Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


20.4.13

St. Urbans-Hof Wiltinger Riesling Alte Reben 2011

St. Urbans-Hof Wiltinger Riesling Alte Reben 2011
  • Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,50e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeinen Winestaten saksan viineille omistetussa tilaisuudessa esitellyistä valkoviineistä viimeiseksi oli jätetty jo kerran aikaisemmin testaamani, Kabinett-tasoinen Wiltinger Alte Reben (minua kyllä tässä hieman hämmentää, miksi viinitalolla pitää olla yksi viini englanniksi Old Vines ja toinen saksaksi Alte Reben?)

Kun testasin viinin melko tasan vuosi sitten, ei se ollut jättänyt kovinkaan suurta vaikutusta – kokonaisuus lähinnä vaikutti melko vaatimattomalta ja liiankin hillityltä. Viinillä oli tosin silloin ikää vain hädin tuskin puoli vuotta, kun taas Kabinettit ovat pääsääntöisesti tarkoitettu hieman vanhemmala iällä nautittaviksi, mikä saattoi olla suurin tekijä siinä, miksi viinistä oli vaikeata saada juuri mitään irti. Siksi palasin varsin mielelläni viinin pariin uudelleen nyt, kun sillä oli ikää peräti kolminkertaisesti (eli peräti puolitoista vuotta!)

Väriltään viini on neutraalin vetinen, taittuen hennosti kellanvihreään.

Kevyehkö tuoksu on hillitty, mutta varsin harmoninen ja moniulotteinen; makean omenaisuuden ja päärynäisyyden seasta löytyy kypsää limettiä, aromaattista yrttisyyttä ja sitruksenkuorisuutta sekä aavistus kerosiinistä mineraalisuutta.

Puolikuivassa maussa ensimmäiseksi tulee vastaan kypsää omenaisuutta ja hentoa hunajaisuutta, joka taittuu hieman karheammaksi, kevyeksi mausteisuudeksi. Kokonaisuudessa on myös kevyttä savuisuutta ja kepeätä yrttisyyttä. Eniten kuitenkin esiin nousee varsin tuntuva, jopa kirpeän raaka hapokkuus, joka tekee kokonaisuudesta varsin intensiivisen, mutta samalla paljon kuivemman ja kepeämmän mitä jäännössokeri (19 g/l) antaisi odottaa.

Jälkimaussa hedelmäisyys katoaa varsin nopeasti ja jäljelle jää vain kuivaa, limettistä sitruksisuutta; sen sijaan esille nousee selvemmin kivinen mineraalisuus, hennon bitterinen yrttisyys ja varsin rapsakka, vettä kielelle nostava hapokkuus. Viinin jälkivaikutelma on varsin tasapainoinen ja miellyttävä.

Yleisesti Wiltinger Alte Reben on varsin harmoninen Riesling jostain sieltä puolikuivan ja puolimakean väliltä. Vieläkään viini ei onnistu säväyttämään mitenkään erityisen mainittavasti, mutta yleisesti viini kuitenkin jättää selvästi positiivisemman mielikuvan kuin viime kerralla – kenties siis jonkinlaista kehitystä on iän myötä tapahtunut! Verrattuna vuodentakaisiin muistiinpanoihini viinistä vaikuttaa siltä, että tällä erää viinin hedelmä on jo selvästi paremmin esillä ja kokonaisuus on saanut tarvittavaa lihasta ja läskiä luisen rankansa ympärille; molemmissa arvioissani kuitenkin voimakas ja kirpeä hapokkuus on saanut selvästi huomiota, joten viini kyllä sen osalta voisi kaivata vielä selvästi lisää ikää – mikä ei ole mitenkään poikkeuksellista kun Kabinettista on kyse.

Uskoisin, että tästä Alte Rebenistä on pikku hiljaa tulossa ihan salonkikelpoinen feinherb, mutta vieläkin ollaan vasta matkalla huipulle. Vaikka viini on yleisesti ihan tasokas esitys arvostetulta viinitalolta, on silti Winestaten vajaan parin kympin hinta mielestäni melko kova yleisen viinin tason huomioon ottaen – pelkästään kalliiksi tunnustetussa Alkossa vastaavan tasoiset viinit tuntuvat pyörivän korkeintaan 15 euron tuntumassa.

Lyhyesti: Vielä turhan nuori, mutta pikku hiljaa varsin kelvolliseksi kehittyvä puolikuiva Moselin Kabinett, josta löytyy hyvän viinin palaset – ne eivät vain vielä ole loksahtaneet kohdalleen.

Arvio: Miellyttävä – pidän varsin hapokkaista viineistä, mutta tämän viinin kohdalla tiukka hapokkuus ja hedelmän runsaus eivät tunnu olevan ihan tasapainossa keskenään – vaikkakin tilanne on mielestäni nyt parempi kuin vuosi sitten. Yleisesti kokonaisuus kuitenkin toimii jo nyt ihan passelisti.

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinna luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti