieille Fermen ihan näppäräksi ja edulliseksi perustason Rhônelaiseksi, enkä koskaan ole aiemmin törmännyt samanlaisiin märän multaisiin tai banaani-vaahtokarkkisiin aromeihin sen kanssa. Sen takia en yksiselitteisesti tuomitse tätä viiniä tämän maistamiskerran perusteella, vaan aion tutustua siihen joskus myöhemmin uudelleen arvioidakseni oliko viini vain poikkeava yksittäistapaus vai onko tämä vuosikerta oikeasti muuttunut näin ala-arvoiseksi.

Lyhyesti: Pehmeä perus-Rhônelainen, jota vaivaa häiritsevän multainen tuoksu, melko vetinen maku, vähähappoinen rakenne ja lähes keinotekoinen aromimaailma.

Arvio: Kehno – aiemmin perusluotettava eteläranskalainen marjapommi oli muuttunut aluksi lähes vastenmieliseksi viinihirviöksi, josta muuntautui pahimpien aromien hälvettyä ihan juotava, mutta melko perustylsä, mehumainen punaviini.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti