Château Vannières Bandol Rouge 1992

Château Vannières Bandol Rouge 1992

• Valmistaja: Château Vannières
• Tyyppi: Punaviini, AOC Bandol
• Maa: Ranska
• Alue: Provence, Bandol
• Rypäleet: Mourvèdre (~90%), Grenache (~10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~20e (Maaliskuu 2016, Vins et Millesimes)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: ma cave

Suomessa Bandol on kerännyt sentään jonkin verran nimeä viinialueena, sillä yleensä joka vuosi Alkon kesäroséeviineissä on ollut yksi Bandol; onhan monien eri lähteiden mukaan Bandol Provencen – ellei koko maailman – kovatasoisin roséeviinialue. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Bandolin persoonalliset ja kovatasoiset punaviinit ovat jääneet harmillisesti paitsioon. Tämä on todellinen sääli, sillä vaikka Provencessa tehdään todella persoonallisia ja mielenkiintoisia punaviinejä, on Bandol aivan oma tarinansa.

Bandol on siitä erikoinen viinialue, että se on ainoa alue Ranskassa, jossa Mourvèdren on oltava puna- ja roséeviineissä pääosassa. Tämä persoonallinen, mausteinen, joskus nahkainen ja usein varsin robusti lajike viihtyy vain todella lämpimissä olosuhteissa, minkä vuoksi sitä tavataan melko maltillisesti Ranskassa ja enemmän lämpimämmillä Espanjan viinialueilla nimen Monastrell alla. Bandolissa olosuhteet ovat kuitenkin Mourvèdrelle otolliset: alue on varsin lämmin jopa Provencen viinialueeksi ja monet vuoret suojaavat aluetta pohjoisen viileiltä tuulilta, jolloin rypäle kykenee saavuttamaan riittävän kypsyyden luotettavasti. Välimeren läheisyys samalla tasaa lämpötilaeroja, jolloin läpötilat eivät koskaan nouse lajikkeelle liian kuumiksi, joten Mourvèdre pystyy samalla säilyttämään riittävän ryhdin ja hapokkuuden.

Tämä viini tuli vastaani viime keväälle ajoittuneissa viinibloggaajien tapaamisessa, jonne Copatinto-blogin Teemu oli kiikuttanut sen maistettavaksi. Viinin on tuottanut vuodesta 1957 toiminut, perheomisteinen viinitalo Château Vannières. Tämä viinitalo on kerännyt mainetta erityisesti sillä, että heidän punaviineissään vaikeasti viljeltävän Mourvèdren osuus on poikkeuksellisen korkea; vuosikerrasta riippuen 90%, jopa 95%, lopun ollessa Grenachea. Viinit viettävät yleensä 20–24 kk tammitynnyreissä, jotta Mourvèdren tiukka, tanniininen karaktääri hieman pehmenisi ja aukeaisi ennen pullotusta – tästä huolimatta viinit ovat tarkoitettu ennen kaikkea kellaroitaviksi, ei nuorena juotaviksi.

Viini on väriltään selvästi kehittyneen rusehtavan punainen, mutta silti edelleen lähes täysin läpinäkymättömän tiivis. Reunoilta väri kuitenkin pakenee hyvin ohkaiseksi vaalean tiilenpunaiseksi.

Tuoksu on ulkonäön tavoin varsin kehittyneen oloinen, mutta edelleen täysin kunnossa ja täynnä elämää: tummanpuhuvasta, makeasta tuoksumaailmasta erottuu luumuvetoista violettia hedelmää, kevyttä nahkaisuutta, hillittyä makean kynsilakkaista volatiilisuutta, hentoa kuivakukkaa ja aavistus kuivakkaa rusinaista hedelmää.

Suussa viini on kuiva, täyteläinen ja melko tiiviinkin oloinen. Kehittynyttä mutta edelleen elinvoimaista makumaailmaa hallitsee melko voimakkaana tuntuva, bitterinen mausteisuus, jota tukevat kuivakan luumuiset, pölyisen maamaiset, kevyen nahkaiset ja hennon nahistuneen hedelmäiset piirteet. Viinin rakenne on suorastaan vaikuttava melko korkealla hapokkuudellaan ja tuntuvalla, edelleen puruvoimaisella tanniinisuudellaan.

Viini jättää suuhun pitkän, piirteiltään kehittyneen ja otteeltaan melko tiukanpuoleisen jälkimaun, jossa tuntuu pölyistä maata, kuivahtanutta luumua, hiekkaisuutta, hillittyä leivontamausteisuutta ja aavistus volatiilista asetonia.

Tämä hyvin yli 20 vuoden ikään ehtinyt Mourvèdre-vetoinen viini on loistava esimerkki siitä, miten hyvin parhaat Bandolit kykenevät ikääntymään: vaikka viinissä rupesi olemaan jo jonkin verran kehittyneitä kuivattujen hedelmien piirteitä, oli viini vielä edelleen tyypillinen alueensa edustaja; viinistä ei ollut tullut geneeristä "vanhaa viiniä", jossa kaikki viinille ominaiset piirteet katoavat aromien ja makujen ryhtyessä lähentymään kaikille viineille yhteisiä, ikääntyneitä piirteitä.

En kuitenkaan näkisi, että viiniä varsinaisesti kannattaisi kellaroida lisää: viini on todennäköisesti saavuttanut huippunsa jo jonkin aikaa sitten ja siellä se on myös pysynyt tähän päivään asti. On kuitenkin vaikeaa sanoa, kestääkö viini vielä vuosia vai vuosikymmeniä, ennen kuin se alkaa hajota palasiksi, mutta suurta kehitystä on tuskin enää odotettavissa. Rakenteensa puolesta viiniä voisi kyllä kellaroida pidempään, mutta epäilen, ettei viinin makupuoli ole enää elossa siinä vaiheessa kun viinin napakka tanniinirakenne alkaa lopulta lempenemään.

Lyhyesti: Upeasti kehittynyt, äärettömän vivahteikas, hurmaavan tasapainoinen ja vaikuttavan tanniininen, iäkäs Bandol.

Arvio: Täydellinen – Etelä-Ranskan yhden mielenkiintoisimman viinialueen upeasti ikääntynyt viini. Bandolia parhaimmillaan.

Hinnan (~20e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Mouressipe Galapia 2012

Mouressipe Galapia 2012

• Valmistaja: Alain Allier
• Tyyppi: Punaviini, Vin de France
• Maa: Ranska
• Alue: Rhône
• Rypäleet: Mourvèdre (85%), Grenache (15%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,90e (Syyskuu 2014, Vins Chez Nous)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimassa)

kuva: la cave des papilles

Viime syksynä tuli siis tehtyä tilaus pienellä porukalla ranskalaiseen Vins Chez Nous -nettikauppaan, josta ostimme läjän erilaisia enemmän tai vähemmän "naturaaleja" viinejä. Näistä sai tilauksen jälkeen sai kuulla useilta muilta monien tilauksen viinien olleen täysin epäkelpoja, pilalle menneitä ja juomakelvottomia. Itse taas olen korkkaillut noita viinejä syksyn aikana reilun puolisenkymmentä, kaikki viinit toinen toistaan hurmaavampia. En tiedä, onko muilla sattunut suorastaan käsittämättömän huono tuuri viiniensä kanssa, itselleni poikkeuksellisen hyvä mäihä vai omaanko vain normaalia korkeamman sietämiskyvyn naturaalien viinien piirteille, joita monet ovat innokkaasti leimaamassa heti virheiksi. Itse kyllä odottelin yli kuukauden päivät ennen ensimmäisenkään pullon korkkaamista, sillä usein viinit saattavat kärsiä pahastakin matkustelushokista ja olla täysin hajallaan jonkin aikaa perilletulon jälkeen. Tiedä häntä mihin tämän ilmiön tieteellisyys perustuu, mutta se on kyllä harvinaisen usein todettu, joten ihan todelliselta ilmiötä tämä ns. bottle shock vaikuttaa.

