Lervig Sour Suzy

Lervig Sour Suzy

• Valmistaja: Lervig Aktiebryggeri
• Tyyppi: Olut, Vehnäolut, Berliner Weisse
• Maa: Norja
• Alue: Stavanger
• Maltaat: Pilsner-, vehnä
• Humala: Styrian Golding
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 3,89e (Marraskuu 2015, K-Market Kamppi)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: lervig

Koska hapan on uusi musta, pitää jokainen vastaantuleva hapanolut ymmärrettävästi napata testiin. Tämä norjalainen Berliner Weisse tuli vastaan Kampin K-kaupassa ja lähti siltä istumalta testattavaksi.

Oluen tuottanut Lervig on vuonna 2003 perustettu norjalaispanimo Stavangerista, joka on hyvin lyhyessä ajassa pompannut pienpanimokentän maailmankartan kiintotähdeksi. Lervig on saanut hyvin nostetta mm. tanskalaisen haamupanimo Mikkellerin kanssa yhteistyönä tehdyistä oluista ja onpa panimoa tituleerattu usein Norjan parhaaksi pienpanimoksi – ei mikään pieni saavutus, kun ottaa huomioon, että myös Nøgne Ø tulee Norjasta.

Berliner Weisse taas on oma persoonallinen tapauksensa. Vehnäoluet ovat nyt varmaan kaikille tuttu juttu, eikä kenellekään tule yllätyksenä, että ne ovat Saksassa olleet aina suosittuja? No, Berliinissä jostain syystä tahdottiin tehdä asiat hieman eri lailla: täällä vehnäoluita on tehty todistettavasti jo 1500-luvulta, mutta niille on tyypillistä lactobacillus-bakteerin käymistuotteena syntyneen maitohapon tuoma kirpeys (joskin joidenkin lähteiden mukaan vielä 1800-luvulla oluet olisivat olleet tavallisia vehnäoluita). Tyypillinen Berliner Weisse valmistetaan käyttämällä ohramaltaan ohella 25-50% vehnäolutta ja alkoholipitoisuudeltaan se on usein 3-4% vahvuista – joskin vahvempiakin oluita on valmistettu. Perinteisesti Berliner Weisset tarjotaan erilaisilla makusiirapeilla tai niitä sekoitetaan esimerkiksi lagereiden kanssa – lähinnä siksi, että nämä happamat oluet olisivat helpommin "juotavia". Toki jos happamat oluet maistuvat, ei kukaan estä nauttimasta näitä sellaisenaan! Tämä Lervigin näkemys aiheesta on muuten melko perinteinen Berliner Weisse (vehnää kohtalaisen runsaasti, olut on hapan, alkoholi on matala ja katkeroita on vähän), mutta siihen on haettu persoonallista twistiä maustamalla olut kaffirlimen lehdillä.

Happamalla Sussulla on hailakankeltainen, hennosti vihertävään taittuva ja kevyen utuinen väri. Sen valkoinen vaahtolakki jää lähes olemattomaksi ja haihtuu nopeasti.

Tuoksu on runsas, hieman happamankirpeä ja ensivaikutelmaltaan hyvin aromikkaan appelsiininen ja makean sitruksinen; raikas ja varsin aromaattinen tuoksu tuntuu suorastaan ryöppyävän lasista. Taustalla häilyy kukkaista vivahteikkuutta ja kevyttä viljaisuutta.

Suussa olut on kepeä, kevyen happamankirpeä ja vehnäisen hapan. Makumaailmasta löytyy sitruunaa ja appelsiinia sekä hentoa hiivaista mausteisuutta. Hiilihappo on pienehkö, eikä oluesta löydy tyylinmukaisesti käytännössä lainkaan katkeroa (8 IBU). Yleisvaikutelma on simppeli, kesäinen ja raikas.

Jälkimaku on mehukkaan hedelmäinen; siitä löytyy kypsää sitrusta, kevyttä hiivaisuutta, hentoa viljaisuutta, vehnäistä happamuutta ja aavistus happojen kirpeää puraisua. 4% alkoholia ei todellakaan tunnu.

Lervig kyllä tuntuu hanskaavan hommansa varsin mainiosti, sillä tämä on todella kiva, kepeä, ehkä hieman simppelihkö, mutta samalla mukavan raikas kesäolut. Yleensä en jaksa hirveästi kiinnostua maitokauppaoluista, koska harva olut toimii hyvin alle 4,7% vahvuuksissa; poikkeuksellisesti nämä muutamat normaalisti vähäalkoholiset tyylit kyllä yleensä tulee testattua, sillä niissä panimot voivat jopa onnistua mainiosti! Sour Suzy on kyllä varsin mainio esimerkki todella maukkaasta ja tasapainoisesta oluesta reilusti (mielivaltaisilta tuntuvien) markettirajojen alta. Jos jostain nyt tekisi mieli nipottaa, niin vajaan neljän euron hinta on mielestäni turhan kireä simppelistä, neljäprossaisesta ja 0,33-kokoisesta pullosta – kyllä tällainen mielestäni järkevämmin sijoittuisi hinnoittelultaan sinne selvästi vajaan kolmen euron hintaluokkaan.

Lyhyesti: Mukavan sitruksinen, ryöppyävän aromaattinen, kesäisen raikas ja pirteästi happamaan taittuva berliiniläisvehnis Norjasta. Mainio maitokauppaolut!

Arvio: Hyvä – perinteisiin saksalaisiin hefe- (ja erityisesti kristall-) vehnäoluisiin olen jo vähän päässyt kyllästymään, mutta nämä kepeämmät ja happamammat kuriositeettityylit palauttavat ilahduttavalla tavalla uskoani vehnäisempiin oluisiin. Sour Suzy on mitä hurmaavinta ja maukkainta olutta sellaisenaan kesäauringossa nautittavaksi!