Joka tapauksessa, meikäläisen Vins Chez Nous -kattaus alkoi luomutuottaja Alain Allierin Galapia-viinillä. Alainin luotsaama viinitalo Domaine Mouressipe on todellisuudessa kaikkea muuta kuin romantisoitu, myöhäiskeskiaikainen château siistien köynnösrivien keskellä. Alain peri suvussaan kulkeneet n. 6 ha viiniköynnöksiä ja perusti autotalliinsa viinitalo Mouressipen, jossa hän valmistaa paikallisista rypäleistä mahdollisimman vähän peukaloituja viinejä. Köynnökset kasvavat tarhoilla vapaasti muiden paikallisten kasvien kanssa sulassa sovussa, rypäleet korjataan köynnöksistä käsin ja niistä valmistettu viini pullotetaan minimaalisen sulfiittilisäyksen (10 mg/l) kanssa. Vertailun vuoksi yleensä "vähäsulfiittiset viinit" sisältävät yleensä rikkiä alle 50 mg/l, luomupunaviinit alle 100 mg/l, luomuvalkoviinit alle 150 mg/l, punaviinit 160 mg/l ja valkoviinit 210 mg/l. Noin 10 mg/l lisäys on siis mikroskooppinen määrä, joka antaa viinille sen verran puskurivaraa, ettei sitä ole pakko säilyttää kaupassa kylmätiloissa. Galapia on Mourvèdre-vetoinen sekoitepunaviini, jonka etiketissä seisoo vaatimattomuutta huokuen teksti "mis en bouteille par Alain Allier, artisan vigneron".

Viinin väri on tasaisen kirsikanpunainen ja kevyesti läpinäkyvä. Suodatuksen ja kirkastamisen puute näkyy siinä, että viini on hyvin ujosti samea.

Tuoksu on luonteikas, ilmaisuvoimainen ja puhdaspiirteinen: hyvin marjavetoinen tuoksu, josta löytyy karhunvatukkaa, joulumausteita, garriguemaista maamaisuutta ja runsastakin kukkaisuutta vie ajatukset sinertäviin ja violetteihin mielikuviin. Seasta kuitenkin löytyy myös aavistus monille Mourvèdreille tyypillistä lantaista maalaisuutta ja häivähdys volatiilien happojen tuomaa villiä kirpeyttä. Tuoksu on hyvin kompleksinen, marjavetoinen ja nuorekas, mutta sitä on hyvin vaikea saada kuvailtua kokonaisuudessaan.

Melko kuiva, keskitäyteläinen maku on pehmeähkö, mutta melko hapokas ja lempeän ja hillityn – mutta samalla sopivan puruvoimaisen – tanniinisuuden sävyttämä. Aluksi ensimmäisen lasillisen kanssa kielen kärjessä tuntuu katoavaa hiilihappojen nipistelyä, mutta seuraavassa lasillisessa ilmiötä ei tunne lainkaan. Viini on kuin freesiä, tuoretta, tummaa ja viinillisen rakenteikasta rypälemehua: herukkaa, karhunvatukkaa, luumua, parfyymistä kukkaisuutta ja aavistus nahkaa. Galapialla on hyvin nuorekas, puhdaspiirti ja melko naturaali yleisilme ilman monille natural-viineille tyypillisiä biojätteen tai Camparin aromeja. 14% alkoholia tuo kevyttä tulisuutta makumaailmaan.

Viinistä suuhun jäävä raikas jälkimaku on sinertävän marjainen, eloisa, kevyen parfyyminen, maukas ja keskipitkä.

Galapia on varsin ihastuttava pikku viini, jonka vahvin puoli on hurmaava, voimakas ja vivahteikas tuoksu, joskaan viinin makumaailma ei hirveästi häviä kiehtovalle tuoksulle. Mitään suuria yllätyksiä, elämyksiä tai revelaatioita viini ei sentään tarjoa, mutta kympin hinnalla sellaisia on turha odottaakaan. Kokonaisuus pelasi varsin mainiosti simppelin minestrone-padan kanssa.

Ei liene mikään yllätys, että Alkosta ei tätä viiniä saa, mutta mm. Vins Chez Nous ja La Cave des Papilles pitävät viiniä valikoimissaan. Tuoreen vuosikerran myötä viinin hinta on jopa tippunut eurolla VCN:lla, joten hinta-laatusuhde sen kuin kohoaa! Tuottaja lupailee viinilleen 8 vuoden kypsyttelypotentiaalia, joten kaipa sen voi uskoa – kunhan muistaa säilyttää viinin visusti riittävän viileässä, tasaisessa lämpötilassa. Nyt, kahden vuoden ikäisenä, viini oli vielä äärimmäisen nuorekas ja puhdaspiirteisen marjavetoinen, mutta voin kuvitella viinin ikääntyessään nostavan lantaisia piirteitään selvemmin esiin ja saavan enemmän luonnetta tuovia likaisia piirteitä.

Lyhyesti: Hyvin nuorekas, aromaattinen, puhdaspiirteinen ja hurmaavan marjavetoinen natural-viini rhônelaiselta pienluomutuottajalta.

Arvio: Tyylikäs – ihastuttavan sisäsiisti, luonteikas ja vivahteikas natuviiniksi; juuri tämmöisiä näiden kuuluukin olla! Toimii vaivatta niin ruoan parina kuin sellaisenaankin.

Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Casa de la Ermita Dulce Monastrell 2008

Casa de la Ermita Dulce Monastrell 2008

• Valmistaja: Casa de la Ermita
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DO Jumilla
• Maa: Espanja
• Alue: Murcia, Jumilla
• Rypäleet: Mourvèdre (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 12,41e (Syksy 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; 8,89e poistuessaan)

Valmistaja Casa de la Ermita mainostaa viinin olevan valmistettu yli 60 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä, joten tässä nyt ihmetellään näkyykö tämä ikä viinin moniulotteisuutena tai muuten vain erinomaisuutena.

Ensimmäiset lasilliset tulivat nautittua pullosta, joka oli otettu vain tovi pari etukäteen jääkaapista, mikä osoittautui hieman ongelmalliseksi: viinin viileys oli kyllä painanut viinin reipasta alkoholia jonkin verran alaspäin, mutta enemmän oli heikentynyt viinin makea hedelmäisyys. Itse hieman kyseenalaistaisin tuottajan suosituksen, joka sanoo viinin tarjoilulämpötilan olevan n. 7-8 asteessa. Viilennettynä viini vain maistui täyteläiseltä mutta melko yksiuloitteiselta, makealta punaviiniltä, jossa oli aivan liian paljon alkoholia.

Viinin alettua lämpeämään alkoi tasapaino löytymään niin tuoksun kuin maunkin osalta. Tuoksu oli hyvin Mourvèdremäisen tumman marjainen, mutta viinin runsas makeus muutti tuoksun paksun hillomaiseksi. Runsas alkoholisuus kuitenkin leikkasi edelleen tuoksun lävitse.

Viinin maku oli kuitenkin paljon tasapainoisempi ja miellyttävämpi: kypsä ja makea hedelmäisyys oli kasvanut sopimaan viinin korkeaan alkoholipitoisuuteen ja täyteläisen paksuun suutuntumaan. Aromimaailma oli tuoksua myötäillen hyvin makea ja kuningatarhilloinen, mutta mukana oli myös raikasta mausteisuutta, joka tuki viinin mehevää suutuntumaa happojen ja tanniinien loistaessa poissaolollaan.

Jälkimaussa makeus jäi vain hentona tunteena kielelle siinä missä tammi otti tuntuvan niskalenkin nielusta samalla kun mausteisuus pääsi vapaaksi hilloisen marjaisuuden ikeestä. Alkoholi ei lämmenneessä viinissä päässyt juuri dominoimaan, vaan pysyi hyvin ruodussa ja jäi jälkimaussakin vain lämmittämään miellyttävästi niin suuta kuin nielua.