Hinnan (3,89e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Mikkeller Beer Geek Dessert

Mikkeller Beer Geek Dessert

• Valmistaja: Mikkeller
• Tyyppi: Olut, Imperial Oatmeal Stout
• Maa: Tanska (Norja)
• Alue: Sjælland, Kööpenhamina (Stavanger)
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 9,99e (Marraskuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: mikkeller

Mikkellerin Beer Geek -sarjan ensimmäiset oluet olivat niitä, jotka alun perin sinkosivat tämän panimottoman panimon suureen suosioon. Alkuperäinen Beer Geek Breakfast oli kahvilla tuunattu imperial oatmeal stout, mutta sittemmin siitä on tullut vaikka minkälaisia erikoisversioita. Tämä Arkadian Alkosta löytynyt Beer Geek Dessert on vaniljalla ja kaakaolla tuunattu jälkiruokaversio alkuperäisestä versiosta – eli pohjalla on edelleen järeä (11% holia), kahvilla maustettu oatmeal stout.

Mikkellerin totutusta linjasta poiketen tämä olut ei ole valmistettu belgialaisella de Proef -vuokrapanimolla, vaan Lervigin panimolla Stavangerissa, Norjassa. Oluen parasta ennen -päiväys on heitetty turvallisesti useamman vuoden päähän, eli päivämäärälle 15.11.2019.

Pullosta kaatuu (tai valuu) öljyistä, pikimustaa ja läpinäkymätöntä, tervamaista olutta. Kaadon myötä nousee melko oluen päälle melko runsaastikin kermaista, hyvin pienikuplaista ja maitokahvinväristä vaahtoa.

Oluella on äärimmäisen intensiivinen ja aromaattinen tuoksu, jossa tuntuu julmetusti kaikenlaista tummanpuhuvaa: makeaa suklaisuutta, tervaleijonaa, vaniljaa, karamellisuuteen taittuvaa paahteista mallasta, Pantteri-lakritsikarkkia, makeaa savua, tupakanpurua, pehmeää lakritsia, kermatoffeeta, hentoa kanelikorppua... Näitä piirteitä tuntuu löytyvän loputtomasti, sillä tuoksu tuntuu muuttuvan ja kehittyvän pelkästään joka nuuhkaisun välillä.

Suussa oluella on täyteläinen, runsas ja kermaisen pehmeä yleisvaikutelma. Hyvin intensiivisessä maussa on pinnassa eniten Pantteri-lakritsikarkkia, espressoa, tummaa suklaata ja karamellimallasta. Niiden alta löytyy salmiakkia, lakritsipiippua, vaniljaa, raakakaakaota, kevyttä piparisuutta ja hentoa pippurisuutta. Yleisilme on hieman makeahko, mutta paljon vähemmän mitä oluen nimestä voisi odottaa. Hiilihappo on erittäin pehmeää, kermaista ja lempeää, mutta yllättävän kestävää ja alkoholi (11%) pysyy mainiosti piilossa.

Jälkimaussa tuntuu jo jonkin verran alkoholin tuomaa lämpöä, lakritsia, makeaa paahteisuutta, tummaa suklaata, kevyttä pippuria, hentoa yrttisyyttä ja aavistus vaniljaa. Oluella on äärimmäisen pitkä, monisyinen ja hennon tahmea jälkivaikutelma, joka seilaa makean ja hennon siirappisen maltaan sekä kuivan, pippurisen mausteisuuden ja hennon yrttisyyden väliä ees taas. Lopuksi suuhun jää melko intensiivinen, kompleksinen, voimakkaasti Pantterikarkkeihin ja tummaan suklaaseen nojaava jälkivaikutelma.

Beer Geek Dessert on todella hieno, lempeä, erittäin monisyinen, helpostijuotava ja herkullinen superstout, jota tekisi mieli kuvailla termillä "makea tuhkakuppi", joskin tämä tuskin herättää niitä positiivisia mielikuvia, mitä sillä tavoittelen. Joka tapauksessa, tämä olut on upea, kompleksinen jälkiruoka itsessään. Se tarjoaa paljon kaikkea, mutta se ei siltikään tunnu mitenkään liioitellulta – edes makeudeltaan, eli olut ei ole mitenkään imelä, vaan tasapainoinen ja kaikin puolin herkullinen esitys.

Volttiensa ja tuhdin makunsa puolesta olut ei ole mitään nopeasti hörpittävää tavaraa, joten tämä on joko pitkän kaavan mukaan nautittava, fiilistelykelpoinen meditaatio-olut tai sitten kaverin kanssa jaettava, hieman makeampi herkku. Alkon erikoisvalikoiman hinta on oluen laatu mukaanluettunakin turhan kova, mutta vielä sen verran järkevä, että sen voi maksaa mukisematta kerran.

Lyhyesti: Todella vaikuttavan suurikokoinen, monisyinen, tasapainoinen ja normaalia piirun verran makeampi versio klassikko-superstout Beer Geek Breakfastista.

Arvio: Erinomainen – olen hieman kyllästynyt moniin Mikkellerin IPA-viritelmiin (en kaikkiin) ja muihin panimon superhumalaisiin oluisiin, koska ne tuntuvat liian usein olevan samasta puusta veistettyjä –kiitos hyperaromaattisten uuden maailman humalajikkeiden, joita Mikkeller tuntuu rakastavan. Sen sijaan panimo kyllä osaa tehdä uskomattoman tasapainoisia imperial stoutteja, joista tämä on jälleen kerran mainio esimerkki. 5/5-kamaa.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.