Kokonaisuutena viini on miellyttävä, mutta myös hieman yksipuolinen ja helppo, eikä se tarjoa juurikaan vastusta arvokkaammille makeille viineille. Toisaalta tämä myös heijastuu viinin hintaan, mikä on varsin kohtuullinen – etenkin 0,5l pullolle. Viinin hinta on siis jotakuinkin viinin veroinen.

Helppo valinta suklaisten hetkien viinikumppaniksi tai esimerkiksi runsaampien homejuustojen pariksi.

Lyhyesti: Hieman yksiulotteinen mutta toisaalta oikein miellyttävä makea punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Keskinkertainen –Viini on melko yksinkertainen jälkiruokaviiniksi, mutta toisaalta on perin edullinen viini melko harvinaisten makeiden punaisten jälkiruokaviinien keskuudessa. Jos tarpeena on makea, punainen viini ilman sen suurempaa eleganssia, on Casa de la Ermitan Dulce oikein onnistunut valinta.

Hinnan (12,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Hewitson Baby Bush 2009

Hewitson Baby Bush Mourvèdre 2009

• Valmistaja: Hewitson
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: South Australia, Barossa Valley
• Rypäleet: Mourvèdre (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,84e (Joulukuu 2010, Alko)
• Hinta nyt: 14,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Baby Bush saa nimensä viiniköynnöksistään, jotka ovat nuoria pistokkaita maailman vanhimmista Mourvèdre-rypäleen köynnöksistä (Hewitsonin vuonna 1853 perustettu Mourvèdre-tarha, jonka rypäleistä valmistetaan Old Garden -viiniä.) Viinin tuoksu on varsin tuhti ja tumman marjainen.

Heti pullosta kaadettuna viinin maku on intensiivisen ja tuoreen sinimarjainen, mutta hieman turhan ärhäkkä. Reilun tunnin dekantterissa ilmaa keränneenä viini tuntuu parantuneen huomattavasti. Tuoksu on auennut täysin toisenlaiseksi ja tietynlainen tammea ja rypäleisyyttä yhdistelevä konjakkimaisuus hallitsee sitä monien melko kypsien marjojen ohella.

Maku on pyöreä ja samettisen täyteläinen, tanniinit eivät ole erityisen runsaita, mutta tukevat viiniä hyvin voimakkaina tuntuvien happojen kanssa. Maku on runsas, sopivan rustiikkinen ja osaa antaa sitä mitä tuoksu lupaa. Jälkimaku jatkuu pitkään.
Tuhdin pizzan kanssa kanssa viinin mausteisen ja kevyen puisen tamminen maku ei ollut paras mahdollinen yhdistelmä, vaikka valittaa ei kyllä kehdannut näin maukkaasta viinistä – kuitenkin voimakkaamman makuinen ruoka olisi tehnyt enemmän oikeutta viinille. Ruoan eduksi mainittakoon, että mausta pystyi erottamaan pizzan kanssa yllätyksellisesti jopa selvän suklaisia tammen aromeja. Viinin kohtuullisen runsas alkoholisuus ei maistunut ollenkaan liiaksi läpi vaan tuntui enemmän nieluä lämmittävänä tunteena. Lopuksi suuhun jää pitkä, moniulotteinen viinin maku, jonka hapot nostavat veden kielelle.

Viini on varsinainen yllätys australialaisviiniksi: odotin tyypillistä, kypsän hillomaista australialaista hedelmäpommia, mutta sainkin ranskalaiseen tai pohjois-espanjalaiseen hengessä valmistetun, maukkaan mausteisen ja tumman marjaisen laatuviinin. Hintaa viiniltä löytyy aussiviiniksi enemmänpuoleisesti, mutta pakko myöntää – Baby Bush on oikein kannattava ostos.

Lyhyesti: Roteva, tunnin parin ilmaamista kaipaava australialaispunaviini vanhan maailman hengessä.

Arvio: Erinomainen – varsinainen yllättäjä aussipunkuksi. Tyyliä ja voimaa tasapainossa.

Hinnan (14,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.